Julkkikset

Itsellisyydestä nauttiva Helena Lindgren: ”Elämä menee hukkaan, jos vain odottaa kumppanin löytymistä”

Helena Lindgren oli 42-vuotias, kun hän ensimmäisen kerran elämässään muutti asumaan yksin. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin hän kysyy: miksi aina oletetaan, että naisen on löydettävä itselleen kumppani?

Teksti:
Minna Juti
Kuvat:
Mirva Kakko, Om-Arkisto

– Nuoruuden kiihkeiden vaiheiden jälkeen tunnen eläväni nyt elämäni parhaita aikoja. En haikaile mitään, Helena sanoo.

Helena Lindgren oli 42-vuotias, kun hän ensimmäisen kerran elämässään muutti asumaan yksin. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin hän kysyy: miksi aina oletetaan, että naisen on löydettävä itselleen kumppani?

Kaksi vanhempaa naista tapaa toisensa Strindbergin kahvilassa Helsingin keskustassa. Toinen tilaa pienen lohileivän, toinen toast skagenin. Molemmat juovat vettä. Kun leivät on syöty, tarjoilija tuo heille kahvit.

Toinen naisista katsoo ikkunasta ravintola Teatterin suuntaan.

– Vieläkö Teatterin vippi on olemassa? hän kysyy.

Toinen havahtuu ja näyttää hämmästyneeltä. Hän ei osaa vastata.

– Kauheaa, jos olisi pakko mennä sinne!

Helena Lindgren, nainen, jonka kasvoille valo asettuu aivan erityisellä tavalla

Naiset ovat laulaja-näyttelijä Helena Lindgren, 63, sekä tämän jutun kirjoittaja, ja meitä naurattaa. Tähän on tultu!

– En juuri liiku yöelämässä enää, Helena sanoo.

Toisin oli 1980-luvun alussa, kun tutustuimme toisiimme naistenlehden toimituksessa. Kirjoitin juttuja ja Helena meikkasi haastateltavia valokuviin. Teatterin vip-kerrosta ei ollut silloin vielä olemassakaan, mutta monenlaista muuta menoa oli tarjolla, ja yleensä menimme mielellämme.

Noihin aikoihin ujostelin Helenaa, sillä hän oli mielestäni lähes epätodellisen täydellinen. Olin juuri muuttanut maalta pääkaupunkiin, enkä tiennyt toista yhtä tyylikästä pukeutujaa kuin hän. Persoonallisen pukeutumistyylin ja tarkan tyylitajun lisäksi hänellä oli kaunis, tasainen iho ja kasvot, joille valo asettui aivan erityisellä tavalla. Niille ei syntynyt lainkaan turhia varjoja. Helenasta olisi varmasti tullut huippumalli, jos hän olisi ollut pidempi.

Helenan tyylin viimeisteli nuorelle naiselle harvinainen, hallittu käytös. Hänen kasvonsa olivat aina rauhalliset.”

– Hengailin valokuvaaja Sebastian Nurmen studiolla, ja kun en kelvannut malliksi, rupesin auttamaan toisia tyttöjä meikkaamisessa. Niin minusta tuli meikkitaiteilija, hän kertoo.

Romanssi Jorma Uotisen kanssa lisäsi Helena Lindgrenin arvoituksellisuutta

Helenan tyylin viimeisteli nuorelle naiselle harvinainen, hallittu käytös. Hänen kasvonsa olivat aina rauhalliset, ja kun häneltä kysyi jotakin, hän piti muutaman sekunnin tauon ennen kuin vastasi. Ihan kuin hän olisi tarkoituksella antanut toisen odottaa hetken. Kaltaisestani hötkyilijästä se tuntui ihanteelliselta.

Juuri noihin aikoihin Helena alkoi seurustella tanssitaiteilija Jorma Uotisen kanssa. Romanssi vain lisäsi Helenasta huokuvaa arvoituksellisuutta. Uotinen oli kansainvälinen tähti, korkeakulttuuria edustava taiteilija ja biseksuaali, jonka miessuhteet olivat olleet julkisia. Helenan poikaystäviä olivat olleet rokkarit Dave ”Isokynä” Lindholm sekä Jimi Sumén, ja hänellä oli 21-vuotiaana saatu pieni poika lyhyestä avioliitosta. Parin suhde oli monella tapaa yllätys.

Helena on pitänyt kiinni joistakin vanhoista rutiineista. Aamun hän aloittaa yhä kylmällä suihkulla niin kuin on tehnyt jo vuosikymmeniä.
Helena Lindgren on pitänyt kiinni joistakin vanhoista rutiineista. Aamun hän aloittaa yhä kylmällä suihkulla niin kuin on tehnyt jo vuosikymmeniä.

”Eron jälkeen meni kymmenen vuotta ennen kuin pystyimme olemaan Jorman kanssa tekemisissä”

Visuaalisesti Helena ja Jorma Uotinen sopivat yhteen loistavasti. He täydensivät toisensa. Heistä tuli parina 1980- ja 1990-lukujen tyylivaikuttajia, influenssereita, kuten nyt sanottaisiin. 18 vuotta kestäneestä suhteesta tuli yksi vuosisadan suurista rakkaustarinoista. Sen vahvistaa viimeistään Sauli Miettisen kirjoittama Jorma Uotisen elämäkertateos, joka ilmestyy elokuun lopussa. Rakkaustarina saa kirjassa uuden syvyyden. Se ei ollut kulissi. Joku tekee siitä vielä varmasti elokuvan!

– Eron jälkeen meni kymmenen vuotta ennen kuin pystyimme olemaan Jorman kanssa keskenämme tekemisissä. Sitten joku keksi pyytää meitä esiintymään yhdessä Ateneumiin Helsingin Juhlaviikoilla. Sen jälkeen olemme esiintyneet usein yhdessä. Nykyisin olemme hyviä ystäviä, Helena kertoo.

Lue myös: Seura: Jorma Uotinen haaveili lapsesta Helena Lindgrenin kanssa: ”En koskaan ajatellut, ettei lasta saa tulla”

Helena Lindgren: ”Tunnen eläväni nyt elämäni parhaita aikoja”

Nyt Helena Lindgren istuu edessäni kahvilan sohvalla. Hän on edelleen yhtä tyyni, harkitsevainen ja rauhallinen kuin 40 vuotta sitten, mutta ei enää yhtä pidättyväinen. Tauko ennen vas­tausta ei ole niin huomattava kuin aikaisemmin. Meikkiä hänen kasvoillaan on vain kevyesti. Asu on kaunis: vaalea paita ja pohkeisiin ulottuva, kapea safarihame eivät herätä huomiota.

– Nuoruuden kiihkeiden vaiheiden jälkeen tunnen eläväni nyt elämäni parhaita aikoja. Minun on hyvä olla nahoissani. En haikaile mitään, Helena sanoo.

Menneet kuukaudet ovat silti olleet häkellyttäviä.

– Kaikki kevään ja kesän laulukeikat peruuntuivat koronan takia. Olen saanut lomailla koko kesän.

Ensiksi Helena pelästyi, kun huomasi nauttivansa tilanteesta.

– Kauhistuin, että intohimoni laulamiseen on katoamassa.

Sitten hän tajusi, että oli tarvinnut paussia.

– Olen ollut vuosia jatkuvassa valmiustilassa esiintymään. Nyt sain aikaa miettiä, haluanko jatkaa töitä entiseen tapaan. Tunnen, että tämä voi olla alku muutokselle. En tosin vielä tiedä, mitä se voisi olla.

Meikkitaiteilijan työt toivat tyydytystä, mutta Helena halusi esiintymään

Moni yllättyi, kun Helena 26 vuotta sitten luopui meikkitaiteilijan työstään. Hän oli silloin huipulla. Kuvausmallien avustaja oli kehittänyt ammattitaitoaan elokuvien ja teatterin maskeeraajaksi. Hän oli alan edelläkävijä ja osallistui säännöllisesti Jorma Uotisen näyttämöproduktioihin maskeeraajana ja pukusuunnittelijana. Myös teatteriohjaaja Kalle Holmberg halusi Helenan tiimiinsä. Helena työskenteli muun muassa Savonlinnan oopperajuhlilla Kuningas lähtee Ranskaan -oopperan päämaskeeraajana.

Helena Lindgren ja Jorma Uotinen Annassa vuonna 1984.
Helena Lindgren ja Jorma Uotinen Annassa vuonna 1984.

– Saamani työt toivat tyydytystä, mutta silti mieltäni kaihersi jatkuva tyytymättömyys. Vaikka koko ajan tein, minusta tuntui kuin en olisi tehnyt mitään. Elämäni oli hyvää, mutta en ollut saavuttanut unelma-ammattiani, Helena muistelee.

Hän halusi esiintymään. Hän oli aina tuntenut itsensä esiintyjäksi. Joka kerran, kun hän lähetti esiintyjän maskeeraajan tuolistaan näyttämölle, hän tunsi itse jäävänsä väärälle puolelle.

Taloudellisesti elämä on ollut laulajana tiukkaa

Helena oli kokeillut laulamista jo 1970-luvulla liikkuessaan rock-piireissä. Se jäi, kun hänestä tuli äiti. Nyt hän oli täyttänyt jo 40 vuotta. Koko hänen aikuisikänsä jatkunut parisuhde oli lähestymässä loppua. Hän tunsi tarvetta itsenäistymiseen. Helena otti laulutunteja ja teki päätöksen: hän vaihtoi alaa.

– Kun ryhdyin laulamaan 1990-luvun puolivälissä, meikkaamiselle ei jäänyt enää aikaa. En voinut lähteä aamulla aikaisin maskeeraajaksi kuvauksiin, jos olin tullut yöllä myöhään laulukeikalta, hän sanoo.

Siitä lähtien Helena on elättänyt itsensä laulajana. Hän on tehnyt ravintola- ja klubikeikkoja, esiintynyt musikaaleissa ja näytelmissä sekä levyttänyt kaksi albumia, Kau­neuden lähteillä ja KISS.

Uranvaihdos ei ollut helppo. Se herätti paljon myös ikäviä puheita.

– Nykyisin uranvaihtoon suhtauduttaisiin suvaitsevammin. 1990-luvulla ilmapiiri oli vielä ahdasmielinen, enkä säästynyt pilkalta.

Taloudellisesti Helenan elämä on ollut laulajana tiukkaa. Hän ei ota asiaa itse puheeksi tai valita, mutta myöntää asian sitä kysyt­täessä.

– Koronan aikana olen saanut apua Kelasta ja pienen yrittäjätuen, hän sanoo.

”Olin feministi paljon ennen kuin ymmärsin sitä itse”

Vuosi sitten keväällä näyttelijä, ohjaaja ja Delta Venus -ryhmän taiteellinen johtaja Sara Melleri, 34, pyysi Helenan mukaan Delta Venuksen Let me be your fantasy -esitykseen Kiasmassa. Hän esitteli Helenan yleisölle sanoilla one and only, yksi ja ainoa.

– Helena on kiehtonut minua aina. Näen hänet klubi- ja undergroundkulttuurin ikonina ja taiteilijana. Hänessä on jotakin hyvin maagista ja voimakasta, Sara sanoo.

Taiteilijana Saraa kiinnostaa Helenan ”hypernaisellisuus”. Hänen mielestään Helena on samaa kaanonia kuin Marilyn Monroe ja Madonna.

– Heidän tapansa ilmentää feminiinisyyttä on heidän oma valintansa, ja silloin siinä on paljon voimaa. He leikkivät stereotypioilla ja ovat edelläkävijöitä naiseuden juhlistamisessa ja seksipositiivisuudessa, Sara sanoo.

Hänen mielestään Helenan kaltaisen ihmisen näkeminen vain ulkonäön kautta paljastaa yhteiskunnan seksismin ja naisvihamielisyyden. Kauneus koetaan uhkana, sillä siihen voi liittyä paljon voimaa ja valtaa. Siksi sitä vähätellään ja nainen halutaan alistaa esittämällä hänet vain miehen kautta. Omasta urastaan huolimatta Helenakin nähtiin pitkään vain Jorma Uotisen puolisona – pahimmillaan kulissina. On selvä, että orkesterisolistiksi lähteminen vaati siltä pohjalta sisua.

– Todellisuudessa Helena on huippuammattilainen. Hän tuo itsensä aina sataprosenttisesti mukaan siihen, mitä tekee, Sara sanoo.

Myös Helena tunnistaa itsessään feministin.

– Olin feministi paljon ennen kuin ymmärsin sitä itse, hän sanoo.

Helena Lindgren: ”Miehiin ei kohdistu samanlaisia paineita kuin naisiin”

Sekä sinkkuna eletyt vuodet että vanheneminen ovat vain vahvistaneet Helenan feminismiä.

Muutettuaan 42-vuotiaana ensimmäisen kerran elämässään asumaan yksin hänelle valkeni nopeasti, mitä naiselta odotetaan.

Hänen pitää löytää mies.

– Asenne oli pitkään, että voi, eikö sinulla vieläkään ole ketään. Jos minulta pyydettiin haastattelua lehteen, otsikko oli varmasti siitä, että Helena on yhä yksin. Aloin jo itsekin tuntea ylläni varjon, että olen jotenkin vajaa, kun en pysty kertomaan, että minulla olisi mies. Se oli hullua. Elämähän menee hukkaan, jos koko ajan tuntee ajattelevansa, että kaikki alkaa oikeasti vasta sitten, kun rinnalle löytyy kumppani, Helena sanoo koettuaan muutaman lyhyehkön romanssin ja asut­tuaan nyt kaksikymmentä vuotta yksin.

Hänen mielestään miehiin ei kohdistu samanlaisia paineita.

– Miehet saavat olla rauhassa. Heillä on yksin elämiseen paljon enemmän malleja kuin naisilla.

Nuorekas ulkonäkö ei auta, jos ajatukset ovat menneeltä vuosisadalta

Uuden kumppanin löytämisessä Helena on kokenut vaikeaksi sen, että miehet yleensä olettavat naisen siirtyvän heidän maailmaansa.

– Siihen olen elänyt liian vahvan elämän, hän sanoo.

On ihan sama, miten nuorekkaalta nainen näyttää, jos hänen ajatuksensa ovat menneeltä vuosisadalta.”

Feministi Helena Lindgren kiehahtaa myös aina, kun hän huomaa ikäistensä naisten vetävän mattoa nuorempien naisten jalkojen alta.

– Olen kuullut, miten vähättelevästi vanhemmat naiset puhuvat esimerkiksi nykyisen hallituksemme nuorista naisministereistä. En voi ymmärtää sitä.

Iän tuomalle viisaudelle hän kurtistaa kulmiaan. Ainakaan kaikkitietävyys ei häntä vakuuta.

– On ihan sama, miten nuorekkaalta nainen näyttää, jos hänen ajatuksensa ovat menneeltä vuosisadalta. Se, mitä meillä on päässämme, vaikuttaa koko ulkonäköön, hän sanoo.

Yöelämä vaihtui keskusteluihin ystävien kanssa

– Ikä tekee tehtävänsä. En kaipaa kaupungin yöelämää. Se on nähty, Helena naurahtaa, kun katselemme ravintola Teatterin suuntaan.

Helenalla on pieni piiri ystäviä, joiden kanssa hän käy syömässä ja elokuvissa. Jos Tavastia-klubilla soittaa jokin kiinnostava bändi, hän saattaa lähteä kuuntelemaan sitä, mutta muuten väenpaljous kiusaa häntä. Ystävien kanssa parasta ovat hyvät keskustelut. Niitä Helena kaipaa.

Hyvänä kokemuksena Helena muistaa viime helmikuisen Suomen Kulttuurirahaston vuosijuhlan, jossa oli Jorman kanssa. Helena oli pukeutunut luottosuunnittelijansa Martzu Bergin Chanel-henkiseen jakkuun. Sen alla oli vain pitsibody ja korkeakorkoiset pitkät saappaat. Meikissä huomio kiinnittyi kirkkaanpunaisiin huuliin.

– Se oli ihana tilaisuus, jossa kuulimme hienoja puheita. Sellaisesta juhlasta lähtee kotiin aina kohottuneessa tilassa, Helena sanoo.

Helena Lindgren haaveilee matkasta pojanpojan kanssa Pariisiin

Elämänsä valoksi hän kutsuu 13-vuotiasta pojanpoikaansa Dania. Hänen kanssaan Helena viettää paljon aikaa. Keväällä he toivoivat pääsevänsä yhdessä Pariisiin, mutta koronan takia matkasta oli luovuttava.

– Pääsemme sinne vielä. Jorman kanssa matkustaessamme poikani Niklas oli usein mukanamme. Haluaisin näyttää Danille samat paikat.

Syksyllä Helenalla on taas töitä, kun hän lähtee Jorman kanssa Suomen-kiertueelle, jolla juhlitaan tämän 50 vuotta jatkunutta uraa taiteilijana sekä kesäkuussa täyttynyttä 70. ikävuotta. Esityksessä he laulavat duettoja, kertovat anekdootteja ja tarinoivat toistensa elämästä.

– Näyttämöllä tulee usein hetki, jolloin tunnen, että kaikki menee nyt hyvin.

Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 30/2020.

X