Julkkikset

Jääkiekkovalmentaja Rauno Korven taistelu alkoholismia vastaan kesti vuosia: ”Itsetuntoni oli juomisen takia välillä kovilla”

Hauskasta ajanvietteestä kehittyi Rauno Korvelle salakavalasti pakkomielle. Ajattelu kiertyi alkoholin ympärille, aikatauluja piti muokata niin, että pääsi varmasti juomaan. Alkoholisti menettää vähitellen hallinnan elämästään. – Omalla kohdallani se näkyi siinä, että päivät venyivät liian pitkiksi, kun istuin iltaa.

Teksti:
Annan Toimitus
Kuvat:
Sara Pihlaja

– Häpeä ja syyllisyys ovat niin voimakkaita.

Hauskasta ajanvietteestä kehittyi Rauno Korvelle salakavalasti pakkomielle. Ajattelu kiertyi alkoholin ympärille, aikatauluja piti muokata niin, että pääsi varmasti juomaan. Alkoholisti menettää vähitellen hallinnan elämästään. – Omalla kohdallani se näkyi siinä, että päivät venyivät liian pitkiksi, kun istuin iltaa.

En juo ikinä. Näin Rauno Korpi päätti pienenä. Isä oli tuurijuoppo ja ryyppyputkiensa aikana niin ympäripäissään, etteivät Rauno ja hänen kaksi veljeään kehdanneet tuoda kavereitaan kotiin. Välillä isä sammui pihalle. Se hävetti.

Isän juomisesta ei puhuttu kotona. Isälle siitä olisi ollut turha sanoa mitään, hän olisi vain ärsyyntynyt.

Perhe asui Pyynikillä puutalossa, kolmen huoneen asunnossa. Talossa asui kolme muuta perhettä, ja lapset kokoontuivat yhteiselle pihalle leikkimään.

Isä kuoli alkoholin aiheuttamiin sisäelinvaurioihin sairaalassa 42-vuotiaana. Rauno oli 17-, ja nuorin veli vain 10-vuotias.

Aikuisena Rauno asui perheineen lähellä Tampereen jäähallia. Hän oli mennyt naimisiin Britan kanssa vuonna 1985. Petra syntyi vuonna 1986, Kiira pari vuotta myöhemmin. Edellisestä liitostaan hänellä on poika Rauli.

Työpäivät venyivät, ja usein Rauno lähti jäähallilta läheiseen baariin, Jäähoviin. Lapsena tehty päätös oli unohtunut, ja parikymppisenä alkanut kaljoittelu lisääntyi kolmekymppisenä.

Hauskasta ajanvietteestä kehittyi salakavalasti pakkomielle. Ajattelu kiertyi alkoholin ympärille, aikatauluja piti muokata niin, että pääsi varmasti juomaan. Hän hoiti työnsä, mutta joi kaljaa päivittäin.

– Koukkuuntumisen rinnalla menettää pikkuhiljaa hallintaansa. Omalla kohdallani se näkyi siinä, että päivät venyivät liian pitkiksi, kun istuin iltaa.

”Häpeä ja syyllisyys ovat niin voimakkaita”

Aluksi alkoholisti ei itse huomaa kontrollin menettämistä, mutta muut huomaavat.

– Kun he puuttuvat asiaan, alkoholisti käy vastahyökkäykseen puolustautumalla ja valehtelemalla. Häpeä ja syyllisyys ovat niin voimakkaita.

Näin kävi Raunollekin. Riippuvuus syveni. Hän alkoi piilotella pulloja toimistoonsa. Valehteli kysyttäessä: ei, en minä ole juonut, vaikka toinen saattoi haistaa viinan hajun aivan selvästi.

1990-luvulla juominen ei enää tuonut mielihyvää, mutta hän ei pystynyt lopettamaankaan. Hän pyristeli irti masennuslääkkeiden ja ilokaasuhoidon avulla, turhaan. Keskustelut lääkäreiden kanssa olivat yhtä tyhjän kanssa.

– Jos lääkärillä ei ole kokemusta jonkinasteisesta pakkomielteestä ja mielihyvän tavoittelusta, hänen puheensa on vain viisastelua, Rauno sanoo.

Oli vedon päälle raittiita kausia, kerran parikin vuotta, mutta sen jälkeen konjakki taas maistui. Repsahdukset seurasivat toisiaan, ja niiden jälkeen häpeä ja itseinho valtasivat mielen, kuin kutsumattomat vieraat. Mieltä alkoi kalvaa epäilys: Minusta ei ole tähän. En pysty lopettamaan juomista.

– Ammatillinen itsearvostukseni on aina ollut hyvä. Tiedän osaavani jotakin, vaikka se onkin aika spesifiä osaamista. Laajemmin ihmisenä itsetuntoni oli juomisen takia välillä kovilla.

Rauno uskoo, että jokainen raitistumaan pystynyt alkoholisti tarvitsee jonkinlaisen pohjakosketuksen, jolloin tajuaa, että joko lopettaa tai tuhoutuu. Hänelle se tuli vuonna 2002. Hän oli siemaillut kotona kymmenkunta kaljaa, minkä jälkeen hän meni tuttavansa luokse istumaan iltaa. Siellä juotiin lisää: olutta, viiniä, viinaa.

– Kun tulin kotiin, oksensin työhuoneeni kamalaan kuntoon.

Seuraavana päivänä eräs kaveri sattui näkemään Raunon, joka oli huonossa kunnossa. Kaverin suosituksesta hän alkoi käydä vertaistukiryhmässä.

Pohjakosketuksensa jälkeen hän ei ole ottanut pisaraakaan alkoholia.

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Tyyne Pennanen. Jutussa entinen jääkiekkovalmentaja Rauno Korpi kertoo muun muassa siitä, minkälainen vaikutus juomisella oli hänen perheeseensä ja omaan äitiinsä. Lisäksi Rauno kertoo, miksi kovanaamavalmentaja uskoo nykyään pehmeään muutokseen. Lue koko juttu Annasta 4/2021 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

X