Julkkikset

Juontaja, kokki & ex-huippumalli Pipsa Hurmerinta: ”Suurimman ulkonäkökriisini koin raskaana”

Pipsa Hurmerinta, 37, oli nuorena niin laiha, että hän kätki vartalonsa reilujen vaatteiden alle. Mallina luonnollinenkaan hoikkuus ei riittänyt, vaan hänet pistettiin Pariisissa dieetille. Raskausaika oli Pipsasta ihanaa mutta myös pelottavaa. Oma vartalo on tuntunut silloin vieraimmalta. Pipsa kertoo Annan haastattelussa vartalonsa tarinan.

Teksti:
Anna.fi

Pipsa Hurmerinta, 37, oli nuorena niin laiha, että hän kätki vartalonsa reilujen vaatteiden alle. Mallina luonnollinenkaan hoikkuus ei riittänyt, vaan hänet pistettiin Pariisissa dieetille. Raskausaika oli Pipsasta ihanaa mutta myös pelottavaa. Oma vartalo on tuntunut silloin vieraimmalta. Pipsa kertoo Annan haastattelussa vartalonsa tarinan.

Pipsa Hurmerinta

Mennäänkö hampurilaiselle, juontaja ja kokki Pipsa Hurmerinta, 37, kysyy haastattelun alkajaisiksi. Sitä ennen hän haluaa vaihtaa korkeat piikkikorkonsa tavallisiin tallukkaisiin

– En yleensä näytä tältä. Nyt minut on puunattu pressitilaisuutta varten, hän selittää.

Hampurilaisen kyytipojaksi Pipsa tilaa kolan, ranskalaiset ja päälle majoneesia. Pariisissa 11 vuotta asunut ja mallina uraa luonut Pipsa on oppinut nauttimaan ruoasta. Kun perusruokavalio on terveellinen, satunnaiset herkkuhetket tekevät hyvää mielelle ja keholle – ruokamorkkiksillekin voi heittää hyvästit.

Mallina: stop paahtoleivälle

”Muutin 17-vuotiaana Pariisiin tekemään mallin töitä vuonna 1996. Vanhempani olivat huolissaan suunnitelmistani, mutta pidin oman pääni ja lähdin kokeilemaan siipiäni. Juoksin castingeissa ja asuin malliasuntoloissa. Vaikka alalla on paljon kilpailua, monet tapaamistani ihmisistä ovat edelleen hyviä ystäviäni.

Yhtäkkiä kropastani oli tullut käyntikorttini ja tärkein työvälineeni. Jälkikäteen ajateltuna uusi suhtautuminen kroppaani sujui melko kivuttomasti. Olin kai niin nuori, etten miettinyt asiaa sen kummemmin.

Mallina sain kehuja erityisesti vaaleasta ihostani, korkeista poskipäistäni ja muuntautumiskyvystäni. Huonoja asioita löytyi myös. Selvisin arvostelusta ajattelemalla, että ulkonäön arvostelu ei koske minua persoonana.

Vaikka olen aina ollut hyvin laiha, minäkin jouduin tekemään töitä pysyäkseni mallin mitoissa. Ilmeisesti aineenvaihduntani muuttui aikuistumisen myötä, sillä kaksikymppisenä jouduin laihduttamaan mahtuakseni koon 36 vaatteisiin.

Söin säännöllisesti pieniä annoksia, lähinnä kasviksia. Herkut ja paahtoleivät minun oli karsittava ruokavaliostani kokonaan pois. Kiinteytin vartaloani käymällä joogatunneilla ja jumppaamalla kotona. Pariisissa tuli myös käveltyä monia kilometrejä päivittäin.

Mallialalla on tavallista, että hoikka tyttö joutuu laihduttamaan. Yritin suhtautua ulkonäkövaatimuksiin niin, että mallin työ nyt vain on tällaista. Kaikki pyörii ulkonäön ympärillä.

Jos se tuntuu pahalta, ei ole oikealla alalla. Esimerkiksi suomalainen malli Suvi Koponen on ansainnut maailmalla suuria rahasummia. Mallina on valittava, luopuuko kahvipullasta vai menestyksestä.”

Pipsa Hurmerinta

Raskaana: pelottavia muutoksia

”Suurimman ulkonäkökriisini koin esikoistani odottaessa, kun vartaloni muuttui raskauden myötä. Uuden elämän kasvaminen sisälläni oli tietysti ihanaa mutta samalla myös outoa ja pelottavaa.

Aina hoikkana eläneelle kropan uudet muodot tuntuivat vierailta. Minulle tuli raskauden myötä 18 kiloa lisää painoa ja vatsani oli valtava pallo. Törmäilin tavaroihin, koska en hahmottanut kehoni mittasuhteita. Vaikka söin erittäin terveellisesti koko raskausajan, painoni nousi reilusti.

Vielä oudompaa oli se, että vartaloni oli myös lapsen syntymän jälkeen toisen ihmisen käytettävissä. Imettäessä tuntui siltä, että en ole oman vartaloni pääasiakas, vaan kehoni on olemassa lastani varten. Jouduin miettimään, mitä voin syödä tai minkälaista kosmetiikkaa voin käyttää.

Pudotin nopeasti raskauskiloni, sillä neljä kuukautta lapseni syntymän jälkeen olin jo televisioruudussa. Oloni oli ristiriitainen, sillä samaan aikaan koin paineita olla timmissä kunnossa työni vuoksi – ja toisaalta oma ulkonäköni tuntui täysin toissijaiselta asialta tuhisevan vauvan rinnalla.

Raskaus ja äitiys ovat olleet minulle  opettavaista aikaa vartaloni suhteen. Kun ymmärtää, että oma keho pystyy uuden elämän tuottamiseen, vatsamakkarat tai roikkuvat tissit tuntuvat mitättömiltä asioilta. On upeaa saada olla nainen ja kokea uuden elämän synnyttäminen.”

37-vuotiaana: kiitollinen kehosta

”Tällä hetkellä suhtaudun kehooni suurella kiitollisuudella. Tällä kropalla olen pötkinyt pitkälle, pysynyt terveenä ja olen saanut ihanan lapsen.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä lempeämmin osaan suhtautua itseeni. Tämä johtuu varmaan iän myötä tulevasta elämänkokemuksesta. En jaksa enää stressata kropan pienistä kauneusvirheistä, kuten mallina ollessa. Silloin ulkonäkö oli tärkein työvälineeni. Nykyään pääasia on, että tunnen voivani hyvin.

Olen tyytyväinen erityisesti pitkiin sääriini, jotka ovat sekä kauniit että käytännölliset. Näin vanhemmiten on hauska huomata, että pidän juuri siitä kohdasta kehostani, jota nuorena inhosin. Yritän muistaa asian niinä hetkinä, kun arvostelen ulkonäköäni. Sanon itselleni, että kymmenen vuoden päästä pidät luultavasti nyt arvostelemaasi kohtaa kauniina.

Haluaisin kasvattaa myös lapseni suhtautumaan mahdollisimman huolettomasti ulkonäköasioihin. Toivon, että hänelle rakentuu hyvä itsetunto ja että hän osaisi arvostaa erityisesti ihmisen sisäistä kauneutta. Nykyajan ulkonäkökeskeisessä maailmassa terveen itsetunnon kasvattaminen on helpommin sanottu kuin tehty.

Elän itse samojen ulkonäköä koskevien ristipaineiden kanssa kuin muutkin naiset. Haluaisin olla ihminen, joka ei murehdi omasta ulkonäöstään ja joka levittäisi luonnollisuuden ilosanomaa. Televisiotyössä naamaani kuitenkin puunataan monta tuntia ja stylisti valitsee vaatteeni. Silloin on helppo näyttää hyvältä. Tajuan, että myös minä luon omalta osaltani ulkonäkökeskeistä kulttuuria.

En murehdi sitä, jos minua ei tulevaisuudessa enää kelpuutetakaan televisioon. Minulla on kokin ammatti, jota rakastan ja jota voin harjoittaa lopun ikäni. Televisiossa esiintyminen on vain pieni osa työtäni.

Kun olen tottunut tekemään työtä ulkonäölläni, seuraan itsessäni tarkasti ikääntymisen merkkejä. Huomaan peilistä silmäkulmiin piirtyvät uurteet ja ihon kimmoisuuden vähenemisen. Usein sanotaan, että miehet saavat vanheta, mutta naiset eivät. Olen tästä aivan toista mieltä. Ikääntyvä nainen voi olla todella hehkuva niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.”

Teksti: Eveliina Lauhio Kuvat: Pekka Holmström/Otavamedia

Katkelma Annan kansijutusta 16/2015

X