Julkkikset

Hurjia temppuja tekevä HP Parviainen uskoo suojelusenkeleihin: ”Minulla on aina ollut lapsenomainen usko kor­keampaan”

Vaikka ikää kertyy, Duudsonien HP Parviainen ei aio koskaan tulla tylsäksi aikuiseksi. Viihdemaailmassa tärkeätä on säilyttää kyky nauraa itselle.
12.2.2020 Teksti: Miia Siistonen Kuvat: OM-arkisto

HP Parviainen, voisitko kuvitella palaavasi vielä opettajaksi?

Olen kiitollinen, että saan tehdä työtä, jota kohtaan minulla on suurin intohimo ja palo. Jos tämän alan duunit joskus loppuvat, ei ole poissuljettu vaihtoehto palata opettajaksi. Se on hieno ammatti.

Kasvattajana minua ohjaa maalaisjärki. Pyrin luomaan luokkaan turvallisen hengen, silloin oppimista ei voi estää.

Maailma on muuttunut, mutta tietyt perusasiat pysyvät. Lapset ja nuoret tarvitsevat yhä rakkautta ja rajoja. Heidän elämässään pitää olla ihmisiä, jotka niitä antavat ja asettavat.

Mikä on hölmöintä, mitä olet tehnyt?

En osaa nimetä hölmöintä temppua, mutta iloa ja naurua on riittänyt. Viimeisimpänä temppuna ihanat ystäväni Posse-ohjelmassa olivat keksineet minulle ja Jarpille pienen källin: hävisin ja joudun kulkemaan viikon ajan Chaplin-viikset naamassa. Aiemmin minulle on suorassa lähetyksessä ajeltu Spede-kampaus.

HP Parviainen, mitä pelkäät?

Sitä, että ajasta ikuisuuteen siir­tyessäni tajuaisin, etten ole elänyt. No, niin ei tule tapahtumaan. Duud­sonien ydinajatus on, että vanhana kiikkustuolissa voi miettiä niitä asioi­ta, joita tuli tehtyä eikä niitä, joita ei tehnyt.

On tärkeää säilyttää lapsenmielisyys ja pilke silmäkulmassa. Olisi kamalaa, jos menettäisin kyvyn nauraa itselleni.

Olet kohta nelikymppinen. Milloin aiot aikuistua ja mennä oikeisiin töihin?

En halua tuossa mielessä koskaan aikuistua. Ikää kyllä tulee lisää, eikä kroppa pysty enää samoihin suorituksiin kuin nuorena, mutta toivottavasti pilke silmäkulmassa säilyy.

On aina mahtavaa nähdä seitsemänkymppisiä tyyppejä, jotka ovat mieleltään yhä poikaviikareita. Kaikkiin elämässä eteen tuleviin asioihin ei voi itse vaikuttaa, mutta asenteensa voi aina valita.

Uskotko suojelus­enkeleihin?

Uskon. On asioita, joita ei voi tieteellisesti todistaa. Uskoopa ihminen Jumalaan, universumiin, äiti maahan tai menninkäisiin, avainsana on aina usko.

Minulla on aina ollut lapsenomainen usko kor­keampaan.

Vieläkö aiot hankkia  lisää tatuointeja?

Tämä harrastus tulee ­pian päätökseen, sillä olen tatuoitu kirjaimellisesti päästä varpaisiin. Esimerkiksi vasemman käsivarren teema “Good times” sisältää Duudsoneihin ja lumilautailuun liittyviä kuvia.

Toisessa kainalossa ja vasemmassa reidessä on vielä pari tyhjää paikkaa, mutta kyllä nekin täytetään.

Onko itselläsi jokin piilevä kyky?

Jos olisi, en varmaan työskentelisi tällä alalla! Me Duudsonithan olisimme oikeasti halunneet olla bändi, mutta kukaan meistä ei osannut soittaa tai laulaa.

Piti keksiä jokin oma juttu, joka ei vaatinut taitoa. Niinpä nousimme lavalle lyömään päätä seinään.

Kenelle sanoit viimeksi, että minä rakastan sinua?

Eräälle tärkeälle ihmiselle. Sekin tapahtui viime viikonloppuna.

Milloin viimeksi itkit, HP Parviainen?

Viime viikonloppuna, ilosta. Ihmisen on hyvä päästää tunteet pintaan, ja joskus ne tulevat itkuna.

Lue myös

Suosittelemme