Heljä Liukko-Sundström kaksi vuotta miehensä kuoleman jälkeen: ”Aistin edelleen Kaukon niskan tuoksun”

Olinko liian voimakastahtoinen Kaukolle? Tätä kysymystä keramiikkataiteilija Heljä Liukko-Sundström on joskus pyöritellyt mielessään. Hän kaipaa kaksi vuotta sitten menehtynyttä miestään, jonka kanssa hän koki väkevän rakkauden.

Keramiikkataiteilija Heljä Liukko-Sundströmin aviomies Kauko Sundström kuoli kaksi vuotta sitten keväällä.

”Halusin kasvaa Kaukon kanssa yhteen ja olin juuri oikean ihmisen kanssa naimisissa. Kukaan ei pitänyt minua yhtä lahjakkaana ja ahkerana kuin Kauko. Hänen kanssaan tunsin, että ihailukin voi olla rasittavaa. Se ruokki kuitenkin työskentelyäni. Liukkolaisissa on ollut paljon intohimoa. Joskus mietin, olinko liian voimakastahtoinen ihminen Kaukolle. Uskon kuitenkin, että yhdessäolomme oli ennalta määrättyä.

Eräs ystäväni sanoi kerran, että seksi on älyä. Sensuelli ihminen säteilee älyä ja viehättävyyttä. Hän oli oikeassa. En olisi voinut koskaan ihastua ihmiseen, jonka ajatuksia en olisi kunnioittanut.

Hiljakkoin kävi niin, että olin yksin ateljeessani ja sen ovelle pysähtyi tuntematon mies. Hän puhui vaikkei sanonut mitään. Hänen kroppansa puhui. Mies lähti pois, mutta muistan, miltä hänen läsnäolonsa tuntui. Minulla on oikeastaan ollut ystävinä enemmän miehiä kuin naisia. Niin nykyisinkin. Aina olemme kuitenkin pitäneet rajoja. Jokaisella on omat huushollit. Katsoa saa muttei koskea. Minusta ei olisi kierrätyssuhteisiin.

Pystyn edelleen tuntemaan tunteen, jonka koin mieheni kanssa nuorena. Sen voima ja energia olivat melkein pelottavia. Ihminen voi olla kuin keidas, joka pitää toisen ihmisen hyvin elävänä. Pystyn edelleen aistimaan Kaukon niskan tuoksun.”

Luit juuri lyhennelmän jutusta, jossa Heljä Liukko-Sundström kertoo muun muassa poikansa kuolemasta ja ristiriitaisten tunteiden lapsuudenperheestään. Lue juttu Annasta 22/2018.  Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!