Ia Adlercreutz ihastui keskiaikaiseen ajatukseen kissoista, ja sen ansiosta hän on nyt maanviljelijä

Ia Adlercreutzin mielestä ihmisellekin voi ajatella monta elämää. Näin ollen voisimme astua rohkeasti epämukavuusalueillemme.

Kun Ia Adlercreutz reilu vuosi sitten kesällä täytti 50 vuotta, perhe ja ystävät kokosivat hänelle syntymäpäiväkirjan, johon he kirjoittivat muistoja ja mietteitä päivänsankarista. Tytär, Ilon, 23, kirjoitti näin:

”Moni tuntee sinut jonkinlaisena superihmisenä. He näkevät saavutuksesi ja ajattelevat, että sinun täytyy olla pähkähullu. Vain pähkähullu selviäisi luomastasi elämästä, joka on tähän mennessä koostunut vähän päälle miljoonasta juonenkäänteestä.”

Uusin juonenkäänne Ian elämässä vei meidät Paraisille aurinkoisena syysaamuna.

”Päätin ottaa maanviljelyksestä niskalenkin”

Kiemurainen kylätie halkoo auringonkukkapeltoja ohi okrankeltaiseksi maalatun vanhan maalaistalon. Valkoinen portti johtaa talolta tien yli tallille, jonka takaa aukeavat metsän reunustamat, kumpuilevat pellot. Ensimmäinen pelto on niittyä. Seuraava kasvaa aivan kohta kypsyvää vehnää.

On puintikausi. Jostakin kantautuu puimurin säksättävä ääni.

Tuore maanviljelijä Ia Adlercreutz osoittaa niittyä kiertävää aitaa, jota hän on purkamassa aitatolppa kerrallaan. Pari iskua rautakangella tolpan juureen, nytkytystä ja tolppa ylös.

– Täällä ­eivät työt lopu.

Maatila rakennuksineen siirtyi Ialle hänen äidiltään viime keväänä, jolloin Ia valmistui Hämeen ammattikorkeakoulun Mustialan maanviljelysopistosta agrologiksi.

– En ole kasvanut maatilalla, sillä vanhempani muuttivat maalle vasta, kun kirjoitin ylioppilaaksi. Arvostan maataloutta kuitenkin tosi paljon enkä voinut kuvitella, ettei tilalla olisi jatkuvuutta. Vanhempani viljelevät edelleen toista tilaa lähistöllä, ja he iloitsevat päätöksestäni.

Ian periaatteita kuvaa hyvin, ettei hän halunnut ryhtyä maanviljelijäksi kylmiltään.

– Osaamattomuus olisi johtanut vain ahdistukseen. Siksi päätin ottaa maanviljelyksestä niskalenkin ja lähdin opiskelemaan alaa. Halusin oppia puhumaan asioista oikeilla nimillä muiden viljelijöiden kanssa, jotta voisin jatkossa kerryttää heidän kanssaan osaamistani. Niin se tuntuu nyt menevänkin.

Puoliso on RKP:n kansanedustaja Anders Adlercreutz

Hyppy maanviljelijäksi ei olisi juonenkäänteenä yhtä ainutlaatuinen, ellei Ialla olisi jo takanaan pitkää uraa liike-elämässä ja roppakaupalla aikaisempia opintoja. Hän on taiteen maisteri ja kansainvälisen MBA-tutkinnon suorittanut brändiosaaja, jonka päätyö jatkossakin on oman konsulttiyrityksen johtaminen Helsingissä.

– Viljelykaudella yhdistän kaksi työuraa tekemällä osan ajasta etätöitä täältä Paraisilta. Koronan vuoksi kukaan ei enää onneksi ihmettele tällaista työnteon mallia. Sesongin ulkopuolella olen täällä lähinnä viikonloppuisin.

Ia Adlercreutz on myös suurperheen äiti, jolla on viisi lasta. Puoliso on RKP:n eduskuntaryhmän kansanedustaja ja puheenjohtaja Anders Adlercreutz. Perheen varsinainen koti on ollut 23 vuotta Kirkkonummella Andersin vanhassa lapsuudenkodissa.

Lapsista vanhin, Axel, 25, ja Ilon asuvat nykyisin jo omillaan. Alvar, 19, on armeijassa. Kun Ivar, 16, lähtee pian vaihto-oppilaaksi Espanjaan, kotiin jää enää 12-vuotias Arik.

– Perheemme elää vaihetta, jossa me kaikki pärjäämme, vaikka olemme eri paikoissa. Tilanne olisi taatusti vaativampi, jos lapset olisivat pienempiä. Nyt Paraisten-kodistamme on tullut koko perheen yhteinen vapaa-ajan koti. Viihdymme täällä kaikki, ja lapset tykkäävät tulla tänne myös keskenään.

”Raskaiden koneiden kanssa ei pidä leikitellä”

Maatilallaan Ia Adlercreutz on ehtinyt tehdä nyt kahdet kevätkylvöt. Tänä syksynä hän on korjannut ensimmäisen kokonaan oman satonsa.

Herne puitiin jo elokuussa, ja juttua tehdessämme käynnissä oli viljojen korjuu. Tilalla viljellään myös vehnää, ruista ja kauraa.

– Jääpolte vei viime talvena osan syysrukiista. Paikkailin tuhoja keväällä vehnällä. Se tuli tietysti kalliiksi.

Ia tekee paljon yhteistyötä naapuritilaa viljelevien kahden veljeksen kanssa. Tiloilla on muun muassa yhteinen viljasiilo, ja veljekset auttavat Iaa myös puintihommissa.

– Mustialassa opintoihin kuului 120 päivää käytännön harjoittelua. Olin puolet ajasta karjatiloilla ja puolet viljatiloilla. Harjoittelusta huolimatta tarvitsen moniin töihin vielä apua, sillä minulta puuttuvat rutiinit, Ia sanoo.

Traktori painaa noin 5000 kiloa, sen perävaunu lastissa vähintään tuplasti.

– Raskaiden koneiden kanssa ei pidä leikitellä. On käytettävä maalaisjärkeä, Ia sanoo ja kertoo, että esimerkiksi peltojen kyntäminen on hänelle vielä haasteellista.

– Digitalisoituneimmat uudet traktorit ovat todella vaativia hallittavia. Vanhan Massikan tai Valtran pukilla istuessani oloni on luottavaisempi.

Ia ei kuitenkaan pyytele anteeksi puutteitaan.

– Vuodet tuskin riittävät siihen, että voisin joskus sanoa olevani maanviljelijänä hyvä tai täysin oppinut. Iloitsen siitä, että olen uskaltanut hypätä tähän. Tässä hommassa annan itselleni luvan olla keskeneräinen.

Ia Adlercreutz: ”En ole koskaan ajatellut, että elämän pitäisi olla kepeää ja helppoa”

Liedellä odottaa lohisoppa, ja uunissa kypsyy iso omenapiirakka. Ia etsii kuumeisesti soppakauhaa. Kun sitä ei löydy, hän tarttuu kahvikuppiin ja annostelee sillä soppaa lautasille.

– Heittäytyminen, uteliaisuus, ennakkoluulottomuus, uskallus. Ne ovat kai minua eniten määritteleviä piirteitä, hän sanoo.

– En ole koskaan ajatellut, että elämän pitäisi olla kepeää ja helppoa. Se saa olla elämänmakuista.

Ia tuntee oppineensa paljon vanhemmiltaan. Hän on tyttönimeltään Salakari. Vanhemmat aloittivat yrittäjinä pienestä, ja Ia muistaa heidän tehneen aina paljon töitä.

– Pieninä pääsimme vuoroin veljeni kanssa isän mukaan työmatkoille ympäri Suomen. Se oli jännittävää.

Myöhemmin vanhemmat ostivat maatilan Paraisilta ja ryhtyivät sivutoimisiksi viljelijöiksi. He innostuivat myös hevosista ja ovat kasvattaneet useita menestyneitä ravureita.

– Kestän hyvin epävarmuutta. Taidan olla jopa patologinen halutessani jatkuvasti pois mukavuusalueeltani. Pelkään, että jos jään paikoilleni, en enää kasva ihmisenä ja opi uutta.

Mukavuusalueelta pois pyrkiminen taisi vaikuttaa jopa Ian puolison valintaan.

– Olemme Andersin kanssa aika erilaisia. Andersissa on insinööriä, joka vaatii asioille usein rationaalisen selityksen, kun minä taas olen mystikko ja luotan järkeäkin enemmän intuitioon. Erilaisuudesta huolimatta Anders ei ole koskaan kyseenalaistanut unelmiani tai kykyjäni, vaan kannustanut minua ja puskenut uusiin seikkailuihin.

Ia oli 17 ja Anders vuoden vanhempi, kun he rakastuivat toisiinsa tavattuaan kansainvälisen vaihto-oppilasjärjestön kevätkokouksessa Ian kotikaupungissa Turussa. Ia oli juuri ollut vuoden Australiassa, Anders Azoreilla Portugalissa.

Kumpikaan ei ollut halunnut lähteä Yhdysvaltoihin, vaikka 1980-luvulla se oli vaihto-oppilaiden suosikkikohde.

Ylioppilaaksi päästyään Ia lähti Italiaan­ opiskelemaan sisustusarkkitehtuuria. Anders opiskeli arkkitehtuuria Suomessa.

– Italiassa huomasin, että suhteen kannalta lähteminen ei ollut hyvä juttu. Palasin vuoden kuluttua Suomeen.

Ia opiskeli ensin taidehistoriaa ja viestintää ja pääsi sitten Taideteolliseen korkeakouluun kuvataiteen koulutusohjelmaan. Hän valmistui taiteilijaksi, mutta ei ole koskaan toiminut taiteilijana.

– Olen aika poikkitaiteellinen kaikessa, mitä teen. Valmistuttuani perustin oman viestintäyrityksen ja gallerian.

Andersilla oli huonoja uutisia: hän oli juuri kuullut sairastavansa syöpää

Johtui pitkälti uteliaisuudesta, että Adlercreutzien perhe kasvoi viidellä lapsella.

– Olemme Andersin kanssa molemmat uteliaita, ihastumme ihmisiin ja haluamme uskoa heistä hyvää. Siksi meillä varmasti on liuta lapsia. Jokaisen jälkeen olimme yhä uteliaita kohtaamaan uuden ihmisen.

Tehdessään töitä ja kasvattaessaan perhettä Ia ei ole koskaan kuvitellut saavansa kaikkea. Hän ei ole myöskään havitellut täydellisyyttä.

– Elämä on luovimista. Lapsemme eivät olleet ikinä kovin säntillisesti hoidettuja. Itse en varmasti aina ole saanut tarpeeksi unta ja lepoa.

Kun Ia odotti kolmatta lasta, Alvaria, puutarhatuotteita valmistava Kekkilä kysyi häntä brändijohtajakseen. Ia päätti kieltäytyä tarjouksesta ja jatkaa yrittäjänä.

– Muistan yhä, miten ajoin Lauttasaaren siltaa kohti Kirkkonummea ja makustelin tekemääni päätöstä. Kotona Anders odotti minua portailla.

Andersilla oli huonoja uutisia: hän oli juuri kuullut sairastavansa syöpää.

– Silloin muutin mieleni ja ilmoitin Kekkilään, että olen kiinnostunut heidän työtarjouksestaan. Yrittäjänä jatkaminen olisi ollut liian raskas ja epävarma paletti, jos Anders ei olisi toipunut.

Ia aloitti Kekkilässä, kun Alvar oli parin kuukauden ikäinen. Anders jäi kotiin hoitamaan lapsia. Kun hänet parin vuoden kuluttua todettiin terveeksi, Ia tunsi olevansa poikki. Hän oli tsempannut pitkään.

– Nykyisin kaikki mennyt hautautuu jo suuren kiitollisuuden alle. En muistele väsymystäni. Olen vain suunnattoman kiitollinen perheestämme.

”Olen sanonut lapsille, että älkää stressatko”

Agrologiksi valmistumisen jälkeen moni on kysynyt Ialta, onko hän nyt vaihtamassa alaa. Iasta kysymys on outo.

– En oikein osaa ajatella, että elämässä olisi toisistaan irrallisia polkuja. Jokainen valinta merkitsee uusia kokemuksia, jotka täydentävät aiempaa osaamista. Jälkeenpäin tarkasteltuna tuntuu aika loogiselta, että Kekkilässä ja myöhemmin myös Fiskarsilla pitkään työskenneltyäni möyhin jälleen maata ja istutan kasveja.

Lapsilleen hän toivoo olevansa rentouttava esimerkki aikana, jolloin nuorilta vaaditaan yhä aikaisemmin tiukkoja uraa koskevia päätöksiä.

– Kun lapset ovat pohtineet omia polkujaan, olen sanonut heille, että älkää stressatko. Voitte tehdä elämänne aikana monia erilaisia asioita. He uskovat minua, koska olen heille elävä esimerkki.

Lapsistaan Ia ei ole koskaan ajatellut, että he olisivat jatke vanhemmilleen. Lapset valitsevat itse suuntansa.

– Toivon, että lapseni saavat tehdä intohimoisesti asioita, jotka tuntuvat heistä hyvältä ja joita he rakastavat.

Tällä hetkellä Axel työskentelee teknologiapäällikkönä Slushissa. Ilon opiskelee valtiotieteellisessä ja tekee musiikkia.

– Ilon oli 11, kun hän alkoi julkaista omia musiikkivideoitaan YouTubessa. Pari vuotta sitten Warner Music tarjosi hänelle levytyssopimuksen.

Musiikkiuraansa Ilon on rakentanut hyvin itsenäisesti. Vanhemmat saivat tietää levytyssopimuksestakin vasta juuri ennen sen allekirjoittamista.

”Me ihmisetkin voisimme ajatella niin, että meillä on monta elämää”

Kissalla on yhdeksän elämää. Tämä keskiaikainen ajatus kiehtoo Iaa kovasti.

– Me ihmisetkin voisimme ajatella niin, että meillä on monta elämää. Kenenkään ei pidä ainakaan itse rajoittaa itseään.

Ia pohtii parhaillaan mustamehiläisten hankkimista maatilalleen. Pölyttäjien määrä on laskussa. Se näkyy esimerkiksi kasvihuoneen pienentyneinä satoina. Syksyn tullen hänen on palkattava metsuri ja ruvettava suunnittelemaan metsätöitä. Brändiosaajallekin on maataloudessa hommia. Sen Ia tiesi jo aloittaessaan opinnot Mustialassa.

– Maataloutta ei pidä mieltää arvokkaaksi vain huoltovarmuusnäkökulmasta, sillä silloin tuotteet pelkistyvät valkuaisaineiksi ja hiilihydraateiksi, hän sanoo ja on valmis ottamaan itselleen roolin maatalouden arvostuksen ja maataloustuotteiden arvon kasvattajana.

– Jokainen maatalousyrittäjän tekemä päätös vaikuttaa maatilan brändiin ja sen menestysmahdollisuuksiin.

Korjattu klo 9.10: Anders Adlercreutz on RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja, ei puolueen puheenjohtaja.

Lue lisää:

• Ihmissuhteet

  Asiakas tuli psykoterapeutti Sarianna Virpikarin luo tekemään kuolinsiivousta ja opetti katseellaan kokeneelle terapeutille paljon: ”Samalla tavalla yritän katsoa asiakkaitani”

• Ravinto

  Herra Ylpön refluksitaudissa on yksi ongelma yli muiden, ja se on kahvi: ”Yritin ryhtyä teenjuojaksi, mutta ei se ole yhtään sama juttu”

• Itsetuntemus

  Piia, 41, luki lehdestä vaatimattoman kahden rivin ilmoituksen ja löysi unelmatontin maalta – ”Olemme tulleet kotiin”