Ex-taitoluistelija Mila Kajas-Virtanen aloitti ”kolmannen elämän”: ”Sitten kun olen valmistunut, mietin mikä minusta tulee isona”
Mila Kajas-Virtanen, 49, aloitti viime syksynä teologian opinnot yliopistossa. Entiselle taitoluistelijalle kyseessä on kolmas uusi elämänvaihe: – En ole koskaan tuijottanut kalenteria ja miettinyt, että olen jo tämän ikäinen, ei tällaista voi enää tehdä, hän sanoo.
– Tuntuu hyvältä, kun tekee jotain jännittävää, Mila Kajas-Virtanen sanoo.
Mila Kajas-Virtanen, 49, aloitti viime syksynä teologian opinnot yliopistossa. Entiselle taitoluistelijalle kyseessä on kolmas uusi elämänvaihe: – En ole koskaan tuijottanut kalenteria ja miettinyt, että olen jo tämän ikäinen, ei tällaista voi enää tehdä, hän sanoo.
Viime syyskuussa Mila Kajas-Virtanen, 49, avasi Helsingin yliopiston kirjaston oven ja astui sisään. Samalla hän avasi oven uuteen elämänvaiheeseen. Hän oli läpäissyt kesän pääsykokeet ja saanut oikeuden alkaa opiskella teologian ja uskonnontutkimuksen kandidaattiohjelmassa.
– Se tuntui niin hyvältä. Ajattelin, että olen uskaltanut tehdä omalla mittapuullani jotakin rohkeaa.
Kirjastossa Mila katseli muita opiskelijoita. Joukossa oli nuorten lisäksi oman ikäisiä, ja vanhempiakin.
Keski-ikäinen ensimmäisen vuoden opiskelija ei siis olisi outolintu. Ja entä vaikka olisikin? Mila on aiemminkin tehnyt asioita eri järjestyksessä kuin suurin osa ikätovereistaan. Alkoihan hänen ensimmäinen uransa taitoluistelijana Lahdessa jo vuonna 1977. Hän oli silloin 5-vuotias.
Mila Kajas-Virtasen kolme elämää
”Milassa on paljon sitä jääprinsessaa, jota Suomi on odottanut kauan: kasvojen voimakkaat, klassisen kauniit piirteet, tummat kulmat, korkeat poskipäät. Hoikka ja sopusuhtainen varsi on kiinteän lihaksikas – 162 senttiä ja 47 kiloa”, ihasteltiin Helsingin Sanomissa vuonna 1993.
Milasta tuli taitoluistelun nelinkertainen Suomen mestari, joka luisteli 25-vuotiaaksi asti. Se oli hänen ensimmäinen elämänvaiheensa.
Toiseen elämänvaiheeseen kuuluivat perhe-elämä pienine lapsineen sekä markkinointi- ja viestintäalan työt.
Nyt on alkamassa kolmas elämänvaihe, jolloin hänellä on taas aikaa enemmän itselleen. Lapset ovat jo teini-ikäisiä, eikä aika kulu hampaiden pesuun, harrastuksiin kuskaamiseen, nenien niistämiseen.
Moni alkaa ruuhkavuosien jälkeen kuntoilla täysillä, mutta entisenä urheilijana Mila oli ollut liikunnallinen koko ajan. Sen sijaan hän alkoi jo joitakin vuosia sitten haaveilla opiskelemisesta. Markkinoinnin ja viestinnän opinnoista oli jo aikaa, ja hän halusi oppia jotakin uutta.
– Minulla on valtava tiedonjano, hän sanoo.
”Tuntui, että juuri teologian kautta voisin oppia lisää ihmisyydestä ja historiasta.”
Aluksi ongelma oli se, että niin moni tieteenala kiinnosti. Mila teki listoja: kulttuurien tutkimus, sosiologia, uskontotiede…
Teologia toistui Milan listoilla kerrasta toiseen. Kesällä 2017 hän alkoi suorittaa teologian perusopintoja avoimessa yliopistossa varmistuakseen valinnastaan.
– Yllätyin itsekin, miten kiinnostavaa se oli. Tutustuin kristinuskon lisäksi muihin uskontoihin, ja samalla eri kulttuurit alkoivat avautua aiempaa syvemmin. Tuntui, että juuri teologian kautta voisin oppia lisää ihmisyydestä ja historiasta.
Mutta miksi juuri teologinen tiedekunta? Onko Mila tullut uskoon?
– En suinkaan. Jotkut saattavat luulla, että teologian opiskeleminen olisi uskonnollista, sillä he eivät tiedä, mistä teologiassa on kyse. Teologiahan on oppiala, joka muun muassa tutkii uskomuksia ja tarkastelee uskontoa yhteiskunnallisena ilmiönä. Ei se ota tunnustuksellista kantaa.
– Minusta on mielenkiintoista perehtyä esimerkiksi siihen, millaisilla tavoilla kristinuskoa on historian eri vaiheissa tutkittu ja millaiset vaikutukset sillä on ollut kulttuuriimme.
Mila Kajas-Virtanen haluaa ulos kuplastaan
Milan lapsuudenkoti ei ollut uskonnollinen, mutta uskontoon suhtauduttiin kunnioittavasti, eikä uskonnollista ajattelua mollattu.
Nuorena Milan energia meni huippu-urheiluun, eikä hän pohdiskellut elämänfilosofisia kysymyksiä. Taitoluistelukilpailuissa hän saattoi katsella, kun venäläiset ja amerikkalaiset luistelijat suukottelivat kaulassaan roikkuvia ristejään ennen kilpailusuoritustensa alkamista.
Mila ei pyytänyt apua korkeimmilta voimilta vaan luotti keskittymiseen ja omiin kykyihinsä. Urheilijana hänen oli opittava sietämään hirveää jännitystä.
Joskus, kun hän suorituksensa alussa luisteli jään poikki aloitusasentoon, hänen sydämensä hakkasi niin kovaa, että hän ajatteli pamppailun näkyvän ohuen keinokuitupuvun alta.
Niinpä hän oppi kuvittelemaan ympärilleen kuplan, jonka sisällä hän ei kuullut vislauksia eikä aplodeja. Jos hän jotakin kuuli, hän tiesi, ettei ollut tarpeeksi keskittynyt.
Mitä vanhemmaksi Mila on tullut, sitä enemmän hän on halunnut ulos kuplastaan. Urheilija-Milan oli elettävä itsekkäästi ja ajateltava vain omaa suoritustaan. Opiskelija-Mila taas haluaa katsoa ympärilleen ja oppia ymmärtämään ihmisiä.
– Uskontojen tunteminen on hirveän hyvä tapa päästä sisälle siihen, miten ihmiset ajattelevat ja toimivat, hän sanoo.
Mila Kajas-Virtanen: ”En ole asettanut tavoitetta”
Vaikka Milan kiinnostus uskontoa kohtaan vaikuttaa akateemiselta, ei hän ateistikaan ole. Hän luonnehtii itseään tapakristityksi, joka käy joulukirkossa ja pohtii, onko tässä kaikki.
– En ole vielä selvittänyt tätä asiaa itselleni enkä tiedä, onko se tarpeellistakaan. Mutta haluaisin ajatella, että on jotain muutakin kuin tämä todellisuus.
Mila tähtää teologian ja uskonnontutkimuksen maisteriksi. Uskonnonopettajaksi hän ei aio, ja tuskin hänestä pappiakaan tulee.
– En ole asettanut tavoitetta. Mietin sitten, kun olen valmistunut, että mikä minusta tulee isona.
Avoimessa yliopistossa hän ehti suorittaa jo niin paljon opintopisteitä, että kandidaatin tutkinto on jo lähes puoliksi tehty. Milloin se on kokonaan valmis? Entä milloin maisteriksi?
Ei, ei, vääriä kysymyksiä.
– Ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelen, että matka on tärkeämpi kuin päämäärä, hän sanoo.
Kilpaurheilun antia: kurinalaisuus ja onnistumiset
Tavoitteista Mila Kajas-Virtanen sai tarpeekseen urheilijavuosinaan. SM-kisat, MM-kisat, olympialaiset. Aina piti ajatella elämää vuoden tai neljän vuoden sykleissä.
Toki aluksi luisteleminen oli vain harrastus. Kaikki alkoi siitä, kun isosisko Katja vietiin taitoluisteluharjoituksiin, ja Mila otettiin mukaan. Luistelua enemmän Milaa kiinnostivat lätkäliigakarkkien paperikääreet, jotka olivat pudonneet jäähallin penkkien raoista katsomon alle. Niitä hän karkasi harjoitusten aikana keräilemään. Kerran paikalle sattui vahtimestari, joka närkästyi pikkutytön nähdessään. ”Ei täällä saa olla!” mies kivahti. Sen jälkeen piti istua kuin tatti katsomossa ja seurata siskon treenejä. Pian hän halusi jäälle itsekin.
Mila kehittyi lajissa nopeasti, ja teini-ikäisenä hän tajusi olevansa aika hyvä: hänen nimensä oli aina tuloslistojen kärkipäässä.
– En ollut koskaan kympin tyttö, vaan pärjäsin ja pääsin eteenpäin, koska olin lahjakas ja innokas. Aina oli niitä, jotka tekivät vielä enemmän töitä, hän sanoo.
Toki hän oli kurinalaisempi kuin tavalliset teinit. Hän nousi monta kertaa viikossa kello seitsemän aamutreeneihin eikä koskaan luistanut niistä. Ja mitä vanhemmaksi ja paremmaksi hän tuli, sitä useammin hän alkoi asettaa tavoitteita.
Parasta kilpaurheilemisessa oli tietenkin onnistuminen. Kun neljä minuuttia kestänyt, fyysisesti rankka ja vaikea numero oli mennyt nappiin, hän niiasi, yleisö hurrasi ja jäälle sateli kukkia.
– Tunne loppuasennossa oli sanoin kuvaamattoman voimaannuttava. Se oli kuin bensaa suoniin. Onnistumisten avulla kesti epäonnistumisetkin, Mila Kajas-Virtanen sanoo.
Uran lopettaminen oli vaikea päätös
Kun hän 25-vuotiaana lopetti uransa, ikätoverit vielä opiskelivat tai kokeilivat siipiään työelämässä. Uran lopettaminen oli vaikea päätös, jota hän pohti kaksi vuotta. Elämä oli rakentunut urheilijaidentiteetin varaan. Kuka hän olisi ilman sitä?
Motivaatio oli kuitenkin jo heikentynyt, eikä ajatus seuraavista olympialaisista ja neljän vuoden tavoitteellisesta treenaamisesta enää innostanut.
Mutta Mila nautti esiintymisestä, olihan hän tehnyt sitä pitkään. Hän kiersi kilpailu-uran jälkeen vuoden verran ammattilaisena luistelunäytöksissä eri puolilla maailmaa.
Sen jälkeen hän pääsi töihin suomalaiseen firmaan markkinointitehtäviin. Nyt hänen piti oppia yksilösuorittajasta tiimipelaajaksi.
– Se kävi aika helposti. Olin urheilijana oppinut päämäärätietoiseksi ja sitoutumaan treenaamiseen, ja niistä taidoista oli ja on ollut minulle hyötyä työelämässä.
Vuonna 2004 Mila Kajas-Virtanen ja hänen miehensä saivat esikoistyttärensä, ja muutama vuosi myöhemmin syntyi toinen tyttö. Vuonna 2009 hän palasi taitoluistelun pariin ja aloitti Suomen taitoluisteluliitossa aluksi tiedottajana ja sitten markkinointi- ja viestintäpäällikkönä.
Mila Kajas-Virtanen: ”Nyt haluan kehittää itseäni”
Niin paljon mielenkiintoisia kirjoja, Mila mietti, kun hän viime syksynä kierteli opiskelijakirjastossa. Voi kun osaisin valita näistä ne, jotka ovat minun kehitykselleni oleellisimmat.
Tällä hetkellä opinto-ohjelma sanelee kirjavalinnat. Tammikuussa Mila suoritti filosofian ja latinan kielen opintoja. Pää sauhusi uutta tietoa.
Itsensä sivistäminen on varmasti antoisaa, mutta kannattaako alkaa suorittaa kokonaan uutta korkeakoulututkintoa lähes viisikymppisenä?
Milan mielestä kyllä.
– En ajattele, että olisin liian vanha oppimaan uutta. En ole koskaan tuijottanut kalenteria ja miettinyt, että olen jo tämän ikäinen, ei tällaista voi enää tehdä. Nyt haluan kehittää itseäni, jotta en jää junnaamaan paikoilleni.
Opiskelu on harrastus työn ohella
Moni opiskeluista haaveileva saattaa kuitenkin pohtia, onko siihen varaa. Opintovapaalla voi saada aikuisopintorahaa, mutta se on pienempi kuin palkka. Sillä ei välttämättä makseta asuntolainaa ja lasten harrastuksia.
– Niin rohkea tai rikas en ole, että uskaltaisin heittäytyä täysin kokopäiväiseksi opiskelijaksi. Haluan, että minulla on kuukausipalkka, Mila Kajas-Virtanen sanoo.
Tällä hetkellä hän opiskelee kokopäivätyönsä ohessa.
– Opiskelu on minulle harrastus, enkä halua stressata siitä. Opiskelen aika usein tunnin tai pari työpäivän jälkeen, ja myös viikonloppuisin. Välillä on löysempiä viikkoja, välillä pitää rutistaa tiukemmin. Lisäksi korona-aikana olen työskennellyt paljon etänä, eikä työmatkoihin mene aikaa. Siinä säästää jo pari tuntia päivässä.
Vain liikunnan määrästä hän joutuu välillä nipistämään. Toisaalta hän on jo pidempään kuntoillut rennommin. Maratoneja hän ei ole juossut kymmeneen vuoteen. Hän sanoo tavoittelevansa elämässään hyvää balanssia: työn lisäksi sopivasti liikuntaa, Netflixiä, opiskelua, sohvalla löhöämistä, hyvää ruokaa ja teinien paimentamista.
Jotain vanhasta huippu-urheilijasta on kuitenkin vielä jäljellä. Hänellä on tapana hölkätä pitkin Espoon katuja kello kuuden jälkeen aamulla.
– Olen aamuihminen, kaikille tuollainen ei todellakaan sovi. Mutta jos en juoksisi heti aamulla, liikunta jäisi väliin.
Mila Kajas-Virtanen – jälleen uuden äärellä
Mila perheineen asuu Espoossa omakotitalossa, jossa Milalla on oma työhuone. Sinne hän aika ajoin vetäytyy kirjoittamaan esseitään tai seuraamaan verkkoluentojaan.
– Muut perheenjäsenet taitavat suhtautua opintoihini huumorilla, että taas se puuhaa jotakin. Minulla on aina meneillään jotakin omaa projektintynkää.
Arki kotona rullaa, kuten ennenkin. Mitä nyt välillä meinaa mennä hermo, kun pitää patistella teinejä kotiaskareisiin. Joskus teineillä on mennyt hermo äitiin, ja silloin äiti on heitetty pois yhteisestä Whatsapp-ryhmästä.
Mila sanoo haluavansa opettaa tyttärilleen työnteon merkityksen ja sen, ettei koskaan kannata antaa heti periksi. Hän ei kuitenkaan vaadi kovia tuloksia, eikä kummastakaan tarvitse tulla huippu-urheilijaa. Pääasia on, että he löytävät oman juttunsa.
– Mutta joskus ilmoitan kovaan ääneen, että äiti lähtee tästä nyt OPISKELEMAAN, jotta he tajuaisivat, että heidän pitäisi olla saman asian äärellä.
Ensi kesänä Mila Kajas-Virtanen on jälleen uuden äärellä. Häntä pyydettiin Sibelius-Akatemiaan kansainvälisen Maj Lind -pianokilpailun viestintäpäälliköksi. Projekti alkaa kesällä ja kestää lokakuuhun 2022 asti, jolloin kilpailut järjestetään Helsingissä.
Mila jää työvapaalle Suomen taitoluisteluliitosta, ja jos korona sallii, hänen tuleva työhuoneensa on ensi kesästä lähtien Musiikkitalolla. Entinen luistelijatähti alkaa työskennellä taiteilijoiden taustalla. Juuri näin sen pitää Milan mielestä mennä.
– Häärin mielelläni esiripun takana, sillä nyt on muiden vuoro ottaa tila haltuun.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous