Julkkikset

Katja Ståhl: Mielelläni kuolen putoamalla hevosen selästä

Hevoset ja ratsastus tuovat sisällön Katja Ståhlin elämään. Hän ei muista mitään vuosilta, jolloin ei ratsastanut. Ainoa haittapuoli lajissa on raha: vain rikkaat pääsevät pitkälle.

Teksti:
Elisa Hurtig
Kuvat:
Niclas Mäkelä/Otavamedia

Hevoset ja ratsastus tuovat sisällön Katja Ståhlin elämään. Hän ei muista mitään vuosilta, jolloin ei ratsastanut. Ainoa haittapuoli lajissa on raha: vain rikkaat pääsevät pitkälle.

”Jos en ratsastaisi, olisin kireä ja tyhmä lehmä. Aikuisiässä olen ollut muutaman vuoden ratsastamatta, enkä muista niiltä ajoilta mitään. Kävin ehkä juoksemassa ja jumppasin, mutta elämässäni ei ollut sisältöä.

Aloitin ratsastuksen 9-vuotiaana, kun äitini antoi periksi ja maksoi ratsastuksen alkeiskurssin. Hän oli varma, ettei innostukseni jatkuisi pitkään, joten en saanut heti omaa kypärää. Lopulta sain aivan kamalan turvakypärän. Häpesin sitä. Laitoin sen kuitenkin päähäni jo kotonani, kun menin bussilla tallille.

Nykyään minulla on oma hevonen, mutta en voi tällä hetkellä ratsastaa sillä, koska se on juuri varsonut. Ratsastan neljä kertaa viikossa Pistaasialla, joka on minulla lainassa.

Hevosharrastus on opettanut minulle empatiaa ja läsnäoloa. Kun taistelen jonkun toisen hyvinvoinnin puolesta, luovun minä minä -asenteesta. Ratsastuksessa tärkeintä on suhde hevoseen.

Kun tutustuin Pistaasiaan, minua tuskastutti. Se oli pitkään vain hevonen ja minä ihminen. Nyt meillä on viimein suhde, ja se on sairaan nastaa: voin vitsailla sille ja se ymmärtää.

Ratsastusta pidetään vaarallisena. Kun minulla on ollut joku virmampi hevonen, olen lennellyt viikoittain pitkissä kaarissa maahan. Olen myös jäänyt kolme kertaa kaatuneen hevosen alle. En silti pidä lajia erityisen riskialttiina. Ja niille, jotka väittävät, että ratsastus ei ole urheilua, sanon: tervetuloa kokeilemaan. Ratsastustunnin jälkeen kolottaa sellaisiakin lihaksia, joiden olemassaolosta en joskus aiemmin tiennytkään.

Lue lisää: Horse show – ison hevostytön tähtihetki

Tallilla kaikki ovat tasa-arvoisia

Flow-tila esteellä on aivan mieletön. Silloin en laske, että vielä kolme askelta ja ponnistus. Tiedämme hevosen kanssa, mistä hyppy lähtee. Esteen päällä on niin orgastinen fiilis, että tuntuu kuin pää halkeaisi. Silloin en tarvitse mitään. Minulla on siinä hetkessä kaikki.

Tammojen kanssa tuohon tilaan on välillä vaikea päästä. Ne tuntuvat miettivän, että ”mä en pysty tänään, mulla on vähän outo fiilis”.

Parhaat hetket tallilla ovat ratsastuksen jälkeen, kun hevonen on pesty ja harjattu, ja se alkaa syödä karsinassaan. Silloin jään jaarittelemaan muiden kanssa.

Tallilla kenelläkään ei ole ylimääräisiä rooleja päällä, eikä kukaan hevosihmisistä liity tallin ulkopuolisiin kuvioihini. Kaikki ovat puhtaimmillaan ja iästä huolimatta tasa-arvoisia. Se on niin mieletöntä, että yhtäkkiä huomaan kellon olevan jo kymmenen.

Ikävintä ratsastuksessa on raha. Rikkaat pääsevät pitkälle, meidän tavallisten täytyy tyytyä vähempään. Se harmittaa tyttäreni puolesta, sillä olisi kiva kuskata häntä kisoihin.

Olin kerran Amsterdamissa katsomassa estekilpailuja. Juttelin siellä erään miehen kanssa, joka oli tullut paikalle Egyptistä omalla lentokoneellaan ja oli lentämässä hevostensa kanssa Etelä-Amerikkaan toisiin kilpailuihin.

Mietin, että jaahas, tuollakin tavalla tätä voisi tehdä. Minä menen vuokratrailerilla Nurmijärvelle kilpailemaan.

Hevosen ylläpitö maksaa tallillamme 680 euroa kuussa. Siihen sisältyy karsinan siivous ja perusravinto. Hevosellani ja minulla ei ole turhia varusteita. Menen ostoksille vasta, kun huomaan housuissani ihmisen mentävän reiän.

Lue lisää: Aktiiviloma ulkomailla piristää kehoa ja mieltä

Kiukkuisena ei kannata ratsastaa

Luulin itseäni lyhytpinnaiseksi, mutta olin näköjään väärässä. Tässä lajissa vaaditaan riittävää rentoutta, jotta ymmärtää, etteivät suoritukset pinnistämällä parane. Se on välillä vaikeaa, sillä olisi kiva aina onnistua.

On hyvä, ettei talli ole kodin viereisellä tontilla, sillä kireä olo ehtii poistua matkalla. Jos se ei hälvene, ratsastustunti tulee menemään pieleen: kireys siirtyy hevoseen. Se tuntee kropastani, että minulla on jorma otsassa. Silloin pitäisi tajuta vain silitellä hevosta.

Toivottavasti saan ratsastaa vielä pitkään. Ihmiset katsoisivat tallin nurkilla, että herranen aika, lähteekö tuo vanhus ratsaille. Lähtee se. Mielelläni kuolen putoamalla selästä.”

Lue lisää: Löydä onni sisältäsi. Kokeile tätä yksinkertaista vinkkiä

X