Juho Milonoffin ja Vilma Melasniemen rakkaus alkoi jo opiskeluaikana

Juho Milonoff, 41, ja Vilma Melasniemi, 42, ovat olleet yhdessä parikymmentä vuotta. Nyt he näyttelevät samassa teatterissa ja Juhosta on tullut Vilman pomo. Pitkän liiton salaisuus on avoimuus – ja kymmenen luotettavaa lastenhoitajaa.

Kaunein pyrkijä. Se oli Juho Milonoffin ensimmäinen ajatus nykyisestä vaimostaan Vilma Melasniemestä, kun hän näki tämän Ylioppilasteatterin pääsykokeissa parikymmentä vuotta sitten.

– Olin asettanut järjettömän korkeat standardit tyttöystävälleni, ja yhtäkkiä löytyi nainen, joka täytti ne kaikki. Vilma on älykäs ja kaunis, ja tajusin nopeasti, että hän on myös rohkea.

Vilma muistuttaa, että he molemmat olivat silloin nuoria – ja keskenään erilaisia.

– Juho teki minuun vaikutuksen avoimuudellaan ja iloisuudellaan. Ahdistunut elämäni helpottui tuntuvasti, kun tutustuin Juhoon. Yllättäen minulla rupesi olemaan hauskaa. Juho on aina vitsaillut ja saanut minut nauramaan. Se on edelleen parasta hänessä.

Ensimmäinen muisto

Juho muistaa tavanneensa Vilman kerran aiemminkin. Kesällä 1983 hän ja kaksoisveli Tunna (Madventuresista tuttu Tuomas Milonoff) olivat siilitukissaan avustamassa elokuvan 250 grammaa – radioaktiivinen testamentti filmauksissa.

– Minun roolini oli kiusata Vilman esittämää tyttöä sairaalan pihalla. Hän ei muista minua, mutta minä muistan hänet, olimme silloin alakoululaisia, Juho sanoo.

Seuraava hämärä muisto liittyy teini-ikään, jolloin Juho olisi halunnut uuden hienon pilottitakin.

– Äiti ei innostunut ajatuksesta ja sanoi, että Melasniemen tytötkin ostavat kaikki vaatteensa kirpputorilta. Ajatus tuntui kauhistuttavalta – käytettyjä vaatteita ja kirppujakin, Juho sanoo nauraen. Hänen ja Vilman vanhemmat tunsivat toisensa, mutta perheet eivät olleet tekemisissä keskenään.

Nuoruutensa tuleva aviopari vietti eri piireissä Helsingissä. Vilma asui Oulunkylässä ja kävi suomalais-venäläistä koulua Kaarelassa, Juho asui Katajanokalla. Kummatkin kirjoittivat ylioppilaaksi Kallion ilmaisutaidon lukiosta, Vilma vuotta aiemmin.

Vilma aloitti lastentarhanopettajan opinnot, mutta sitten tie vei Ylioppilasteatteriin. Teatterikorkeakouluun he pääsivät Juhon kanssa samalle vuosikurssille.

Opiskeluajoilta Vilma ja Juho muistavat erityisesti sen, kuinka pääsivät opintomatkalle kahdeksi kuukaudeksi Berliiniin.

– Vaikka me molemmat olimme matkustelleet paljon, oli hienoa huomata, että teatterin tekemisen kautta pystyi tavoittamaan ihmisiä ja heidän kokemuksiaan ihan toisesta kulttuurista, Juho sanoo.

– Suomalaisuuden kupla puhkesi. Se oli hienoa, ja jatkoimme sen perään vielä kaksistaan Prahaan. Sen jälkeen olemme matkustaneet paljon yhdessä, Euroopassa ja Aasiassa. Olemme aina pärjänneet reissussa, meillä on kivaa keskenämme, Vilma sanoo.

Valmistuttuaan molemmat olivat pitkään freelancereita. Juho näytteli muun muassa Kansallisteatterissa ja Vilma välillä Tampereella ja Porissakin. Molemmat olivat myös tv-töissä. Yhdessä he tekivät töitä Akseli Ensemble -ryhmässä, jossa vaikuttivat myös muun muassa Laura Malmivaara, Kalle Chydenius ja Samuli Edelmann.

Juho ja Vilma eivät muista koskaan näytelleensä pariskuntaa.

– Emme ilmeisesti vaikuta yhteensopivilta, Vilma sanoo naureskellen.

Aviomies pomona

Nyt molemmat ovat töissä KOM-teatterissa. Kun aviopuoliso on myös kollega, on liiankin helppoa tuoda työt kotiin.

– Tästä olemme joutuneet opettelemaan pois, eikä se ole täysin onnistunut, sanoo Juho.

Ajatuksissa muhii parhaillaan KOMin seuraava ensi-iltanäytelmä, Veikko Nuutisen kirjoittama ja Lauri Maijalan ohjaama Pasi was here. Sekä Vilmalla että Juholla on rooli näytelmässä, jossa on kyse aikamatkasta 1980-luvun lapsuuteen. Nykyajassa päähenkilön tarina pohtii trendikkäitä yhteiskunnallisia kuplia: punaviherkuplaa ja persukuplaa.

– Luotan intuitioon. Jos jokin aihe puhuttaa meitä ja herättää ristiriitaisiakin tunteita, se kiinnostaa myös muita ihmisiä, sanoo Juho, joka on paitsi näyttelijä myös KOM-teatterin johtaja.

Juhon isä Pekka Milonoff teki samaisessa teatterissa elämäntyönsä ja jäi eläkkeelle johtajan virasta viime vuonna. Mikään isän valitsema perintöprinssi Juho ei ole, vaan aloite johtajuudesta tuli näyttelijäkavereilta.

– Kyllä ehdotusta piti tovi miettiä. Tosin vastuun ottaminen on ollut minulle aina luontevaa, joten ei päätös lopulta kovin vaikea ollut, hän sanoo nyt.

Myös Vilman mielestä valmentajan ja sparraajan rooli sopii Juholle, mutta silti uusi tilanne ei ole ollut hänelle ihan mutkaton.

– Tavallaan menetin läheisen kollegan työryhmässä, Vilma sanoo ja Juho jatkaa:

– Olen huomannut, että tässä asemassa pitää olla erityisen herkkänä sen suhteen, mitä sanon johtajana ja milloin liikutaan henkilökohtaisella alueella, kaikkien kollegojen kanssa, Juho pohtii.

Joskus Vilman on vaikea erottaa, puhuuko Juho hänelle aviopuolisona, kollegana vai esimiehenä. Vilma muistelee, että esimerkiksi viime syksynä oli tilanne, jolloin Juho taisi tentata häneltä kaikenlaisia asioita.

– Myöhemmin kuulin, että se oli kehityskeskustelu, jollainen oli käyty muidenkin kanssa, Vilma sanoo vinosti hymyillen.

Riskinä loppuunpalaminen

– Johtajan roolin ottaminen tutussa työyhteisössä on ollut isompi haaste kuin osasin odottaa. Minulle kuuluu taiteellisen työn lisäksi vastuuta taloudesta, eikä se ole ristiriidatonta, Juho pohtii.

Hän ei ole Vilman mielestä koskaan ollut hermostuvaa eikä panikoituvaa tyyppiä, pikemminkin hän on aika hyvä kestämään paineita.

– Ehkä minusta on tullut vuoden aikana entistä kylmähermoisempi, lisää Juho. Käytännön töiden määrä on kuitenkin yllättänyt, ja Juho on jo ehtinyt säikähtääkin pomon paineita.

– Viime vuoden lopulla oli pakko pistää raja. Huomasin tekeväni liikaa töitä, loppuunpalaminen uhkasi ja jouduin jäämään pois yhdestä näytelmästä. Faija on aina ollut työnarkomaani, ja olen kritisoinut häntä siitä. Nyt yritän itse kuunnella enemmän omaa jaksamistani ja perhettäni.

Vilma sanoo, että Juho on johtaja-aikanaan tehnyt selvästi pidempiä työpäiviä

– Siihen on pitänyt tottua.

Pienessä teatterissa kaikilla on myös vastuualueita, jotka eivät ole perinteistä näyttelijän työtä. Teatterin kyljessä toimii ravintola, ja Vilma on sen toimitusjohtaja.

– Ravintola on katsojille ja komilaisille tärkeä kohtaamispaikka, se on samanlaista kulttuuria kuin teatteri. On kiinnostavaa seurata ravintola-alaa ja miettiä siltä kannalta maailmanmenoa. Olen joutunut neuvottelemaan esimerkiksi sähkösopimuksista, hän sanoo.

Yhteiset rahat

Rahat ja lainat Juholla ja Vilmalla ovat olleet yhteisiä suhteen alusta saakka.

– Me olemme sitoutuneet elämään yhdessä. Lainat maksetaan ajallaan ja muuten rahat käytetään miten huvittaa, Vilma tiivistää. Jos rahaa on, hän osaa kuulemma tuhlata sen paremmin.

– Se on oivallinen taito. Saat sen mistä luovut, Juho viisastelee.

Pariskunta asuu tällä hetkellä talossa, jonka he rakennuttivat yhdessä muutama vuosi sitten. Heitä peloteltiin etukäteen, että moni suhde on kaatunut talourakkaan.

– Oikeastaan se ei ollut meille niin hirvittävän iso asia kuin luulisi, se oli kuin mielenkiintoinen harjoitusprosessi teatterissa. Ideasta syntyy kovalla työllä jotakin konkreettista, sanoo Juho.

– Keskityimme rakennuttajina viemään projektia eteenpäin ja maksamaan laskut. Ammattilaiset osaavat juttunsa, kun olosuhteet ovat kunnossa. Ainoastaan nurmikko istutettiin legendaarisilla talkoilla, Vilma lisää.

Meillä ei mökötetä

Avoimuus on tärkeää molemmille, töissä ja kotona. Kaikki pitää puhua heti selväksi. Vilma sanoo, että Juho on herkkä ja vaistoaa asiat nopeasti.

– En pysty pitämään asioita sisälläni. Jos jokin asia jää selvittämättä, päiväkin on minulle jo pitkä aika. Enkä voi missään tapauksessa mennä nukkumaan, jos jotain jää hampaankoloon, Juho kertoo.

Pariskunta on monesta asiasta, kuten päivänpolitiikasta, samaa mieltä, tosin he osaavat tarpeen vaatiessa riidelläkin.

– Mutta mököttäminen on mahdollisimman kaukana meistä, Vilma sanoo.

Työnjako kotona sujuu niin, että arkisin Juho herää ajoissa ja huolehtii lapset kouluun. Viikonloppuisin Vilma puolestaan antaa Juhon nukkua pitkään.

Juhon lapsuudenkodissa vastuun kantoi enimmäkseen äiti, sillä isä kiersi KOMin kanssa maata ja maailmaa.

– Silti en erityisesti muista isän poissaoloa, muistan sen kun hän oli kotona. Silloin hän oli läsnä. Toivon, että omat lapseni ajattelevat samoin minusta. Tosin minä, kuten muutkin ikäiseni isät, olen ollut enemmän lasten kanssa kuin edellisen sukupolven isät.

Juhon ja Vilman parisuhteen pelastus ovat kuitenkin olleet kymmenen lastenhoitajaa.

– Kiitos heidän meillä on jäänyt aikaa työlle ja toisillemme. Vaikka välillä on ollut taloudellisesti tiukkaakin, olemme pitäneet kiinni hoitajista ja maksaneet heille. Eipä ole tarvinnut kinata siitä, kumman työ on tärkeämpää, Vilma sanoo.

– Toki myös isovanhemmat ovat auttaneet, mutta mielestäni lastenhoidon pitää olla heille vapaaehtoista, ei mikään työ tai velvollisuus.

Nyt lapset ovat jo 15- ja 11-vuotiaita, joten säännöllisiä hoitajia ei enää tarvita.

– Ehkä minä olen vastannut siinä mielessä lapsista enemmän, että niiden kymmenen lastenhoitajan numerot ovat olleet minun kännykässäni, Vilma jatkaa.

Juhon pitäisi lähteä baariin

Molemmat ovat oppineet ottamaan myös omaa aikaa. Tosin johtajaksi tultuaan Juhon on ollut vaikeampi irtautua työminästä.

– Käyn lenkillä, mutta Vilma kannustaa minua menemään kaverien kanssa bisselle, Juho sanoo. Vilma lisää siihen, että juhliminen tekee itseään kontrolloivalle Juholle ihan hyvää.

Juho kertoo, että Vilmaa voi parhaiten ilahduttaa spontaaneilla päätöksillä esimerkiksi ulkomaanmatkoista.

– Vilma lähtee yhä ehdoitta kaikkiin seikkailuihin mukaan, minun pitäisi oppia samaa.

– Juho taas ilahtuu esimerkiksi siitä, jos ostan kotiin kukkia, Vilma sanoo.

Hänen mielestään he ovat edelleen erilaisia, kuten olivat nuorenakin, mutta molemmat ovat myös vaikuttaneet toisiinsa.

– Nykyään julistetaan positiivisuuden autuutta, mutta minä ajattelen, että myös hankaluudet pitää kohdata ja niistä täytyy puhua. Olen oppinut Juholta tervettä kepeyttä ja myönteistä asennetta.

Juho sanoo oppineensa Vilmalta rohkeutta kohdata konfliktit ja kyseenalaistaa asioita.

– Vilma on aina uskaltanut pitää kiinni omista mielipiteistään. Se on mielestäni seksikästä. 

Lue myös: Pitkä parisuhde – Miksi yhteen kasvaminen kannattaa?

Julkaistu Annassa 7/2016.