Suomen jalkapallomaajoukkueen kapteeni Tim Sparv. 
Tim Sparv, 34, on Suomen jalkapallomaajoukkueen kapteeni 11.6.–11.7. järjestettävissä jalkapallon EM-kisoissa.
Julkkikset

Huuhkajien kapteeni Tim Sparv totuttelee arkeen, jossa ei ole enää pääosassa: ”Tyttäreni syntymän jälkeen olen muuttunut epäitsekkäämmäksi”

Kreikassa parhaillaan pelaava Tim Sparv lukee jo ääneen kolmikuiselle tyttärelleen. Vaihtelua vauva-arkeen tuo Suomen jalkapallomaajoukkueen valmistautuminen ensi kesän historiallisiin EM-kisoihin.
Teksti: Riikka Heinonen Kuvat: Tim Sparv Promo

Tim Sparv, mikä on Huuhkajien tavoite ensi kesän EM-kisoissa, Suomen ensimmäisissä?

Ensimmäiset arvokisat ovat iso juttu pelaajille, taustajoukoille ja kannattajille. On hienoa olla mukana tekemässä historiaa. Kisaamme kovassa lohkossa, jossa on mukana kisojen ennakkosuosikki Belgia. Siitä huolimatta tavoitteemme on jatkoon pääseminen.

Olet kärsinyt loukkaantumisista ja joutunut olemaan sivussa kentältä. Miten motivoit itsesi jatkamaan takaiskujen jälkeen?

Loukkaantuminen on aina henkisesti kova paikka. Suren yleensä muutaman päivän, mutta sen jälkeen teen kaikkeni päästäkseni takaisin kentälle. Yritän keskittyä niihin asioihin, joihin voin vaikuttaa. Mieleeni ei ole koskaan tullut luovuttaa. Silti on aina yhtä haastavaa nähdä joukkuetovereiden menevän kentälle pelaamaan, kun itse ei voi mennä mukaan.

Lue myös: Näyttelijä Lotta Kaihua: ”Jalkapalloilu on minulle luonteva tapa olla sosiaalinen”

Siirryit viime syksynä pelaamaan Tanskasta Kreikkaan. Mikä uudessa kotimaassa on yllättänyt?

Jalkapalloon suhtaudutaan Kreikassa todella intohimoisesti. Kreikkalaiset ovat vieraanvarainen, ystävällinen ja lämmin kansa. Olen tuntenut itseni tervetulleeksi.

Sinusta tuli tammikuussa tyttövauvan isä. Miten isyys on muuttanut elämääsi?

Kuluneet kolme kuukautta ovat olleet vauhdikkaita. Vauva on syönyt hyvin, mutta nukkunut huonosti. Hänellä on vatsavaivoja, mikä taitaa olla tavallista tämän ikäisellä. Olen urheilijana tottunut keskittymään omiin tekemisiini ja treeneihini. Tyttäreni syntymän jälkeen olen muuttunut epäitsekkäämmäksi. Olen opetellut sanomaan ei, jotta minulla olisi enemmän aikaa perheelleni. Luen­ lapselleni jo nyt satuja. Hän ei tietenkään ymmärrä vielä mitään, mutta kuulee ääneni. Uskon, että lukemisesta on lapselle paljon hyötyä.

Miten lataat akkujasi?

Tyttäreni on alkanut hymyillä ja väläyttää välillä maailman söpöimmän hymyn. Unohdan saman tien omat ongelmani, kun näen hänen hymynsä. Rentoudun myös kahvittelemalla ystävieni kanssa, metsässä, avannossa, saunassa, kirjan ja hyvän elokuvan parissa tai tietokoneen ääressä, kun kirjoitan ylös ajatuksiani.

Otat voimakkaasti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, kuten rasismiin. Mistä aiheesta ei vieläkään puhuta riittävästi?

Juuri nyt keskustellaan aivan liian vähän henkisestä hyvinvoinnista, kuten siitä, miten voimakkaasti korona-aika vaikuttaa nuorempiin sukupolviin. Nuoret eivät ole pitkään aikaan saaneet sellaisia sosiaalisia kokemuksia, joita he kaipaisivat. Toivon, että yhteiskunnassa ymmärrettäisiin nyt tukea heitä.

Olet saanut kannanotoistasi kiitosta, mutta myös kuraa niskaan. Miten suhtaudut siihen?

En hermostu negatiivisesta palautteesta, sillä aina löytyy ihmisiä, jotka ajattelevat asioista toisin. Sosiaalisessa mediassa ihmisillä on mahdollisuus sanoa mitä hyvänsä ilman seurauksia. Nykyään lähes jokaisen pelin jälkeen somessa näkyy rasistisia kommentteja tummaihoisista pelaajista. Se on mielestäni järkyttävää, ja ihmettelen, miksi siihen ei puututa tiukemmin.

Lue myös: Rosa Liksom ei halua taipua rasismin edessä: ”Ainakin voin sanoa, että yritin”

Oletko jo miettinyt, mitä aiot tehdä urheilu-urasi jälkeen?

Jatkan varmasti jalkapallon parissa valmentajana. Itselleni laji on opettanut tiimipeliä eri kulttuuritaustoista tulevien pelaajien kanssa, jotka ovat kaikki erilaisia yksilöitä. Takaiskuista selviäminen ja eteenpäin meneminen on myös ollut tärkeä oppi. Olisi hienoa päästä hyödyntämään kokemustani ja kannustamaan uutta sukupolvea lajin pariin.

X