Julkkikset

Kärttämistä, huutoitkua ja hemmottelua – Heikki Paasonen on kokenut äitinsä lapsenlapsihaaveet perinpohjin: ”Näen miten onnelliseksi lapsenlapsi tekee”

Heikki Paasonen ehti elää huoletonta nuoruutta pitkään. Sitten syttyi rakkaus ja syntyi tytär. – En olisi ollut valmis isäksi yhtään aiemmin.

Teksti:
Maria Mäkelä
Kuvat:
Sampo Korhonen, Heikki Paasosen Instagram

Heikki Paasonen oli valmis isäksi vähän alle nelikymppisenä.

Heikki Paasonen ehti elää huoletonta nuoruutta pitkään. Sitten syttyi rakkaus ja syntyi tytär. – En olisi ollut valmis isäksi yhtään aiemmin.

Tiistaina 5.53. Keskiviikkona 6.17.

Heikki Paasosen vastaukset tekstiviesteihin kilahtelevat puhelimeen aamukuuden molemmin puolin. Vaikka ajankohdasta toisin voisi luulla, Heikki ei ole vaihtanut radion aamujuontajaksi. Sen sijaan hän on erittäin aamuvirkun taaperon isä. Kesäkuussa kaksi vuotta täyttävän tyttären syntymä muutti miehen rytmin täysin.

– Valitsin aikoinaan työurani sitä silmällä pitäen, ettei minun koskaan tarvitsisi herätä seitsemältä. Nyt haaveilen, että voi kun saisin nukkua seitsemään!

Takana rankka vuosi

Ei ollu kivaa. Niihin sanoihin Heikki tiivisti vuoden 2022 vuodenvaihteessa julkaisemassaan Instagram-päivityksessä. Ennen lapsen saamista pitkiksi venähtäneet työpäivät olivat normi, mutta isäksi tultuaan Heikki on yrittänyt rauhoittaa illat työnteolta. Viime vuonna se ei onnistunut.

Vuoden mittaan Heikki nähtiin televisiossa juontamassa sekä The Voice of Finland- että Suorinta reittiä -ohjelmia. Samalla hän työsti toisessa pääpestissään Solar Republic -tuotantoyhtiön osakkaana Suomi soi! -musiikkiohjelmaa, joka alkaa tänä keväänä.

Muutama vuosi sitten Heikki keksi perustaa ystäviensä kanssa Seinäjoelle padeliin keskittyvän yrityksen. Syntyi kaksi ulkokenttää ja kaksi sisähallia, joista jälkimmäisen yrittäjät rakennuttivat itse. Sen valmistuminen osui viime vuoteen. Ajoitus oli huono. Ukrainan sodan aiheuttama materiaalipula ja raaka-aineiden hinnannousu toivat rakennusprojektiin ongelmia, joita Heikki yhtiön toimitusjohtajan ominaisuudessa ratkoi puhelinpalavereissa usein iltamyöhään. Työn vuoksi hän myös reissasi Seinäjoelle säännöllisesti.

Viime vuoden aikana Heikki vei läpi myös mittavan remontin Töölön-kodissaan, jossa hän asuu yhdessä avopuolisonsa Marita Alatalon ja tyttärensä kanssa. Omien sanojensa mukaan hän käytti suunnitteluun ja piirtämiseen ’varmaan 300 tuntia’.

– Saatoin herätä aamukolmelta työstämään jotain ideaa. Jos avovaimolta kysytään, olisin ehkä voinut tehdä vähemmän hommia sängyssä öisin. Mutta minun on vaikea päästää irti, kun olen jonkin asian kimpussa.

Loppuvuodesta voimat olivat vähissä.

Heikki Paasonen: ”Lapsen kanssa eläminenhän on toistoa toiston perään”

Uudenvuoden tienoilla Heikki Paasonen päätti, että tästä vuodesta on tultava iisimpi. Konkreettisin muutos parempaan on se, että rakennustyöt ovat nyt takanapäin. Mutta on pikkulapsiarki hektistä ilmankin. Varsinkin aktiivisesti urheilevan pariskunnan treeniaikataulujen yhteensovittelu on vaatinut kompromisseja.

– Toistaiseksi olemme pelanneet aika hyvin tätä tetristä, mutta tetristä tämä todella on. Jos saisin valtoimenani juosta, minulla olisi varmasti joka illalle jokin sporttimeno. Tällä hetkellä käyn kahtena iltana pelaamassa padelia. Kaiken muun yritän sovittaa aamuihin ja päiväsaikaan, jolloin lapsi on hoidossa.

Isyys tuo mukanaan koko joukon uusia asioita.
Isyys tuo mukanaan koko joukon uusia asioita.

Harjoittelua on vaatinut myös uuden elämäntilanteen rutiininomaisuus, jollaista Heikin on aina ollut vaikea kestää.

– Lapsen kanssa eläminenhän on toistoa toiston perään, ja siihen siedättyminen on tehnyt minulle todella hyvää.

Nyt hän on opetellut laskemaan puhelimensa syrjään ja keskittymään lapseen, olemaan oikeasti läsnä.

– Pienet lapsethan ovat ihan pöhlöjä, ja aikuisen voi olla välillä vaikea samaistua lapsen oppimisprosessiin. Mutta on se upeaa seurata, miten he oppivat puhumaan ja liikkumaan, kehittyvät.

Hän vertaa lapsen kanssa hengailua luonnon tarkkailuun: Sielläkään ei varsinaisesti hetkessä tapahdu mitään, mutta siitä voi silti nauttia. Kun antaa kaiken muun olla, näennäisestä tylsyydestä löytyy paljon katseltavaa.

Kauniisti maalailtu idylli särkyy, kun Heikki virnistää ja lisää:

– Tosin luonnossa sun päälle lentää vähemmän paskaa eikä tarvitse pelätä, että sua lyödään yhtäkkiä.

Heikki arvelee tyttärensä lähestyvän uhmaikää, mutta kuvaa tätä jo ihan perusluonteeltaan supertemperamenttiseksi. Tytär on terhakka jääräpää, joka ei tee mitään vastoin tahtoaan. Parhaillaan harjoittelun alla on anteeksi pyytäminen.

– Eilen hän hakkasi minua legopalikalla naamaan, ja kun kehotin pyytämään anteeksi, hän sai jo pelkästä ajatuksesta puolen tunnin raivarit.

Kasvatusväännöissä Heikki on huomannut joskus asettuvansa turhaan napit vastakkain lapsen kanssa. Marita on taitavampi harhauttamaan lasta, jotta saa tämän toimimaan mielensä mukaan. Tytär myös uskoo äitiään helpommin kuin isäänsä. Heikki myöntää olevansa ’höttöisi’, vaikka tietääkin, että mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän rajoja on alettava vetää.

– Tästä se kasvattaminen vasta alkaa. Mutta veikkaan, että pulassa olen joka tapauksessa jokusen vuoden päästä!

Äidin painostus meinasi käydä Heikin hermoille

Heikin Eivor-äiti alkoi kärttää lapsenlapsia jo 15 vuotta sitten.

– Siihen ehti mennä hermo moneen kertaan. Mutta nyt kun olen nähnyt, miten onnelliseksi lapsenlapsi vanhempani tekee, ymmärrän paremmin.

Jouluna 2020 Heikin vanhemmat saivat jättimäisen lahjapaketin, jonka sisältä löytyi klassiseen tyyliin monta pienempää pakettia. Kaikkein pienimmän sisältä paljastuivat mummille ja vaarille osoitetut t-paidat ja ultrakuva. Aluksi tulevat isovanhemmat eivät tahtoneet millään tajuta, mistä oli kyse, mutta kun totuus valkeni, seurasi huutoitkua. Hartaasti odotettu lapsenlapsi syntyi kesäkuussa 2021.

– Hemmottelu on lähtenyt mutsilla ihan lapasesta. Aina meille tullessaan hän on ostanut jonkin uuden vaatteen tytölle, Heikki nauraa päätään pudistellen.

Heikki on aina ollut läheinen vanhempiensa kanssa, mutta kokee lapsen syventäneen välejä entisestään. Keskustelujen fokus on siirtynyt pojantyttäreen, ja tapaamisvälit tiivistyneet. Espoossa asuvat isovanhemmat kiitävät avuksi aina tarvittaessa, samoin Maritan Tampereella asuvat vanhemmat.

– Olemme kiitollisia ja onnekkaita, että vanhempamme vielä jaksavat ja haluavat viettää tytön kanssa aikaa. Se ei ole mitenkään itsestään selvää.

Kun tytär oli vuoden vanha, hän pääsi yökylään Espoon-mummolaan. Kasvatussäännöistä Heikki ei lähde 40-vuotisen työuran varhaiskasvatuksessa tehneen äitinsä kanssa vääntämään.

– Mummolassa on mummolan säännöt, niin sen pitää mennä. Tytär oli siellä heti kuin kotonaan.

Heikki Paasonen ja hänen kasvatusperiaatteensa

Heikkiä huvittaa paheksunta, jota Helsingin keskustakirjasto Oodin vallanneet lapsiperheet ovat mediassa saaneet osakseen. Se on nimittäin juuri se paikka, jonne hänkin taaperonsa mielellään vie.

– Kolmannen kerroksen lapsialue on mieletön, maailmanluokan paikka. Fiilistelen aina sitä, että meillä on tällainen ihan lähellä kotia, Helsingin keskustassa.

Heikki ja Marita menevät usein Oodiin koko perheen voimin. Kun toinen viihdyttää ja vahtii lasta, toinen voi vaikka lukea syrjemmällä kirjaa.

Uskollisena HIFK:n kannattajana tunnettu Heikki on alkanut myös tehdä myyräntyötä periyttääkseen intohimonsa jälkipolvelle. Jääkiekkopeleissä isä ja tytär ovat käyneet ihan kahdestaan.

– Olen aina liikkunut paljon, koska tykkään siitä.
– Olen aina liikkunut paljon, koska tykkään siitä.

Urheilu on ollut iso osa Heikin elämää pienestä saakka. Hän sanoo huomanneensa itsessään setämiesmäistä huolestuneisuutta, kun on lukenut nykylasten ja -nuorten liikkuvan liian vähän.

– Olen aina liikkunut paljon, koska tykkään siitä. Nyt nelikymppisenä liikun myös, jotta pysyisin kunnossa ja terveenä. Tavoitteeni on saada myös tytär innostumaan liikunnasta.

Lapsuudenkotinsa arvoista tärkeimpiä Heikille on ollut vapaus valita itseään kiinnostavat polut.

– Vanhemmat tarjosivat meille erilaisia harrastusvaihtoehtoja, katsoivat, mistä nautimme, ja tukivat meitä valinnoissamme. Samat mahdollisuudet haluan antaa tyttärelleni.

Myös perheessään aina vallinnutta avointa ja ajatuksia herättelevää keskustelukulttuuria Heikki arvostaa. Valmiita vastauksia ei tarjottu, saati tyrkytetty. Joten kun tytär alkaa pohtia elämän suuria kysymyksiä, Heikki aikoo kysyä takaisin: mitä sä itse tästä mietit?

Suhteen alku oli kissa-hiiri-leikkiä, jompikumpi oli aina tahollaan parisuhteessa

Hyvä, että ehdimme eteisessä kätellä. Tällä letkautuksella Heikki on tavannut vastata kysymykseen siitä, missä vaiheessa parisuhdetta lapsen yrittäminen tuli ajankohtaiseksi. Heikki ja Marita olivat olleet yhdessä puolisen vuotta, kun raskaus sai alkunsa, mutta ennen rakkauden leimahtamista pari oli tuntenut toisensa vuosia.

– Se oli pitkään vähän sellaista kissa-hiiri-leikkiä, jompikumpi oli aina tahollaan parisuhteessa. Mutta kun aloimme olla yhdessä, kaikki oli heti luontevaa.

Suuriinkin elämänmuutoksiin Heikki Paasonen sanoo aina suhtautuneensa uteliaan ennakkoluulottomasti.

– Tuntuuko tämä hyvältä ja oikealta? Se on kriteeri, jolla teen kaikki päätökseni. Perstuntumalla mennään.

Suurin osa Heikin samanikäisistä ystävistä on saanut lapsia vasta aivan viime vuosina, eikä hän itse usko, että olisi ollut valmis isäksi yhtään aiemmin. Kun Heikki nuorempana seurasi vierestä tuttuja vanhempia, perhearki näyttäytyi jokseenkin ankeana. Hänellä ei ollut siihen kiire.

– Minun piti saada juosta pitkään baareissa ja mennä muutenkin just niin vapaasti kuin halusin. Jos tarjottiin kuukauden työkeikkaa ulkomailla, kysyin vain, että koska lähdetään.

Nyt on toisin. Edelleen kuukauden ulkomaankeikat voivat onnistua, mutta ennen päätöstä asiasta neuvotellaan kotona ja eri vaihtoehtoja punnitaan. Myös riskinottajana Heikki on muuttunut huolettomasta harkitsevammaksi.

– Kun vastuulla on lapsen elättäminen, talouteen vaikuttavia ratkaisuja täytyy miettiä tarkemmin.

Kuinka olla puoliso eikä pelkästään isä?

Puolen vuoden ajan tytär on heräillyt ainakin pari kertaa yössä. Vaikka Heikki ja Marita vuorottelevat valvomisten kanssa – onnekas se osapuoli, joka saa nukkua seitsemään! – , univelka painaa molempia.

Välillä he jättävät lapsen hoitoon isovanhemmille ja buukkaavat hotellihuoneen ihan vain saadakseen nukkua. Myös pitkät illalliset yhdessä yhteisen kaveriporukan kanssa virkistävät.

Heikki Paasonen myöntää kaipaavansa vähän ravistelua päästäkseen irti faijamoodista ja siirtyäkseen puolison rooliin.

– Kotona lojun usein sohvalla verkkareissani ja aina samassa hupparissa. Ulkona syömässä käyminen on hyvä syy panostaa ulkonäköön.

Heikki ei harmittele sitä, että kaksin eläminen jäi parin osalta lyhyeen. Yh­dessähän he ovat myös silloin, kun lapsi on läsnä. Hän uskoo, että arki mullistuisi radikaalisti vasta toisen lapsen myötä.

– Yhden voi vielä napata helposti kainaloon ja reissuun, mutta en tiedä, olisiko meillä paukkuja kahteen. Kun tyttärellä on huono päivä ja hän huutaa puoli tuntia lattialla, vannomme, että ei ikinä toista. Hyvänä päivänä taas tuntuu, että voi kun tää on kivaa, oispa hänellä kaveri.

Isyys tuntuu Heikistä hyvältä, juuri oikea-aikaiselta. Minkäänlaisesta fomosta (fear of missing out) eli menettämisen tai paitsi jäämisen pelosta hän ei kärsi.

– Ehdin aikoinani koluta kaikki ne paikat, joissa oli tarve käydä. Ehkä vanhempana isäksi tulossa onkin juuri se etu, ettei haikaile minnekään muualle vaan osaa nauttia tästä hetkestä.

Huono puoli on sitten se, että yövalvomisten jäljiltä väsyttää kenties enemmän kuin nuorena olisi väsyttänyt. Hetkeen tarttumista on sekin, että aina kun saa istua tovin hiljaisuudessa, Heikki sulkee silmänsä. Uni tulee saman tien.

X