Julkkikset

Jenni Poikelus sai kuulijapalautteen, joka oli tarkoitettu kehuksi: ”Olisipa kiva edustaa ihan vaan ihmiskategoriaa”

Jenni Poikelus on työkseen hauska radiossa. Kantapään kautta hän on oppinut, minkälaista huumoria haluaa esittää.

Teksti:
Riikka Heinonen
Kuvat:
Sampo Korhonen

– Olen perinyt huumorintajun isältäni.

Jenni Poikelus on työkseen hauska radiossa. Kantapään kautta hän on oppinut, minkälaista huumoria haluaa esittää.

Radiojuontaja Jenni Poikelus, 33, sopii menonsa sen mukaan, miten ne osuvat työmatkan varrelle. Nyt hän istuu Helsingin Pasilassa sijaitsevan Kauppakeskus Triplan Urban Rabbit -ravintolassa, jonne on lyhyt matka hänen työpaikaltaan Ylen radiostudiosta ja yhtä lyhyt matka kotiin.

– Liikun kaikkialle kävellen tai pyörällä, siksi valitsen jopa kampaajan sen mukaan, miten lähellä paikka sijaitsee.

Tänä syksynä toimivaa logistiikkaa onkin tarvittu. Jenni osallistui Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan ja pääsi kisassa pidemmälle kuin olisi uskonut. Jennin ja hänen tanssiparinsa Sami Heleniuksen kisa päättyi juuri ennen semifinaalia. Jenni ei ollut aiemmin harrastanut tanssimista.

– Olen 175-senttinen, joten minulle oli selvää, ettemme tulisi tekemään minkäänlaisia nostoja. Ajattelin muutenkin, etten osaa yhtään mitään. Lopulta melkein jokaisessa tanssissa oli joku nosto tai temppu. Ylitin itseni täysin.

Jenni kärsi pituuskompleksista hujahdettuaan ala-asteella luokan pisimmäksi.

– Olen usein tuntenut olevani kömpelö ja yrittänyt pienentää itseäni. Pitkä ihminen on näkyvä silloinkin, kun ei haluaisi olla. Olen vältellyt pituuteni vuoksi korkokenkiä, mutta kisan aikana opin vihdoin käyttämään niitä. Tanssiminen sai minut uskomaan, että kehoni pystyy vaikka mihin.

Jenni Poikelus: ”Olen vähätellyt itseäni ja vahvistanut stereotypiaa humalassa sekoilevasta naisesta”

Radion kuuntelijat tuntevat Jennin nokkelana ja hauskana sutkauttelijana. Hän on lapsesta asti ihaillut komedian tekijöitä ja halunnut naurattaa muita.

– Olen perinyt huumorintajun isältäni, joka on perheemme vitsiniekka. Katson suoratoistopalveluista komediasarjoja ja stand up -keikkoja. Kelaan hauskoihin kohtiin yhä uudestaan tarkistaakseni, millaisia ilmeitä, äänenpainoja ja ajoituksia sketseissä käytetään. Hauskinta on oivaltava ja yllättävä tilannekomiikka.

Nuorempana Jennistä tuntui siltä, ettei hän voisi koskaan olla yhtä hauska kuin ihailemansa mieskoomikot.

– Tunnetut naiskoomikot olivat silloin harvassa, joten näytti siltä, ettei nainen voisi menestyä komediassa. Vaikka olen päässyt ajatuksesta eroon, sukupuoliajattelu on yhä vallalla. Sain juuri kuulijapalautetta, jossa sanottiin, että olen Suomen hauskin nainen. Se oli tarkoitettu kehuksi, mutta olisipa kiva edustaa ihan vaan ihmiskategoriaa. Monet eivät ymmärrä, miten outo sointi sukupuolittuneissa ilmauksissa on.

Jenni Poikelus on huomannut, että hauskalle naiselle on usein tarjolla kapea rooli. Hän on itsekin esittänyt epävakaan ja epätoivoisen naisen roolia ja vitsaillut soittelevansa humalassa ex-poikaystävälleen. Se harmittaa häntä nykyisin.

– Olen vähätellyt itseäni ja vahvistanut stereotypiaa humalassa sekoilevasta naisesta. Jossain vaiheessa havahduin miettimään, miksi esitän tätä roolia. Mitä tällaiset vitsit kertovat minusta.

”Olen tajuamattani toteuttanut sisäistettyä naisvihaa pyrkimällä olemaan muka erilainen kuin muut mimmit”

Kaveriporukassaan hän on tottunut olemaan hauska jätkämäinen mimmi, jota ei jätetä kotiin, kun lähdetään poikien kanssa juhlimaan.

– Olen ollut ylpeä siitä, että olen yksi jätkistä. Sittemmin olen tajunnut, että on itse asiassa hirveää, että se on jotenkin tavoiteltu asema. Olen tajuamattani toteuttanut sisäistettyä naisvihaa pyrkimällä olemaan muka erilainen kuin muut mimmit. Miksen voisi olla kaikkea samaan aikaan: nainen, hauska ja jätkien kaveri?

Nuorempana Jenni mietti omaa uskottavuuttaan ja sitä, mitä muut hänestä ajattelivat. Nykyään hän ei pelkää näyttää radiossa tunteitaan. Joskus se tarkoittaa sitä, että kesken lähetyksen tulee itku.

– Olen itkenyt radiossa surujani. Eilen itkin suorassa radiolähetyksessä tanssikisan päättymistä. Kun urani alussa erosin ja olin maassa, revin huumoria siitä ankeudesta. Usein parhaat vitsit syntyvät surkeimpina hetkinä.

X