Isän sairastuminen jätti Jukka Haapalaiseen pysyvät jäljet: ”Ajattelin, että tulen niin voimakkaaksi, että minusta ei ole kenellekään haittaa”

Kun Jukka Haapalainen oli pieni poika, hänen isänsä sairastui vakavasti. Silloin Jukka päätti, että ainakaan hänen takiaan äidin ei tarvitsisi koskaan olla huolissaan. Hän tulisi aina olemaan vahva.

Paso doble, tango, rumba. Ne ovat tummasävyisiä tansseja, dramaattisia ja mollivoittoisia. Sellaisista Jukka Haapalainen pitää erityisesti, sillä ne kuvastavat syviä tuntoja, kuten rakastumista, menettämistä ja kaipausta.

Mikä on ollut hänelle kova paikka? Jukka miettii pitkään ennen kuin vastaa.

– Isän sairastuminen, kun olin 6-vuotias.

Yön tapahtumat ovat piirtyneet mieleen. Isä valitti päänsärkyä, joka oli niin kova, että lopulta hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan. Sen jälkeen meni puolitoista vuotta, ennen kuin hän palasi kotiin.

Päänsärkykohtaus olikin aivoverenkiertohäiriö, josta seurasi afasia, puhe- ja liikuntakyvyn menetys. Isä joutui Helsinkiin sairaalaan ja kuntoutukseen.

Hän kuntoutui aika hyvin, mutta kävelystä näki, että jotakin oli tapahtunut, ja joskus hänen puheensa takelteli. Hänellä oli hyviä ja huonoja päiviä, mutta työelämään isä ei enää palannut. Tanssiminen jäi, mutta isä lauloi kuorossa ja matkusti myöhemmin Jukan ja Sirpan kilpamatkoillakin mukana. Jukka arvelee, että isän menevä ja seurallinen luonne muuttui jonkin verran, mutta ei paljon.

Vuonna 2004 sairaus uusiutui, eikä isä enää selviytynyt.

– Isä kantoi eläessään syvää huolta siitä, että hän ei ollut pystynyt olemaan kunnolla isä. Lohdutin häntä sanomalla, että hänhän oli aina kotona, kun tulimme koulusta kotiin. Hän oli meille läsnä.

Yhden tärkeän päätöksen Jukka teki 6-vuotiaana.

– Ajattelin, että tulen niin voimakkaaksi, että ainakaan minusta ei ole kenellekään haittaa ja ettei minusta tarvitse huolehtia. Varsinkaan äidille en halunnut aiheuttaa mitään harmia.

Ja niin hän on pyrkinyt elämään.

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Tyyne Pennanen. Jutussa Jukka Haapalainen kertoo muun muassa stimuloivasta ja vaativasta Sirpa-vaimostaan, lapsuudesta Lapualla ja siitä, miten vaikeaa on sietää valittamista. Lue koko juttu Annasta 48/2019 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!