Neljän lapsen isä Juha Itkonen: ”Isyys vie väistämättä tilaa kirjoittamiselta”

– Yksi lapsi aivan varmasti paransi minua kirjailijana, varmaan toinenkin. Mutta neljä lasta on jotain muuta, pohtii kirjailija Juha Itkonen.

Juha Itkonen tekee ravintola Paleman keskipäivän hälinän keskellä nopean valinnan: lounaaksi hän haluaa nyhtökaura-kaalilaatikkoa ja sen kanssa lasillisen punaviiniä.

– Ilmastotietoisuuteni on kasvanut, ja olen tajunnut, kuinka merkityksellistä lihansyönnin lopettaminen on. Nykyisin syön varsinkin punaista lihaa todella harvoin, Juha kertoo.

Ilmastonmuutos on yksi teemoista, joita Juha ja Kjell Westö käsittelevät juuri ilmestyneessä kirjeenvaihtokirjassaan 7+7 – Levottoman ajan kirjeitä. Teoksessa pohditaan humanistisella ja henkilökohtaisella otteella monia muitakin ajankohtaisia teemoja Donald Trumpista Me too -keskusteluun.

Ennen kirjaa Juha ja Kjell tunsivat toisensa vain kollegatasolla, erilaisista kirjailijatapaamisista.

– Ystävyys alkoi hitaasti ja tunnustellen, mutta kasvoi kirjeenvaihdon myötä. Kun pääsimme vauhtiin, halusimme vastata toiselle vähintäänkin yhtä punnitulla kirjeellä, Juha kertoo.

Tasa-arvoa ja sopimattomia ajatuksia

Ensimmäisen kirjeen Juha Itkonen kirjoitti tilanteessa, jossa perheen keskosina syntyneet kaksoset olivat juuri päässeet kahden kuukauden sairaalahoidosta kotiin.

– Elämä meni neljän lapsen myötä aika lailla uusiksi. Kokemukset olivat hyvin voimakkaita sekä henkisesti että käytännöllisesti.

Nyt elämä on jo asettunut uomiinsa. Kaksi vuotta täyttäneet kaksoset ovat tänä syksynä aloittaneet päiväkodin, jonne Juha heidät tämänkin aamun kaatosateessa kärräsi ennen työhuoneelleen menoaan. Vanhemmat lapset ovat alakoulu- ja murrosikäisiä.

– Olen nämä viimeiset kaksi vuotta ollut pääsääntöisesti hyvin onnellinen, rauhallinen ja tyytyväinen. Olen tottunut asioiden paljouteen ja oppinut nauttimaan elämän hektisyydestä. Aika ajoin minua kuitenkin stressaa se, löytyykö aivoistani enää fiktiivisen romaanin kirjoittamiselle tilaa.

– Yksi lapsi aivan varmasti paransi minua kirjailijana, varmaan toinenkin. Mutta neljä lasta on jotain muuta. Näin ison mittakaavan isyys vie väistämättä tilaa kirjoittamiselta ja kirjallisuudelta. Toisaalta on mahdollista, että pitkällä tähtäimellä neljä lasta tekee minusta kirjailijana paremman, Juha miettii.

Juhan vaimo Maija Itkonen tekee kiireistä työtä perustamansa nyhtökaurayritys Gold & Greenin toimitusjohtajana.

– Tasa-arvoisuus on ollut suhteessamme aina lähtökohta ja lapset meidän molempien lapsia. Ei ole mahdollista, että minä tekisin töitä jonkun miehisen etuoikeuteni turvin ja vaimo hoitaisi lapset. Tasa-arvo ei ole minulle edes mikään tietoinen valinta vaan itsestäänselvyys.

Toisaalta Juha tunnistaa kantavansa muistumia lapsuudenkotinsa mallista, vaikkei niitä toteutakaan.

– Tunnustan, että ajoittain minulle saattaa tulla sopimattomia ajatuksia: miksi vaimoni on Amerikassa työmatkalla ja minä en ole?

Polarisoitunut keskustelukulttuuri

Me too -keskustelua 7+7 – Levottoman ajan kirjeissä sivutaan useaan otteeseen.

– Me too on ehdottomasti tervetullut ja tarpeellinen liike. Se on avannut myös omia silmiäni asioille, joille olin aiemmin sokea. Vaimoltani olen kuullut, että ahdistelu ja lähentely-yritykset kuuluvat myös hänen kokemusmaailmaansa, Juha Itkonen sanoo.

Tietyt Me toon piirteet ovat kuitenkin vaivanneet Juhaa, eikä hän siksi ole pyynnöistä huolimatta aiemmin halunnut osallistua siitä käytyyn keskusteluun. Kirjeenvaihtokirjassa hän pystyi sen tekemään, koska saattoi perustella ajatuksensa kunnolla.

– Keskustelukulttuuri on polarisoitunut kaikkialla, niin myös tässä yhteydessä. Kovapintaisimmat feministit pitävät törkeimpien sovinistien loukkauksia osoituksena yhteiskuntamme tilasta. Riittävän selvästi ei tule esille se, että Suomessa on iso joukko kaltaisiani miehiä, jotka ovat kasvaneet tasa-arvon ajatukseen ja elävät sen mukaisesti. He eivät halua tulla jatkuvasti niputetuiksi siihen miehisyyteen, jossa jokainen teko on yhtä paha ja syyllisyys kollektiivista.

Jos ja kun tavoitteena on miehuuden mallin monipuolistaminen ja tasa-arvon lisääminen, miehiä olisi Juhan mukaan taktisesti viisasta välillä myös kehua.

– Äärimmilleen vietynä taisteluretoriikka saa fiksut miehet vaikenemaan ja passivoitumaan. Ei haittaisi, jos joskus kuulisi, että edellisiin sukupolviin verrattuna olemme päässeet monissa asioissa eteenpäin. Isiltä opittuihin malleihin verrattuna monet nykymiehet pärjäävät oikeastaan ihmeellisen hyvin.