iiro seppänen annassa puhuu kuolemasta veli kaapo
– Olin elänyt itsekkäästi omien mielihalujeni ja impulssieni mukaan.
Julkkikset

Extreme-lajit ja kuolemanvaara kiehtoivat Iiro Seppästä vuosia – sitten veli sairastui ja kuoli: ”Olin aina laskenut sen varaan, että jos kuolen, vanhemmilleni jää sentään toinen poika”

Iiro Seppänen hyppi base-hyppyjä silloilta ja vuorenrinteiltä ja leikitteli kuolemanvaaralla. Suhde elämään muuttui vasta, kun turvallisesti elänyt Kaapo-veli sairastui ja kuoli.
Teksti: Annan toimitus Kuvat: Mirva Kakko

Levoton sielu. Semmoinen Iiro Seppänen on ollut koko aikuisikänsä. Pitkään hän kiersi maailmaa vaarallisten harrastusten parissa. Lentokoneeseen noustessaan hän ei voinut tietää, selviäisikö ehjin nahoin seikkailustaan. Henkikulta ei ollut Iirolle kovin kallis.

Isoveli Kaapo valitsi hyvin toisenlaisen elämän kuin Iiro. Hän hankki kaksi yliopistotutkintoa ja työskenteli kansainvälisen liiketoiminnan kehitystehtävissä. Oli kohtalon ivaa, että niihin aikoihin, kun Iiro alkoi ymmärtää elämänsä arvon, Kaapo sai kuolemantuomion. Hän sairastui parantumattomaan sappitiehyen syöpään.

– Jos olisi pitänyt lyödä vetoa, kumpi meistä elää pidempään, olisin pannut omaisuuteni likoon Kaapon puolesta. Mutta elämä on arvaamaton: Voit tehdä kaiken turvallisesti ja oikein, etkä silti elä vanhaksi. Tai voit ottaa suuria riskejä ja säilyä hengissä.

Lapsena veljesten välit olivat riitaisat. Kaapon viimeisen elinvuoden aikana he tekivät viimein sovun. Nahistelujakin tuli, mutta Kaapo oli niistä vain kiitollinen. Monet läheiset eivät oikein tienneet, kuinka olla kuolevan seurassa. He varoivat ja säälivät. Iiro, jolle kuolema oli tuttu, osasi käyttäytyä luontevasti. Iiro päätti pysyä veljensä rinnalla loppuun asti. He matkustelivat ja viettivät laatuaikaa Iiron kotona Los Angelesissa.

– Kun kuolee vaarallisen harrastuksen parissa, kuolee tavallaan omasta valinnastaan. Ne lähdöt ovat yleensä nopeita. Minulle oli outo kokemus seurata veljeni elämänliekin hidasta hiipumista.

Kaapo menehtyi 37-vuotiaana toukokuussa 2010. Iiro alkoi nähdä uusin silmin roolinsa perheessä.

– Olin aina laskenut sen varaan, että jos kuolen, vanhemmilleni jää sentään toinen poika. Nyt jäljellä olin enää minä. Olin elänyt itsekkäästi omien mielihalujeni ja impulssieni mukaan. Aloin ymmärtää, ettei miehenä oleminen tarkoita sitä, että tekee aina, mitä itse haluaa. Välillä on ajateltava myös muita ja tehtävä, mitä täytyy tehdä.

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Miia Siistonen. Jutussa Iiro Seppänen kertoo muun muassa siitä, miten hän ja hänen vaimonsa ovat selviytyneet kahden lapsen menetyksestä. Lue koko juttu Annasta 51-52/2019 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

Lue lisää: 

Leskeksi jäänyt Heli: ”Miksi en tuntenut, että miehelleni tapahtui jotain kauheaa?” 

X