Itsensä vuosien ajan väärän kokoiseksi kokenut Hanna Sumari: ”Vaikea suhteeni vartalooni on vihdoin parantumassa”

Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta tuttu Hanna Sumari kertoo ylikriittisestä minäkuvastaan ja siitä, miten hän on selvinnyt vakavasta masennuksesta.

Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta tuttu Hanna Sumari, 58, kertoo Tässä iässä -juttusarjassamme tuntojaan vartalostaan, mielestään ja tärkeistä ihmissuhteistaan.

Hanna laihdutti ensimmäisen kerran yhdeksänvuotiaana

”On surullista, että olen käyttänyt niin ison osan elämästäni painoni ja kilojeni miettimiseen. Edelleen joka kerta, kun olen lomalla, tuskailen rannalle menoa ja sitä, miltä vartaloni näyttää pienessä uima-asussa. Se on tyhmä taakka. Miksen voisi vain nauttia lomasta ja olostani?

Olin yhdeksänvuotias, kun äitini laittoi minut ensimmäisen kerran laihdutuskuurille. Vanhin siskoni oli menossa naimisiin ja olin morsiusneitona. Äiti oli ostanut minulle häitä varten jostain syystä liian pienen mekon. Söin häihin saakka lähinnä munakkaita, jotta laihtuisin ja mahtuisin mekkoon. Hääkuvissa minulla on mekko päällä, eli laihdutus onnistui.

Olin normaalipainoinen lapsi, joten laihdutukselle ei ollut terveydellistä syytä. Jälkikäteen olen miettinyt, että olihan se hassua laittaa sen ikäinen tyttö laihdutuskuurille.

Minulla ei ole sen takia huonoja fiiliksiä äitiäni kohtaan. Kehonkuvaani tapahtuma jätti ehkä silti jäljet: se on outo edelleen. Pidän kaikesta kauniista ja minusta kaikenkokoiset ihmiset voivat olla upean näköisiä – paitsi minä itse. Itseeni suhtaudun hyvin kriittisesti.

Kun katson peilikuvaani, olen mielestäni aina lihava. Ja silti, kun katson vanhoja kuvia itsestäni, huomaan, että olen ollut ihan normaalin kokoinen monta kertaa silloinkin, kun olen pitänyt itseäni ylipainoisena.”

Murehtimisen lopettaminen vapauttaa

”Olen laihduttanut ja lihonut monta kertaa elämässäni. Neljä vuotta sitten olin ensimmäistä kertaa onnellinen siitä, miltä kehoni näytti ja tuntui. Olin törmännyt erilaisten sattumusten kautta uuteen lajiin, fustraan. Henkilökohtaisen valmentajan ohjaamien tuntien lisäksi siihen kuuluu ravinto-ohjelma. Rasvaa paloi, ja sain tilalle lihaksia.

Niin tiukassa kunnossa pysyminen vaatii liikaa panostusta. Nyt olen vähän pehmeämmässä kunnossa, enkä ole asiaan aivan tyytyväinen. Tiukka vatsa taitaa olla elämässäni saavuttamaton unelma. Tällä hetkellä mietin, onko sitä oikeasti tarpeellista edes saavuttaa. Fustrasta en silti luovu toivottavasti koskaan.

Minulla on kolme nyt aikuista tytärtä. Pahinta on, että he ovat nähneet sen, miten olen tuskaillut omien kilojeni kanssa ja suhtautunut kehooni. Se on ollut minulta iso virhe. Onneksi tyttäreni ovat fiksumpia kuin minä ja he ovat osanneet käsitellä suhdettaan omaan ulkonäköönsä minua paremmin.

Kolmen aikuisen tyttären äiti on oivaltanut lastensa kautta, että omaan kehoon voi suhtautua myös hyväksyen.

– Ihan kuin ongelmallinen vartalosuhteeni alkaisi vihdoin hieman parantua. Tanssii tähtien kanssa –ohjelman harjoituksissakin hillun kameran edessä minkä näköisenä vain itseäni sen kummemmin sillä hetkellä tarkkailematta. Se tuntuu vapauttavalta.”

Hanna sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen

”Sairastuin masennukseen kuopukseni syntymän jälkeen. Olin sitä ennen eronnut edellisestä puolisostani, muuttanut ja rakastunut uuteen puolisooni. Elämässäni tapahtui lyhyessä ajassa monta muutosta, enkä lopulta enää nähnyt valoa missään. Masennuksesta huolimatta minun oli pakko pysyä jotenkin toimintakykyisenä, koska minulla oli kolme lasta ja työni hoidettavana.

Masennuksen kestoa on vaikea arvioida, mutta ainakin vuoden se kesti. Söin vähän aikaa lääkkeitä, mutta se ei ollut yhtään minun juttuni.

Eniten apua sain psykiatriltani, ja myös puoliso oli tukenani. Muille en halunnut murheitani jakaa. On kivempaa puhua jostakin muusta ne hetket, kun on toisten kanssa. Murehdin sitten itsekseni. Kun sairastuin suu­syöpään vuonna 2004, en kertonut siitä silloin edes yhdelle siskoistani, koska hän pelkää sairauksia.

Masennukseni ajalta muistan lyhyen kohtaamisen kaupassa minulle vieraan nuoren kassanaisen kanssa. Hän hymyili minulle hyvin ystävällisesti, ja sillä oli minulle silloin iso merkitys. Sen jälkeen olen ajatellut, että jos vain pystyn, tuon itsekin hyvää mieltä sinne, missä olen. Sanon kauniita asioita ja olen ystävällinen. Kun itse saa elämältä vähän turpaansa, tällaisten asioiden merkitys korostuu. Siksi koen, että jäin plussalle masennuksestakin.”

”Enää en hätäänny alakulosta”

”Olen perusluonteeltani energinen ja iloinen, mutta olen edelleen masennukseen taipuvainen. Esimerkiksi kaamosaika on minulle todella raskasta. Silloin vireeni laskee ja näen enemmän varjoja. Enää en hätäänny siitä.

Joskus sanonkin alakulolle, että ’en nyt tarvitse sinua, voit lähteä menemään’. Matkustan mielelläni pimeään aikaan jonnekin saamaan valoa. Soitan ihanaa musiikkia, katson elokuvia ja urheilen. Olen aktiivinen ihminen ja minun pitää saada olla aktiivinen.

On rasittavaa, jos minulle sanotaan, että sinun pitää rauhoittua. Olen aina tehnyt paljon asioita, eikä minua tee onnelliseksi se, että kääriydyn viltin sisään ja jään kotiin kynttilöitä polttelemaan.”

Juttu on katkelma Annan nro 10/2017 kansijutusta. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

Lue lisää:

Hanna Sumari suree siskonsa kuolemaa: ”Hän oli minulle hyvin tärkeä ihminen”

Tanssii tähtien kanssa -suosikki Anna-Maija Tuokko: ”Mieheni pitää olla itsenäinen ja vahva, jotta hän pärjää kanssani”

Kokkisodan juontaja Sikke Sumari: ”Hyvässä liitossa täytyy antaa vapautta ja läheisyyttä”