Helena Ahti-Hallberg eli kolme viikkoa 500 kilokalorilla päivässä: ”Sen jälkeen tuntui ihanalta syödä nauttiakseen”

Kolme viikkoa tosi-tv-kuvauksissa Filippiineillä muuttivat tanssinopettaja Helena Ahti-Hallbergin suhteen ruokaan. Hän alkoi yhä enemmän arvostaa sitä, että ruoka on myös nautinto. – Yli viisikymppisenä timmi bikinikunto ei enää tunnu tärkeältä, Helena sanoo.

Kupillinen riisiä ja pari vedestä ja vehnäjauhosta valmistettua lettua. Hyvänä päivänä lisäksi suoraan puusta poimittuja banaaneja tai rantakallioilta löydettyjä kotiloita nuotiolla paistettuna.

Tällainen oli Helena Ahti-Hallbergin ruokavalio kolmen viikon ajan viime kesänä, kun hän osallistui Selviytyjät Suomi -televisiosarjan kuvauksiin Filippiineillä.

Kilpailijoiden ruoka-annos oli noin 500 kaloria päivässä, vaikka he osallistuivat päivittäin fyysisesti rankkoihin tehtäviin. Nälän tunteesta Helena selvisi melko helpolla.

– Pahinta oli se, ettei ollut mitään pureskeltavaa. Minun teki jatkuvasti mieli porkkanaa ja näkkileipää.

Kolme viikkoa niukalla ja yksipuolisella ruokavaliolla muuttivat Helenan suhtautumista ruokaan. Kilpailun jälkeen hän alkoi ajatella yhä enemmän, että ruoka on vatsantäytteen lisäksi nautinto.

Heti pudottuaan kilpailusta ja palattuaan Suomeen Helena halusi Coca-Colaa ja perunalastuja. Onneksi niitä sai kioskista matkalla lentokentältä kotiin.

– Tuntui ihanalta, että voin ostaa mitä tahansa ja syödä nauttiakseni, en vain pysyäkseni hengissä.

Kieltäytyminen on turhaa

Normaalioloissa Suomessa Helena aloittaa aamunsa joka päivä melko samanlaisella aamiaisella. Yleensä siihen kuuluu pala ruisleipää juustolla tai leikkeleellä, kurkkua ja tomaattia ja lasillinen tuoremehua tai smoothie.

Lounaan Helena syö iltapäivällä kahden maissa, ennen kuin hän aloittaa työpäivänsä tanssinopettajana. Kymmenen maissa illalla hän syö iltapalan tai kokonaisen aterian, jos on nälkä. Välipalaksi tanssituntien lomassa hän nappaa keksin tai banaanin.

Helena on medium-pihviä rakastava sekasyöjä. Hänen ruokafilosofiansa mukaan ruoan pitää sekä maistua hyvältä että antaa energiaa. Hän ei laske kaloreita eikä kyttää tarkasti ruoka-aineiden ravintoarvoja.

– Syön kaikkea kohtuudella. En halua käyttää elämääni siihen, että kieltäisin itseltäni jotain.

Jos housut alkavat kiristää ja Helena haluaa karistaa muutaman kilon, hän vähentää hiilihydraattien määrää. Silloin lounas koostuu esimerkiksi kanapihvistä ja parsakaalista. Ruokavalio tuo tuloksia nopeasti: paino putoaa muutaman kilon parissa viikossa, vaikka hän syö vatsansa kylläiseksi. Helena ei voisi kuvitellakaan ryhtyvänsä kitukuureille, sillä hän ei halua nähdä nälkää.

– Syitä keventää olisi useamminkin, mutta itsekuri ei valitettavasti riitä siihen. Yli viisikymppisenä timmi bikinikunto ei enää tunnu tärkeältä asialta elämässä.

Muutamien kilojen keventämistä lukuun ottamatta Helena on laihduttanut vain kerran elämässään. Hän pudotti kymmenen kiloa, kun häntä pyydettiin tanssinopettajaksi Tanssii tähtien kanssa -tv-ohjelmaan 2006.

– Ennen ohjelman alkamista otin puolen vuoden ryhtiliikkeen, koska halusin olla tanssipuvussa sen kokoinen, johon olin itsenäni tottunut kilpatanssivuosinani.

Helenan mukaan hänen on tosin ollut aina melko helppoa pysyä omissa mitoissaan, sillä hän ei ole perso makealle.

– Paheeni on ennemminkin ottaa vielä yksi juustoviipale, kun kävelen jääkaapin ohi. Iltanapostelua joudun välillä rajoittamaan.

Vihannekset, marjat ja kananmunat omalta pihalta

Helena syö mieluiten luomuruokaa. Kaikkein mieluiten hän poimii sellaista omalta takapihaltaan Sipoosta. Kesäisin Helena kasvattaa itse lähes kaikki vihannekset. Myös kananmunat hän hakee kesäisin pihaltaan, jossa tepastelee joka kesä neljä kanaa. Marjapensaiden sadosta hän valmistaa mehua, jota riittää koko talveksi.

– Ruokailutottumukseni ovat muuttuneet tiedostavampaan suuntaan. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä kiinnostuneempi olen siitä, mitä suuhuni laitan. On ihanaa tehdä munakas munista, joiden alkuperästä voin olla varma.

Muut ostokset Helena tekee lähimarketista. Helenan mies Eric on yrittänyt opettaa Helenaa tutkimaan ruokien kilohintoja. Helenalle hintaa ja kotimaisuutta tärkeämpi asia on ruoan maku. Siitä hän ei ole valmis tinkimään.

Muutaman kuukauden välein Helena pitää aviomiehensä kanssa ”kokkauksen superpäivän”. Silloin he menevät autolla kauppaan, ostavat kilotolkulla ruokaa ja häärivät keittiössä koko päivän. Pakastimeen syntyy muun muassa siskonmakkarakeittoa, lohikeittoa ja kaalilaatikkoa. Helena on oppinut tavan omalta äidiltään, joka teki aina ruokia suuria määriä varastoon.

– Käytäntö on hyvä – ja yhden ruoka-annoksen hinta tulee todella edulliseksi.

Viikonloppuisin pöydän ääreen liittyvät usein myös perheen parikymppiset pojat.

Nautintoja, ei pahoinpitelyä

Jos Helenan tekee mieli ottaa työpäivän jälkeen lasi viiniä, hän ottaa sen. Helenan mielestä on parempi pysyä aina kohtuudessa kuin luopua ajoittain alkoholista kokonaan vaikkapa tipattomalla.

Juomien kanssa Helena on tarkempi kuin ruokien suhteen. Hän ei juo teetä eikä kahvia, sillä hän ei pidä kuumista juomista: niitä kuuluu juoda vain flunssassa. Lempijuoma on hiilihapotettu vesi.

– Tiedän, että tavallinen hanavesi olisi terveellisempi vaihtoehto. Tämä kuvaa hyvin suhdettani syömiseen ja juomiseen: valitsen useimmiten kuunnellen mielitekoani, en terveyssuosituksia.

Vaalea leipä on mieliteko, josta Helena useimmiten kieltäytyy, koska sen liiallisesta syömisestä tulee huono ja turvonnut olo.

– Vaikka sallinkin itselleni nautintoja, en halua pahoinpidellä kehoani. Suolisto on meidän toiset aivomme. On tärkeää kohdella sitä hyvin.

Eniten Helena nauttii kotitekoisesta ruoasta mutta joskus kiireessä hän kurvaa hampurilaisravintolan autokaistalle.

– Syömisen ei pidä olla vaiva vaan nautinto.

Helenalle tärkeintä syömisessä ovatkin rentous ja avarakatseisuus. Niitä hän haluaa opettaa myös 4-vuotiaalle lapsenlapselleen.

– Ei kukaan, ei edes lapsi, voi elää pelkillä kalapuikoilla. Elämästä saa paljon enemmän irti, kun ruokaan suhtautuu nautintona.