Julkkikset

Johanna Rusanen-Kartano, 51, kuuli jo vuosia sitten, että oopperatähden työ säästää naisen vaihdevuosilta: ”Tunnistan sen nyt”

– Onneksi uskalsin ryhtyä äidiksi, enkä valinnut uran takia lapsettomuutta, Johanna Rusanen-Kartano sanoo. Iän ja äitiyden myötä dramaattisen sopraanon ilmaisu kypsyi parhaimmilleen.

Teksti:
Minna Juti
Kuvat:
Liisa Valonen, Johanna Rusasen kotialbumi

Oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano elää uransa parasta aikaa.

– Onneksi uskalsin ryhtyä äidiksi, enkä valinnut uran takia lapsettomuutta, Johanna Rusanen-Kartano sanoo. Iän ja äitiyden myötä dramaattisen sopraanon ilmaisu kypsyi parhaimmilleen.

Meikitön, vaalea nainen seisoo rullaportaiden juurella helsinkiläisessä kauppakeskuksessa Triplassa. Leopardikuvioisesta viitasta huolimatta häntä on vaikea tunnistaa oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartanoksi.

– Tämä on suojavärini. Näin Sillanpään Jarin Nummelassa, kun menin hakemaan kiinalaista ruokaa. Hänkään, vanha työtoveri, ei tunnistanut minua, kun minulla ei ollut meikkiä, Johanna sanoo.

Kauppakeskuksen tornitalossa Annan studiossa Johanna meikataan ja kammataan kansikuvaan. Tyyli loksahtaa kohdalleen, kun hän saa korviinsa ruhtinaallisen suuret, eri väreissä kimaltavat korvakorut. Kun hän sen jälkeen nostaa vihreät silmänsä kohti kameraa, hän on – padam – yleisönsä vangitseva tähti!

– Nautin mielettömästi työhöni liittyvästä roolileikistä, jossa saan olla eri tilanteissa eri näköinen. Tykkään muuntautua. Mahdollisuus tehdä aivan eri näköisiä rooleja on ihanaa. Samalla etsin itsestäni erilaisia piirteitä. Prinsessaleikki on hauskaa, mutta on tavattoman vapauttavaa löytää itsestään myös rosoa ja rumuutta.

Johanna on kuntoutunut hyvin kaaduttuaan viime kesänä oopperaharjoituksissa niin, että kolme takareiden jännettä repeytyivät. – Onneksi vammaa ei tarvinnut leikata. Se nopeutti toipumista.
Johanna on kuntoutunut hyvin kaaduttuaan viime kesänä oopperaharjoituksissa niin, että kolme takareiden jännettä repeytyivät. – Onneksi vammaa ei tarvinnut leikata. Se nopeutti toipumista.

”Katuminen olisi turhaa jossittelua”

Yleisö muistaa Johannan jo neljältä vuosikymmeneltä. Hän voitti Timo Mustakallio -laulukilpailun vuonna 1995 ja jakoi seuraavana vuonna Lappeenrannan laulukilpailujen naisten sarjan ykkössijan Camilla Nylundin kanssa.

Siitä alkoi meno ja pyöritys. Johanna oli valmis moneen. Hän lauloi jazzia Iiro Rantalan ja Lenni-Kalle Taipaleen kanssa ja esiintyi Leningrad Cowboysin mukana Senaatintorilla. Hänestä tuli eri musiikkilajeja yhdistelevä spektaakkelitähti.

– Tein avoimesti kaikkea. Poltin kynttilää molemmista päistä, kun olisi pitänyt vain keskittyä harjoitteluun.

Nyt seis! Johanna ei kadu.

– Onneksi en osaa ajatella, että jotakin olisi pitänyt tehdä toisin. Se olisi turhaa jossittelua. En olisi nyt tällainen minä, jos olisin tehnyt toisenlaisia valintoja.

Nuorena ihminen on malttamaton, Johanna huokaa ja sanoo huomaavansa sen nyt nuorissa laulajissa.

Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut

Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.

Tilaaja: Kirjaudu tai luo tili tästä.

Kirjaudu

Mikäli et ole vielä tilaaja, tilaa Anna tästä.

Tilaa

Pulmatilanteissa ole yhteydessä asiakaspalveluun.

X