Kaikkia pimeä talvi ei synkistä. Teatteriohjaaja ja kirjailija Juha Hurme tunnustautuu pimeyden lapseksi myös työnsä puolesta: hän kirjoittaa parhaat rivinsä vasta hämärän tultua.
Kirjailija ja teatteriohjaaja Juha Hurme ei kärsi kaamosoireilusta. Päin vastoin, talven pimeydessä voi nauttia nukkumisesta, kun valo ei häiritse yöunta.
”Joskus mietin, onko minussa jotain vikaa, kun pimeä vuodenaika ei masenna minua lainkaan. Olin vuoden töissä Rovaniemen kaupunginteatterissa. Oli huikea kokemus saada elää läpi Lapin talvi sinisine hetkineen. Kuljin iltapäivisin kaupungin laitametsissä ja ajattelin, kuinka ihanaa on, kun valo ei häiritse.
Tykkään elää vuodenaikojen rytmin mukaan. Kesäisin puuhailen aktiivisemmin, kun taas talvisin nautin nukkumisesta. Minusta on hyvä, kun öisin on kunnolla pimeää. Kesäisin joudun nukkumaan t-paita kasvojen päällä, sillä silmäni ovat valonarat.
En halua aliarvioida kaamosoireilua, vaikka itse en kärsikään valon määrän vaihtelusta. Minulle on selvää, että talvisin valoa on vähän ja kesällä reilusti. Tätä vastaan taisteleminen tuntuisi oudolta. Neljä vuodenaikaa opettaa arvostamaan joka hetkeä: talven jälkeen tulee odotettu kevät.”
Lue myös: Anni Kytömäen mielestä marraskuu on vuoden ihaninta aikaa – ”Ymmärrän hyvin heitä, jotka masentuvat keväisin, kun valo lisääntyy”
”Parhaimmat juonenkoukut keksin öisin”
”Olen jo pienenä rentoutunut tuijottamalla taivaalle. Tuntuu hienolta ajatella, että näen tavallaan menneisyyteen, sillä tähtien tuike on tehnyt pitkän matkan luoksemme. Ilman pimeää emme pääsisi näkemään taivaan valoja.
Olen pimeyden lapsi myös työni puolesta. Luovuuteni on huipussaan hämärässä, ja kirjoitan mieluiten iltaisin. Parhaimmat juonenkoukut keksin öisin.
Joudumme ihmiskuntana miettimään luontosuhteemme uusiksi. Meidän on pohdittava kulutustottumuksiamme ja energiankäyttöämme. Valo on energiaa, eikä sitä kannata tuhlata. Tarvitsemme tietenkin valoa, jotta voimme toimia, mutta jatkuva keinovalossa kylpeminen ei ole meille hyväksi.”
”Pimeässä erotiikkaan voi löytyä uudenlaista kauneutta”
”Elämme pitkälti silmän kulttuurissa. Suuri osa arkisista askareistamme perustuu näkemiseen. Joskus jokaisen olisi hyvä kokeilla teatterista tuttua harjoitusta, jossa sidotaan silmät. Pimeässä muut aistit terästyvät. Saman kokemuksen saa liikkuessa öisessä metsässä.
Meitä opetetaan nauttimaan myös seksuaalisuudesta silmien kautta. Eteemme tarjoillaan kuvavirtoja, joissa kerrotaan, minkälainen ihminen on kaunis. Kannustaisin kokeilemaan kumppanin kanssa eroottisia iloja ja kehollista kosketusta pilkkopimeässä. Aistien herkistyessä erotiikkaan voi löytyä uudenlaista kauneutta.”
Juttu on ilmestynyt Kotilääkärin numerossa 2/2022.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous