Putous-tähti Joonas Nordman: ”Oli paineita sanoa jotain hauskaa”

Putouksen hahmokisan viime vuonna voittanut Joonas Nordman, 28, kertoi Annan joulukuisessa haastattelussa elämyksistään ja hauskuttamisen paineista. Lauantaina alkaa uusi Putous-kausi, jolla Joonaskin on mukana.

Tungosta torilla

– Putous-voittoni kunniaksi järjestettiin kan­sanjuhlat synnyinkaupunkini Porin Eetunaukiolla. Kaarsin paikalle limusiinil­la, ja 8 000 ihmistä osoitti suosiotaan. En ollut koskaan elämässäni kokenut mitään yhtä hämmentävää! Kiivetessäni lavalle puoliksi oravaksi pukeutuneena mietin, että osaanko sanoa jotain tarpeeksi hauskaa. En halunnut tuottaa pettymystä. Onneksi läppäni upposi ihmisiin.

Kuumehoureessa maailmalla

– Luulin kuolevani, kun hapuilin vesilasia yö­pöydältäni 42 asteen kuumeessa bungalowissa Thaimaassa vuonna 2009. Olin keskellä vii­dakkoa, eikä lähellä ollut ketään, jolta olisin voinut pyytää apua.

Seuraavana aamuna hotellin omistanut muslimiperhe kuljetti minut sairaalaan. Huo­ne oli karu ja kattoon piirretty nuoli osoitti ru­koussuunnan Mekkaan. Alkeellisista puitteis­ta huolimatta sain erinomaista hoitoa.

James Bondia tapaamassa

– Olin kova James Bond -fani jo pikkupoikana. Työskennellessäni toimittajana Iltalehdessä onnistuin kyynärpäätaktiikalla hankkimaan vartin mittaisen kahdenkeskeisen haastatte­luajan näyttelijä Roger Mooren kans­sa.

Silloin 82-vuotias James Bond -tähti oli hy­vässä vedossa ja sukkela sanoissaan. Olin kuul­lut hänen olevan seksisymboli monelle miehel­lekin. Kun kysyin asiasta, Roger kurottautui minuun päin, iski silmää ja kuiskasi matalalla äänellä: ”Haluatko tietää, olenko biseksuaali?”

Vapauden huumaa

– Maisema vaihteli polttavasta aavikosta veh­reisiin viinipeltoihin, kun ajoin Kalifornian halki Los Angelesista San Franciscoon. Tun­sin olevani vapaa yksin tekemälläni road tripil­lä. Ohikiitävissä kohtaamisissa ihmis­ten kanssa saatoin kertoa itsestäni juuri sen, mitä milloinkin halusin. Yksin matkustami­nen tarjoaa vastapainoa sosiaaliselle arjelleni. Keksin parhaat ideat, kun olen yksin. Moni uu­si suunnitelma elämässäni onkin saanut al­kunsa yhden miehen reppureissulta.

Tärkeät ystävyyssuhteet

– Aloitin teatteriharrastukseni 11-vuotiaana, ja tuolta ajalta on peräisin myös vanhin ystävä­porukkani. Lapsuudenystäväni ovat nähneet ensimmäiset nolot kokeiluni alkoholin kanssa ja myötäeläneet nuoren miehen dramaattiset sydänsurut. Näille ihmisille en voi esittää mi­tään, sillä he tuntevat minut läpikotaisin. Vä­hintään kerran vuodessa kokoonnumme – aloittaaksemme jutun siitä, mihin se viime kerralla jäi.

Juttu on julkaistu Annassa nro 51-52/2014.