Johanna Pakonen
Johanna Pakonen puhuu kehorauhan puolesta.
Julkkikset

Johanna Pakonen on joutunut kestämään koko uransa ajan ulkonäön arvostelua: ”Keho on asia, joka ei kuulu kenellekään muulle”

Nuorena nollakoon vaatteisiin mahtunut Johanna Pakonen ihaili naisellisuutta. Nyt hän toivoo, ettei kenenkään tarvitsisi tuntea itseään vääränlaiseksi. – Toivoisin muillekin rohkeutta sulkea korvansa negatiiviselta puheelta.
Teksti: Piia Sainio Kuvat: Sampo Korhonen

Kiusaamista, nimittelyä ja ulkonäön arvostelua Johanna Pakonen ei voi sietää mutta on joutunut sellaista kestämään koko uransa ajan. Hän haluaa ottaa nyt vahvasti kantaa siihen, että kehorauha kuuluu aivan jokaiselle, myös julkisuudessa työtään tekeville.

Haukkumista ja suoranaista kiusaamista Johannaan ovat kohdistaneet sekä nimettömät nettihuutelijat että omalla nimellään viestittelevät henkilöt, jotka ovat Johannalle ennestään tuntemattomia.

– Julkisuuden henkilönä olen arvostelun kohteena koko ajan. En ole kuitenkaan sinänsä julkisuutta koskaan valinnut, Johanna sanoo.

– Nuorempana olin hyvinkin herkkä arvostelulle. Varsinkin tällä viihdealalla se kohdistuu ulkoiseen olemukseen eikä ammattitaitoon.

Nuorenakaan hänen tavoitteensa ei ollut päästä julkkikseksi vaan Johanna halusi laulajaksi, esiintyjäksi ja viihdyttäjäksi. Musiikkia hän opiskeli pienestä pitäen ja tanssiurheilun aloitti jo kuusivuotiaana. Hänellä oli lahjoja, joita hän halusi käyttää. Ja hän oli valmis tekemään paljon työtä.

Samaan urapakettiin kuului esillä oleminen. Näkyvyys vaikuttaa alalla suuresti työmahdollisuuksiin.

Nollakoon naisia ihailtiin, kun Johanna Pakonen oli nuori

Oululaisen Johanna Pakosen ura lähti hyvään vauhtiin heti lukion jälkeen, 25 vuotta sitten. Tuolloin 1990-luvun puolivälissä ihailtiin laihuutta. Huippumalli Kate Moss teki tunnetuksi nollakoon, johon harva nainen sujahti mutta johon monet pyrkivät.

Johanna oli yksi nollakoon naisista. Hän sai kuulla kehuja siitä, miten nukkemainen hän oli. Ja koska hänen päälleen sopivat mallikoon vaatteet, hän pääsi tekemään yhteystyötä monen vaatefirman kanssa.

Varjopuoli oli se, että Johanna ei ollut koskaan tyytyväinen omaan vartaloonsa.

– Parikymppisenä minulla oli tosi paha syömishäiriö, joka laukesi jo kouluaikoina. Minulla oli vääristynyt mielikuva itsestäni. Ajattelin, että olin tosi iso ja pyöreä.

– Mutta olin laiha. Minulla oli vain pömppömaha. Sitä on aina tuijoteltu ja siitä on huomauteltu.

Instagram-tilillään Johanna jakoi äskettäin kuvakollaasin menneiltä vuosilta. Saatesanoihin hän kirjoitti: ”Mieluummin normaalikokoinen vahva aikuinen nainen kuin pikkupojan vartaloinen ulkonäköpaineista kärsivä kolmikymppinen, jolla on kolme numeroa liian suuri pää vartaloon nähden.”

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön Johanna Pakonen (@johannapakonenofficial) jakama julkaisu

Johanna saa edelleenkin kuulla raskausuteluja vatsansa vuoksi. Kolme lasta synnyttäneelle 44-vuotiaalle naiselle maha ei kuitenkaan ole mikään ongelma.

– Täytän toukokuussa 45. Vaikka miten kuntoilisin ja katsoisin, mitä suuhuni pistän, ei kehoni ole enää samanlainen kuin 25-vuotiaana. Ja olen tosi tyytyväinen siihen, ettei se olekaan.

Koronavuonna ei tarvinnut olla silmätikkuna

Nyt Johannalla on hyvä olla kehossaan, toisin kuin nuorena. Hän on oppinut armollisuutta.

– Muutaman vuoden aikana on tullut nätisti sanottuna naisellista repsahtamista. Yritän suhtautua normaalisti ruokaan ja herkkuihin. Liikun niin paljon tai niin vähän kuin minusta tuntuu.

Koronavuosi ja kalenterin tyhjentyminen keikkailevan artistin töistä näkyy kehossa.

– Viime keväänä ajattelin, että voin herkutella huoletta ja ottaa proseccoa, koska en ollut koko ajan silmätikkuna. Ja kuntosalillahan ei edes saanut käydä! Enpä tajunnut, kuinka äkkiä se näkyy kehossa. Nyt pitäisi vähän enemmän lenkkeillä.

”Minulle on hyväksi lempeä liikunta, sellainen joka tuntuu mukavalta.”

Koska keikkapaikkoja ei vieläkään pääse kiertämään, arkiset rutiinit kotioloissa Oulussa ovat tulleet tärkeiksi Johannalle. Päivän kohokohta on tunnin kävelylenkki jokirannassa.

– On tärkeää pysyä terveenä. Painon lisääntyminen alkaa tuntua nivelissä.

– Minulle on hyväksi lempeä liikunta, sellainen joka tuntuu mukavalta. En halua joutua siihen tilaan, etten pääsisi ylös sängystä – johtui se sitten liikkumattomuudesta tai liiasta liikkumisesta.

Johanna Pakonen: ”Jokaisella on oikeus tuntea olonsa hyväksi siinä kehossa, joka kullekin on suotu”

Liikuntaa Johanna harrastaa nykyään pysyäkseen terveenä. Ei siksi, että hänen pitäisi olla tietyn kokoinen. Päätösvallan kokonsa suhteen hän haluaa pitää täysin itsellään.

– Jokaisella on oikeus tuntea olonsa hyväksi siinä kehossa, joka kullekin on suotu. Oli se keho sitten iso tai pieni, pitkä tai lyhyt, minkälainen tahansa. Se on asia, joka ei vain kuulu kellekään muulle.

– Eikä kenelläkään ole oikeutta ihmetellä, miten joku voi pukeutua jollain tietyllä tavalla. Tyyli on jokaisen oma valinta.

Nykyään Johanna ei enää jää vatvomaan arvostelevia kommentteja.

– Toivoisin muillekin rohkeutta sulkea korvansa negatiiviselta puheelta. Varmasti ne, jotka ovat laihoja tai lihavia, tietävät sen itsekin. He tekevät sen asian eteen jotain tai sitten he vain haluavat olla sellaisia. Ja heillä on siihen oikeus.

Kaunis olo ja kolotuksia 45-vuotispäivän lähestyessä

45-vuotispäivän lähestyessä Johannalla on muuten hyvä olla kehossaan, mutta kolotuksia on.

– Nuorempana tuli niin paljon urheiluvammoja, että jos hyvät rasvat jäävät syömättä, alkaa särkeä polvea.

Johannan vasen polvi on leikattu, kun hän oli 13-vuotias ja harrasti tanssiurheilua. Nykyään polven kolotus on Johannalle merkki siitä, että hänen pitää kiinnittää enemmän huomiota omaan terveyteensä.

Muutakin kremppaa on tullut matkan varrella: akillisjänteet ovat vammautuneet, oikea olkapää on tipahtanut pois paikoiltaan lumilautailussa ja lentopallossa, tenniskyynärpäävaivaa taas on tullut soittokamoja roudatessa.

Lue myös: Johanna Pakonen kertoo Selviytyjät Suomi-ohjelman tapahtumien tulevan edelleen uniin: ”Henkisesti kova kokemus”

Kauniiksi hän tuntee itsensä silloin, kun kolmen kombo toimii, eli kun liikunta, lepo ja ravinto ovat tasapainossa.

– Todella harvoin minulla on sellainen olo, etten pitäisi peilikuvastani. Niin käy yleensä vain silloin, kun olen nukkunut liian vähän. Ja silloin kaikki ketuttaa muutenkin. Oma mielentila on se, joka vaikuttaa eniten.

– Ei kukaan muu voi saada sinua tuntemaan itseäsi hyväksytyksi ja kauniiksi kuin sinä itse.

Johanna aloitti uuden seurustelusuhteen puolisentoista vuotta sitten.

– Rakkaus on ihana asia. Aikuisella iällä saa rauhassa tutustua toiseen.

– Ihmisestä tekee kauniin lempeys ja lämpö, joka hänessä on. Se näkyy silmistä ja hymystä. Myös mies voi olla kaunis.

Lue myös: Johanna Pakonen: ”Rakkaus on minulle universaali asia”

Entä miten tärkeää naisellisuus on Johannalle?

– Tärkeää. Olen aina ihaillut naisellisia vartaloita, vaikka nuorena olin kauhean laiha ja pyrinkin silloin näyttämään pikkupojalta.

Nyt Johanna nauttii siitä, että hänellä on muotoja.

– Vitsi, miten kivaa oli, kun sain ostaa ihan tavalliset pitsirintaliivit ilman mitään toppauksia tai push-upeja!

Rypytkin ovat Johannalle tärkeitä

Johanna kertoo, että hän on saanut viestejä, joissa häntä on haukuttu läskiksi ja ryppyiseksi. Häntä naurattaa. Eiväthän aikuiset ihmiset noin puhu toisilleen. Ja sitä paitsi hän pitää rypyistään.

– Minulle on ehdotettu yhteistyötä kauneushoitoloiden kanssa, jotka tekevät pistoshoitoja. Vastasin, että minulla on tasan ne rypyt, jotka olen itse elämässäni aiheuttanut. Olen niistä tosi ylpeä enkä halua yhdestäkään luopua.

”En halua antaa nuorille naisille sellaista esimerkkiä, että silottelisin ryppyjäni. Nämä kaikki on kovalla työllä ansaittu.”

8-vuotiaan tyttären äitinä hän miettii myös sitä, millainen malli hän on nuoremmille.

– En halua antaa nuorille naisille sellaista esimerkkiä, että silottelisin ryppyjäni. Nämä kaikki on kovalla työllä ansaittu, Johanna sanoo hyväntuulisena ja hipaisee kulmakarvojensa väliin piirtyneitä pystyjuonteita. Ne korostuvat silloin, kun vuoden 2002 tangokuningatar on vihainen, nälkäinen tai keskittynyt. Mutta mitään suurempaa merkitystä niillä ei ole.

– Nuorempana otin ulkonäköön kohdistuneen arvostelun tosi vakavasti. Kyllä ikä opettaa. Niin kauan kuin minun on hyvä olla ja olen tyytyväinen valintoihini, minua eivät kiinnosta muiden mielipiteet siitä, miltä minun pitäisi näyttää.

X