Julkkikset

Poikansa kanssa työskentelevä Heidi Herala havahtui erikoiseen tilanteeseen – kiukutteli itse kuin lapsi: ”Minun oli hyväksyttävä, että poika on nyt pomo”

Näyttelijä Heidi Herala täyttää pian 60 vuotta ja on huomannut, että nykyään vanhemman ja lapsen roolit vaihtavat toisinaan paikkaa. Kiukuttelijana saattaakin olla äiti ja neuvojana lapsi.

Teksti:
Sanna Wirtavuori
Kuvat:
Heli Hirvelä, Om-Arkisto

Heidi Herala on Everstinna-näytelmän tähti.

Näyttelijä Heidi Herala täyttää pian 60 vuotta ja on huomannut, että nykyään vanhemman ja lapsen roolit vaihtavat toisinaan paikkaa. Kiukuttelijana saattaakin olla äiti ja neuvojana lapsi.

Minun oli unohdettava vanhempi-lapsi-asetelma ja hyväksyttävä, että poika on nyt pomo, näyttelijä Heidi Herala, 59, muistelee viime kevään tapahtumia.

Hän näytteli tuolloin Helsingin kaupunginteatterin Kirsikkatarha-näytelmässä, jossa oli mukana myös Heidin aviomies Seppo Maijala ja ohjaajana pariskunnan 33-vuotias poika Lauri Maijala.

Heidi oli pimahtanut harjoituksissa, ja poika oli puuttunut tilanteeseen välittömästi.

– Lauri sanoi, että ei täällä kukaan muukaan huuda eikä käyttäydy huonosti. Siihen minä jäin huulet väpättäen nieleksimään. Silloin hän oli aikuinen ja minä lapsi, Heidi kertoo nyt kuukausia myöhemmin kalliolaisessa kansanbaarissa.

Hän on tullut teatterin lähellä olevaan baariin suoraan Everstinna-näytelmän harjoituksista. Tässä näytelmässä hän on lavalla yksin. Tukena ei ole poikaa eikä miestä.

Heidi tilaa talon punaviiniä. Hänestä tuntuu, että hän on ansainnut viinilasillisen. On perjantai, ja ensi-iltaan on enää reilu viikko.

Rosa Liksomin romaaniin perustuvan näytelmän aihe on väkivaltainen ja rankka. Kyse on sota-ajan perhehelvetistä, rakkaudesta ja fasismista, joten tunteita on valtavasti.

Huono näkömuisti hankaloittaa Heidi Heralan työtä

Rankan tekstin opettelussa on ollut työtä. Nyt se alkaa olla päässä. Niin ei ollut vielä pari viikkoa sitten. Silloin Heidin Inka-tytär huomasi, että äiti tuskaili päntätessään kaksituntisen näytelmän tekstimassaa. Hän tarjosi apuaan muistuttamalla Heidiä pallosta.

Tyttären suosituksesta Heidi otti tuekseen pallon, tennispalloa isomman, jalkapalloa pienemmän.

– En tiedä, mihin se perustuu, mutta kun tekstiä kerratessani pompottelen palloa, aivoni toimivat vapaammin, hän kertoo.

– Minulla on sekä kuulo- että näkömuisti, mutta kumpikaan ei ole oikein hyvä, joten en pysty lukemaan kotona enkä töissä. Niinpä minulle on muodostunut tapa, että opettelen tekstiä puistossa.

Pänttääminen sujuu paremmin, jos puistossa on polkuja sekä vettä. Heidi asuu lähellä Kustaankartanon vanhainkotia, ja siellä puistolammen rannalla hän on opetellut näytelmätekstiä.

Tekstimassan lisäksi myös näytelmän ikähaitari on laaja: eräässä takaumassa Heidi esittää nelivuotiasta ja vanhimmillaan hän on kahdeksankymppinen. Kosketuspintaa erilaisiin ihmisiin ja elämäntilanteisiin Heidi on löytänyt omasta elämästään. Hän seurasi läheltä isänsä Helge Heralan ja äitinsä Marja Korhosen sairastumiset ja molempien kuolemat. Perspektiiviä ikähaitariin tarjoaa puolestaan oma perhe, jossa on paljon eri-ikäisiä ihmisiä: nuorin lapsi, Eero on 16-vuotias, ja aviomies on ollut jo pitkään eläkkeellä.

– Olen tottunut eri-ikäisiin ihmisiin.

Eikä unohdeta, että perheen nuorimmainen on vasta puolitoistavuotias. Tämä Toivo Herala on hellitty karvaturri, joka nukkuu Heidin ja Sepon sängyssä.

– Kun katsomme telkkaria, koira on välissämme ja kumpikin paijaa Toivoa puoleltaan, ei me enää niin paljon toisiamme rapsutella, Heidi kertoo.

Heidi Herala ja Seppo Maijala
Näyttelijäpari Heidi Herala ja Seppo Maijala ovat olleet yhdessä liki 40 vuotta.

Heidi Heralan lapset ovat tottuneet äitinsä kauhukohtauksiin

Vaikka vuorosanat ovat nyt päässä, ensi-ilta jännittää Heidiä. Hän kertoo nukkuneensa ”aika normaalisti”. Se tarkoittaa Heidin kohdalla, että parasomniaa eli yöllisiä kauhukohtauksia esiintyy tavalliseen tapaan.

– Niitä tulee pari kertaa viikossa. Minua on vuosien mittaan tutkittu, mutta mitään parannuskeinoja ei ole keksitty.

Hän muistelee, kuinka kuuli vuosia sitten nuorimman pojan selittävän yökylään tulevalle kaverilleen, että äiti saattaa yöllä huutaa apua tai v-alkuista sanaa, hän vain on sellainen.

Heidi on kuullut, että kauhukohtaukset liittyvät yleensä murrosikään.

– Ehkä minulla on ikuinen murrosikä, hän sanoo naureskellen.

Murrosikään viittaavista kauhukohtauksista huolimatta Heidi täyttää tammikuussa 60, ja numero hämmentää häntä hiukan. Hän aloitti teatterikoulun 40 vuotta sitten, ja miehenkin kanssa hän on pitänyt yhtä jo 39 vuotta. Paljon on vielä edessä, mutta silti pyöreä luku tuo mieleen vanhan repliikin:

– Kuinkas tämä näin nopsaan meni.

 

 

 

X