Joel ja Eeli Hallikainen Annassa
Joel ja Eeli Hallikainen jakavat intohimon musiikkiin.
Julkkikset

Joel Hallikainen asetti uran perheen edelle: ”Eeli oppi ajamaan polkupyörällä vain kerran, ja minä en ollut silloin paikalla”

Eeli Hallikaisen synnyttyä Joel-isä jännitti, osaisiko hän olla isä pojalle. Joelin päihdekuntoutuksessa Eeli ja muut perheenjäsenet kertoivat, miten isä tehtävässään oli onnistunut.
Teksti: Miia Siistonen Kuvat: Vesa Tyni

Kun Eeli Hallikainen oli pieni, kotona ei katsottu Tuttu juttu -ohjelmaa. Siihen oli vissi syy: Eeli pärähti aina parkumaan, kun isä-Joel ilmestyi ruutuun. Siellä iskä oli, telkkarissa, mutta kotona häntä ei juuri näkynyt. Pojalla oli kova ikävä.

Lokakuun alussa koitti historiallinen hetki, kun Joel Hallikainen ja aikamieheksi varttunut Eeli esiintyivät televi­siossa samassa ohjelmassa. He osallistuivat Syksyn sävel -kisaan omilla kappaleillaan.

– Joka kerta, kun Eeli lähettää Whats­app-viestillä uuden biisinsä kuunneltavaksi, tunnen valtavaa iloa ja ylpeyttä. Jumankauta, on se taitava! Joel hehkuttaa.

Musiikki on ollut Hallikaisen perheessä sekä siunaus että kirous. Isä toi laulamalla leivän pöytään, mutta suositun iskelmätähden pojan ei ole ollut ihan helppo luoda uraa taiteilijana isän varjossa.

Eeli Hallikainen: ”Aloin tajuta isän kuuluisuuden varmaan joskus ala-asteella”

Mennessään jokin aika sitten trubaduurikeikalle Eeli äkkäsi seinässä julisteen, jossa mainostettiin Eeli ”Joelinpoika” Hallikaista. Luonnehdinta sieppasi niin, että hän miltei kääntyi kannoillaan. Kilttinä miehenä Eeli kuitenkin piti mölyt mahassaan, nousi lavalle ja veti yleisölle täyden setin.

Eeli on joutunut sopeutumaan siihen, että tuntemattomat ihmiset mittailevat häntä päästä jalkoihin: Onpa se isänsä näköinen! Onkohan äänikin samanlainen? Ja keikoilla aina joku haluaa kuulla Kuurankukan, Joelin läpimurtohitin. Riippuu päivästä ja mielialasta, toteuttaako hän toiveen.

Eeli: Aloin tajuta isän kuuluisuuden varmaan joskus ala-asteella, kun kaikki puhuivat hänestä. Viimeistään yläasteelta lähtien olen tottunut olemaan joka paikassa ensisijaisesti Joel Hallikaisen poika.

Joel: Eeli joutuu käymään saman tien kuin vaikkapa Santeri Kinnunen, Samuli Edelmann ja Kristo Salminen, jotka ovat nousseet eturiviin kuuluisien isiensä varjosta.

– Kotona isän julkisuus ei juuri näkynyt, Eeli Hallikainen sanoo. Kuva: Vesa Tyni www.vesatyni.com

– Kotona isän julkisuus ei juuri näkynyt, Eeli Hallikainen sanoo.

E: Kotona isän julkisuus ei juuri näkynyt. Meillä ei tehty kotihaastatteluja. Kerran perheen Lapin-lomalla mökkiimme hyökkäsi kaksi miestä salamavaloja välkytellen. Vanhemmat tempaisivat meidät piiloon, ja isä melkein kävi tunkeilijoihin kiinni ennen kuin tunnisti heidät ystävikseen. Kaverit olivat halunneet tehdä pienen källin.

J: Mutta se ei ollut vitsi, kun kotimme päällä Raisiossa pyöri helikopteri, josta joku kuvasi pitkällä putkella pihapiiriä. Ikkunat helisivät ja lattia tärisi, se oli kuin sotaa! Oli vaimoni Pian päätös pitää perhe poissa julkisuudesta. Hän halusi kävellä kadulla niin, ettei kukaan tunnista. Minä menetin yksityisyyteni. Olin tv:stä tuttu iskelmätähti, naapurinpoika, jota oli helppo lähestyä. Jo pelkkä huoltoasemalle pysähtyminen käynnisti hirveän show’n. Jouduimme lähtemään ulkomaille voidaksemme elää hetken normaalia elämää.

E: Teini-ikäisenä lähdin usein isän mukana keikoille roudaamaan. Isän cd-levyjä en suostunut myymään, sillä ihmiset halusivat kuvata minuakin, ja se ahdisti. Tunsin itseni näyttelyeläimeksi. Seurasin sivusta sitä, miten mutkattomasti isä kohtasi fanit. Hän pyrki jättämään jokaiselle tapaamalleen ihmiselle itsestään sellaisen fiiliksen, että onpa se Hallikainen mukava tyyppi.

”Mutta käsittääkseni en ole koskaan lyönyt Eeliä, enhän?”

Isä oli paikalla, totta kai, kun Eeli syntyi kesällä 1990. Hän oli jo saanut harjoitella vanhemmuutta, sillä perheessä oli kolmevuotias tytär Oona. Silti hän tunsi olevansa uuden edessä. Elämänsä alkutaipaleen Joel oli viettänyt äidin kanssa kaksin, ja naisten maailma oli hänelle tuttu. Kuusivuotiaana taloon ilmestyi isäpuoli, jonka kanssa hän ei tullut toimeen. Nyt Joelista tuli ensimmäistä kertaa pojan isä, ja rooli oli aluksi vähän hakusessa.

J: Suhde äitiini on aina ollut molemminpuolista rajatonta rakkautta ilman ehtoja. Isäpuolen kanssa oli toisin. Joskus kuvittelin, että ansaitsin sen huonon kohtelun, jota häneltä sain. Eelin syn­tyessä jännitin, millainen isä minusta tositilanteessa nousee. Mutta käsittääkseni en ole koskaan lyönyt Eeliä, enhän?

E: Et ole.

J: Olen suuttunut ja hermostunut lapsilleni, mutta kohtuuttomuutta, jota jouduin itse kokemaan, en ole siirtänyt eteenpäin. Katson, että isän tehtäviin kuuluu eräänlaisen mulkunhatun – anteeksi kielenkäyttö – pitäminen. Tyttäriä ei ole tarvinnut juuri käskyttää, mutta pojilta hanskat putoavat usein siihen, missä kädet suoristuvat. Olen joutunut toistuvasti muistuttamaan siitä, että valot sammutetaan, ovet lukitaan ja lämmintä vettä ei valuteta turhaan.

E: Koska isäni on julkisuuden henkilö, monet olettivat, että elämme yltäkylläisyydessä. Tottahan isä tienasi enemmän kuin monien kavereideni vanhemmat. Minulta ei puuttunut mitään, mutta ei meille myöskään syydetty tavaraa. Viisitoistavuotiaana menin kesätöihin ja ostin tienesteilläni himoitsemani Fender Stratocaster USA -sähkökitaran.

J: En osaa ajatella Eelia ilman musiikkia, se on hänessä niin luontaista ja sisäsyntyistä. Hänellä on ihmeellinen kyky tarttua ääniin. Pikkupoikana Eeli kuunteli puhki kaikki satu- ja laulukasetit ja oppi ne ulkoa. Päiväkodissa häntä kutsuttiin efekti-Eeliksi, sillä kaikkea hänen tekemistään säestivät asiaankuuluvat äänitehosteet. Olen aina tehnyt musiikkia kotona, napannut ilmasta tunnelmia ja sävelmiä. Eeli kasvoi tällaisessa maisemassa. Kun hän tulee käymään, näen heti, jos biisintekomoodi on päällä. Hän hyräilee levottomana ja on kuin hypnoosissa, paikalla mutta tavoittamattomissa.

Joel Hallikainen: ”Kamppailin kodin ja vapaudenkaipuun välillä”

Hurja nousukiito alkoi vuonna 1992, jolloin esikoisalbumi Joel Hallikainen julkaistiin. Joel oli tuolloin 31-vuotias, saman ikäinen kuin Eeli nyt, ja pyrkinyt pinnalle jo pitkään. Kun hetki viimein koitti, vaimon kanssa sovittiin, että seuraavan vuoden Joel voi satsata uraansa. Vuosi kului, toinenkin. Uraputkea kesti lopulta kahdeksan vuotta. Koko sen ajan Joel sanoo kantaneensa syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa.

– Usein asetin työn perheen edelle, Joel Hallikainen muistelee Eelin lapsuutta. Kuva: Vesa Tyni www.vesatyni.com

– Usein asetin työn perheen edelle, Joel muistelee Eeli Hallikaisen lapsuutta.

J: Kamppailin kodin ja vapaudenkaipuun välillä. Usein asetin työn perheen edelle. Keikalle lähtiessä muistan monesti miettineeni, minkä hinnan maksan unelmani toteuttamisesta. Se oli rahalla laskettavissa. Parhaimmillaan työllistin yksitoista ihmistä, ja perheelleni hankin omakotitalon, kesämökin, autot ja ulkomaanlomat. Se maksoi vanhempien lasteni lapsuuden. Muistan, kuinka palasin kuolemanväsyneenä rundilta kotiin aamuyöllä ja kahdeksalta heräsin siihen, kun lapset tulivat mahan päälle pomppimaan. Pari päivää meni aina vaimon kanssa kinastellessa. Yritin palauttaa päätäni arkeen ja haimme keskinäistä dynamiikkaa.

E: Kotona ollessaan isä yritti paikata menetettyä yhteistä aikaa. Jokainen lapsi sai vuorollaan viettää yhden päivän kahdestaan isän kanssa ja päättää, mitä tehdään. Minun päivänäni poikettiin ensin Casagranden lelukauppaan, sitten pulikoitiin Naantalin kylpylässä ja lopuksi mentiin Heseen tai kiinalaiseen syömään.

J: Mitä vanhemmaksi tulen, sitä kipeämmin ymmärrän, mitä menetin. Olin kuin Rokan Antti, joka totesi, että sodassa ei voi ruveta painimaan omatuntonsa kanssa, se hoidetaan myöhemmin. Sitä tiliä olen tehnyt viime vuodet. Eeli oppi ajamaan polkupyörällä vain kerran, ja minä en ollut silloin paikalla.

Suosion vuosina alkoholi oli hiipinyt vaivihkaa Joelin elämään

Uran lentoonlähtövaihe oli lopulta helppo, laskeutuminen oli vaikeampaa. Joel oli saanut sen, minkä halusi: nimi oli piirretty lähtemättömästi viihteen aikakirjoihin. Huippuvuosien jälkeen hän palasi lähtötelineisiin. Perheeseen oli 1998 syntynyt Aada-tytär ja kaksi vuotta myöhemmin katras kasvoi kaksospojilla, Ukolla ja Onnilla. Joel jäi joksikin aikaa koti-isäksi. Suosion vuosina alkoholi oli hiipinyt vaivihkaa elämään. Joel sanoo olleensa klassinen kaappijuoppo: kun muu perhe meni nukkumaan, hän vetäytyi omaan kuplaansa lasin ääreen.

E: Isällä oli usein pinna kireällä ja kuppia kului. Se oli hänen tapansa nollata tilanne. Ei hän baareissa käynyt, mutta ei se tilannetta muuttanut. Hän oli joka tapauk­sessa poissa. En juuri viitsinyt häiritä häntä omilla asioillani. Olin jo muuttanut omilleni, kun isän alkoholinkäyttö kiihtyi. Tilanne huolestutti, koska kotona asui vielä nuorempia sisaruksia.

J: Kun ensimmäinen lapsenlapseni syntyi kahdeksan vuotta sitten, päätin, että hän ei tule koskaan näkemään Jokke-pappaa humalassa. Oma isoisäni katosi aina kännäämään puuliiterin taakse ja näin, miten alkoholi hajotti perheeni. Ymmärsin olevani itse samalla ladulla. Asiaan oli puututtava, sillä halusin, että nämä ihmiset pysyvät elämässäni. Vuonna 2014 vietin kuukauden Rehappi-päihdehoitolaitoksessa.

E: Kuntoutukseen kuului hoitomuoto, jossa me läheiset vuorotellen kuvailimme, millaista elämä juovan ihmisen rinnalla on. En ole ikinä nähnyt isää niin rikki. En tarkalleen muista, mitä sanoin, sillä olin itsekin aika liikuttuneessa tilassa.

J: Se oli elämäni kauhein hetki. Menneet vuodet liukuivat filminauhana ohi, ja tajusin tekojeni seuraukset. Tuli hirvittävä, terve häpeä. Olen puhunut alkoholismistani avoimesti, koska häpeä sulaa, kun sen tuo päivänvaloon.

E: Raitistuminen on mielestäni isäni kovin saavutus. Sen jälkeen hän muuttui paljon läsnä olevammaksi. Pitkään näin ahdistavia unia, joissa isä taas joi. Pikku hiljaa olen alkanut luottaa siihen, että hän on tosiaan raitistunut, ja se tuntuu tosi hyvältä. Isän esimerkin takia tiedostan päihteiden käytön vaarat. Tiedän, miten voi käydä, jos mopo karkaa käsistä.

”Eeli on paljon musikaalisempi ja lahjakkaampi kuin minä”

Peruskoulun käytyään Eeli kouluttautui isänsä tavoin kokiksi, mutta veri veti musiikkiin. Parikymppisenä hän soitti Aamuyön sirkus -nimisessä bändissä, jonka solistina lauloi isosisko Oona. Turun konservatoriosta löytyi porukka, josta koostui Eeli Hallikainen & Asiamiehet, lähinnä Agents-yhtyeen musiikkia soittava kokoonpano. Alkoi olla selvää, ettei Eeli voisi vältellä kohta­loaan. Nyt hänen valmis sooloalbuminsa odottaa julkaisua.

J: Taiteilijaksi ei voi vain ryhtyä. Siihen täytyy olla kutsumus ja intohimo. Eeli on paljon musikaalisempi ja lahjakkaampi kuin minä. Nyt pitäisi vain löytää oikea ovi, joka avaisi hänelle väylän tehdä musiikkia työkseen.

E: Arvostan sitä, miten pitkäjänteinen ja periksiantamaton isä on ollut unelmaansa tavoitellessaan. Itse olen edennyt kipuilun kautta: ei kai tätä pakoonkaan pääse. Isä osaa toimia laskelmoivammin, minä menen tunne edellä. Olen enemmän taiteilija kuin liikemies.

J: Yleisön suosio on ruokkinut rikkinäisen lapsuuden aiheuttamia haavojani. Valtava halu olla esillä on ollut juuri se voima, joka on ajanut minua eteenpäin. Eeli ei ole minun laillani luonnostaan pyrkinyt eteen ja keskelle. Hän on vähemmän narsistinen ja eheämpi persoona kuin minä.

”Pomminvarmasti saamme sodan aikaiseksi, kun alamme puhua Eelin urasta”

E: Tiedän olevani hyvä. Jokainen näkee ja kuulee, että osaan laulaa ja soittaa. Silti minulla on huono itsetunto. Herkkyyttäni peittääkseni olen kehittänyt viihdyttäjän ja seuramiehen roolin. Tietysti toivon, että pääsen esittämään musiikkiani isolle yleisölle, mutta minulle suosio ei ole itseisarvo ja maali. En kaipaa joukkojen palvontaa. Minun ei tarvitse nousta jakkaralle näkyäk­seni pidemmälle.

J: Eeli on ollut pienestä asti kiltti ja vähän ujo, sellainen herkkä poika. Tunnistan itsessäni saman mielialojen läikähtelyn, mutta Eelin ylä- ja alamäet ovat jyrkempiä. Juuri herkkyys tekee hänestä taiteilijan. Ehkä tietyn samanlaisuuden takia kalistelemme joskus sarviamme ja haemme ääriviivoja suhteessa toisiimme. Se, että välillä hermostun jälkikasvuuni, johtuu rakkaudesta. Voin olla juuri niin onnellinen kuin on surullisin lapseni. Korona-aikana Eeli on ollut sydämelläni. Hän on monen muun ammattimuusikon tavoin ollut puolitoista vuotta lähes työttömänä. Lisäksi koko ala on murroksessa. Kun äänilevyjä ei myydä, mistä elanto tulee?

E: Isällä on kova halu auttaa, ja se johtaa joskus siihen, että hän tulee minun tontilleni. Ei hän sitä pahuuttaan tee, hän on vain niin määrätietoinen ja suunnitelmallinen.

J: Pomminvarmasti saamme sodan aikaiseksi, kun alamme puhua Eelin urasta. Minulla on kokemukseen perustuva näkemys siitä, mitä hänen tulisi tehdä päästäkseen eteenpäin. Eelin oma näkemys perustuu tunteeseen. Muutaman kerran hän on sanonut suoraan, että älä sekaannu tähän. Nahistelu on turvallista, koska sydämissämme tiedämme olevamme toistemme kanssa turvassa.

E: Kinan jälkeen isä laittaa kohta viestiä perään. Hän kerkiää aina ensiksi pyytämään anteeksi.

X