Julkkikset

Heli Sutela oli elokuvakriitikon mukaan ”kaunis katsoa” – silloin äiti tarttui puhelimeen ja sanoi totuuden 

Näyttelijä Heli Sutelan hyvä itsetunto pohjustettiin lapsuudenkodissa. – Näin aina rakkauden isän silmissä, kun olin kertonut hyvän läpän.

Teksti:
Piia Sainio
Kuvat:
Sampo Korhonen

– Isä pohjusti minulle hyvän itsetunnon.

Näyttelijä Heli Sutelan hyvä itsetunto pohjustettiin lapsuudenkodissa. – Näin aina rakkauden isän silmissä, kun olin kertonut hyvän läpän.

Miten paljon energiaa tuossa naisessa onkaan! Heli Sutela, 54, on tullut haastatteluun suoraan tanssitunnilta, mutta sen sijaan, että hän lojuisi kokoushuoneen nojatuolissa kaikkensa antaneena, hän tuskin malttaa istua. Tyhjä tila oven edessä muuntuu välillä esiintymislavaksi, kun näyttelijä nousee havainnollistamaan sanojaan.

Juuri nyt hän esittää, millaista oli, kun sanat katosivat. Hänelle kävi niin pahimmassa mahdollisessa paikassa. Lavalla.

Se oli aikana ennen koronaa. Helillä oli yhtenä päivänä kaksi stand up -keikkaa muiden koomikoiden kanssa: ensin Hyvinkäällä, sitten Lahdessa. Hyvinkäälle hän saapui aivan viime tingassa, koska oli jumittunut Helsingin keskustan ruuhkiin. Perillä hän huomasi, että toinen meikkipusseista oli jäänyt kotiin.

No niin, ei tässä mitään. Rauhassa vaan, Heli ajatteli. Mutta samaan aikaan ajatukset seikkailivat muualla. Matkalla keikalle tuottaja oli soittanut ja kertonut, että pitkään suunniteltu leffaprojekti on peruttu, rahoitusta ei järjestynytkään. Kotoakin oli soitettu taloyhtiön asioista, joita pitäisi alkaa selvitellä.

– Lavalla kerroin muutaman jutun ja tajusin, että olen vähän niin kuin itseni ulkopuolella koko ajan. Ja sitten. En muistanut mitään siitä, mitä minun piti sanoa, Heli kertoo ja pysähtyy keskelle kokoushuoneen ”lavaa”.

Hän kääntää päätään ensin yhdelle puolelle, sitten toiselle. Suupielet ovat jähmettyneet hymyyn. Sattumalta ikkunasta paistaa terävä kevätaurinko suoraan Helin kasvoille. Se häikäisee kuin spottivalo lavalla.

– Sitten vain ihan rauhallisesti kävelin lavan taakse.

Ystävät tulivat avuksi kiperässä tilanteessa

Tarinan opetus on vasta tulossa. Se liittyy ystävyyteen ja siihen, mistä Helille tulee ”hyvinvoiva ja toiveikas olo tässä maailmassa”.

Autossa matkalla Lahteen Heli kokosi itseään ja kertasi ääneen tulevan keikan juttuja. Vieressä kollega Jukka Lindström hörähti aina oikeassa kohdassa, vaikka oli kuullut jutut useaan kertaan aiemminkin. Perillä vastassa oli tavallistakin huomaavaisempia kollegoita. Meikit järjestyivät lainaan Krisse Salmiselta. Joku jutteli, ettei yhtään haittaa, jos lavalta lähtee yhtäkkiä pois.

– Puhelimet olivat laulaneet, Heli sanoo huvittuneena.

Siinä vaiheessa päivää hän oli jo itkuun purskahtamaisillaan. Ei siksi, että olisi jännittänyt tai harmittanut, vaan siksi, että hän ymmärsi, miten upea työyhteisö hänellä olikaan.

– Saattaa näyttää siltä, että stand up -koomikko olisi lavalla yksin. Ei ole. Vierellä on empaattisia ihmisiä, ja se liikuttaa minua. Ystävät ympärillä ovat hirveän tärkeitä.

– Rakastavien katseiden alla on parempi olla vaikka sairaana.
– Rakastavien katseiden alla on parempi olla vaikka sairaana.

Ihmiset ovat Helin mielestä olennaisin hyvinvointiin vaikuttava tekijä, jopa terveyttäkin tärkeämpi.

– Rakastavien katseiden alla on parempi olla vaikka sairaana kuin hyvässä kunnossa ikävien ihmisten ympäröimänä.

”Joskus on aivan ihanaa juoda liikaa viiniä”

Ihanat ihmiset Heli pitää lähellään kohtelemalla heitä hyvin. Hän sanoo noudattavansa ohjenuoraa: ”Kun on pieni suku, yritä olla kiva kaveri kaikille.” Hän harrastaa esimerkiksi ihan vilpitöntä kehumista. Jokaisen yhteisen stand up -keikan jälkeen hän käy Krissen kanssa ”palautekeskustelun”. Heli ja Krisse ovat esittäneet yhteistä show’taan jo yhdeksän vuoden ajan.

Keskustelu käydään yleensä junan ravintolavaunussa, ja se menee suunnilleen näin: ”Vittu sä olit hyvä. Sä olit niin hyvä! Siinäkin kohti (ja Heli kohottaa kättään) oli ihan mieletön tauko. Ja sulla oli uusi sana siinä yhdessä kohdassa! Pakko hakea nyt bisset, kuule. Otetaan bisset ja skumpat, molemmat. Ja nakkimuki me otetaan.”

Kuvitteellinen pikkupullo ja oluttuoppi kädessään Heli katsoo suoraan silmiin ja hymyilee leveästi. Esityksellään hän sai toimittajan nauramaan.

Heli on kasvokkain yhtä lailla hauska ja skarppi kuin esiintymislavallakin. Mutta onko hänellä oikeasti tapana juoda niin paljon kuohuviiniä kuin jutuista voisi päätellä? Keikoillaankin hän sivuaa aihetta tuon tuosta.

Heli sanoo stand up -huumorinsa perustuvan hänen omaan elämäänsä ja omiin havaintoihinsa. Hän tapaa mielellään ystäviä baareissa tai ravintoloissa, mutta iltapainotteisen työn vuoksi ennättää harvoin mukaan illanviettoihin.

– Joskus on aivan ihanaa juoda liikaa viiniä ja tilittää turvallisessa seurassa aamuun asti! Se on minusta äärimmäisen tärkeää mielenterveydelle. Olen hyvä käymään myös yhdellä.

Jos hän lähtee vain yhdelle, enempää hän ei juo. Krapulassa pahinta on Helin mielestä väsymys. Väsyneenä ei jaksa tehdä kaikkea sitä, mitä haluaisi. Aamut ja aamupäivät ovat parasta aikaa urheilla. Ja liikuntaa Heli rakastaa.

Heli Sutela on oppinut nauttimaan salitreenistä, ja sen huomaa

Pilates, jooga, street dance -tunnit ja salilla käyminen. Siinä Helin tämän hetken suosikkilajit.

– Jos en ole käynyt salilla kolmeen päivään, tulee tunne, että sinne on päästävä.

Heli on aina tykännyt kokeilla eri lajeja.

– Judo, jujutsu, krav maga, kaikki mahdolliset ryhmäliikuntatunnit, mitä ikinä vuosien varrella onkaan ollut, barret, bodypumpit, Heli luettelee.

Voimaharjoitteluun hän ei aiemmin panostanut. Hän innostui siitä vasta korona-aikana.

– Pitkään tuntui siltä, että salilla käyminen on vain jotenkin typerää. Ja nyt se on ihan sairaan kivaa.

Salitreenien mullistavin tulos on, että kropassa on voimaa.

– Mökillä on yksi tuoli, jonka muistan kantaneeni yläkertaan niin, että jouduin levähtämään matkalla kolme kertaa ja olin jo luovuttamassakin. Nyt viimeksi nostin sen kevyesti ja kannoin kerralla koko matkan ylös. Tuli hiton hyvä fiilis.

Se, että sali-innostus ajoittuu viidenkympin tienoille eli ajankohtaan, jolloin lihasvoima hupenee naisen kehosta aiempaa nopeammin, on Helin mukaan sattumaa. Enemmän siihen on vaikuttanut se, että hän valmistautui poliisin rooliin elokuvassa Hyväveli, ja sai siksi ohjausta ammattilaisilta.

Entä kuinka suuri motivaattori ulkonäkö on hänelle? Heli väistää kysymyksen kertomalla, miten taannoin vitsaili asiasta personal trainerinsa kanssa. Että ei häntä kiinnosta pätkääkään mikään voima, ihan vain ulkonäön takia tässä hikoillaan. Joten todennäköisesti ulkonäkö vähän kiinnostaa. Enemmän häntä silti kiinnostaa voimakas ja hyvä olo, joka salilta tulee.

Heli lihotti itsensä, koska ei halunnut edustaa miesten maailmaa

Ulkonäkö on Helin mielestä turhan kepeä motivaattori liikkujalle. Hän jää pohtimaan ulkonäön merkitystä ylipäätään. Joinakin päivinä se on hänelle merkityksellinen asia, joskus hän taas kulkee tukka sekaisin viikkokausia. Miten milloinkin.

Hän muistelee, miten Teatterikorkeasta valmistuttuaan lihotti itseään, koska ei halunnut edustaa miesten maailmaa.

– Sainkin aika rauhassa edustella itsekseni, kun ei ollut mitään rooleja. Mutta toisaalta en voi tietää, mikä kaikki siihen vaikutti. Valmistuin keskelle lamaa.

Eikä hän lopulta ole ihan varma siitäkään, lihottiko itseään tarkoituksella. Saattaa olla, että hän vain kehitti lisäkiloille lisämerkityksen. Ehkä kiloja kertyi, koska hän antoi niiden kertyä. Tuli poltettua tupakkaa, valvottua ja istuttua baareissa.

Ulkonäkö on tärkeä työväline näyttelijälle. Kehon ja kasvojen tulee muuntua moneksi. Kasvoistaan Heli pitää siksi, että ne ovat hänen mielestään värittömät. Niistä saa tehtyä monennäköiset.

Kauneus ei ole niin olennaista.

– Muistan, miten ensimmäistä leffarooliani arvioitiin Helsingin Sanomissa. Mielestäni olin roolissa tosi huono, mutta Jukka Kajava kirjoitti arviossaan suopeasti, että ”pääroolissa Heli Sutela on kaunis katsoa”. Aamulla äiti soitti ja sanoi: ”Tiiätsie, mie en ole koskaan ajatellut, että sie olisit kaunis.” Ja minä siihen, että en miekään! Ja sitten me naurettiin ihan hirveästi.

– Vanhempani olivat ihania. Minua kehuttiin fiksuksi ja hauskaksi.
– Vanhempani olivat ihania. Minua kehuttiin fiksuksi ja hauskaksi.

Heli Sutela kasvoi Lappeenrannassa vanhempiensa ainoana lapsena. Ulkonäkö ei ollut minkäänlainen puheenaihe perheessä. Äiti ei meikannut, mutta pukeutui huolitellusti. Juhliin laitettiin siistimpää päälle, muuten Heli sanoo kulkeneensa pottakampauksessa ja Mari-paidassa niin kuin muutkin ikäisensä tytöt ja pojat. Telkkarissa näytettiin missikisoja, ja Helin oli vaikea ymmärtää niiden ideaa.

– Vanhempani olivat ihania. Minua kehuttiin fiksuksi ja hauskaksi. Isällä oli tapana sanoa, että tytöt ovat parempia kuin pojat, mutta koska maailma on perseestä, niin siksi usein väitetään toisin.

Ulkonäkö ei ollut kehujen tai kommenttien aihe.

– Isä pohjusti minulle hyvän itsetunnon. Näin aina rakkauden hänen silmissään, kun olin kertonut hyvän läpän.

Isä oli puutyönopettaja ja kertoili työpäivän jälkeen kotona hauskimpia juttuja, joita oli kuullut opettajanhuoneessa. Nyt isä on jo edesmennyt.

– Yhtenä päivänä tässä mietin, ettei se nyt ihan vahinko ole, että minusta tuntuu niin siistiltä, että jutuilleni nauretaan.

Heli Sutela: ”Toivottavasti myös ikärasismin suhteen vähitellen rauhoitutaan”

Enää maailma ei ole niin vinksallaan, että tytöt jäisivät auttamatta alakynteen. Vielä Helin valmistuessa näyttelijäksi 1990-luvun alkupuolella tilanne oli toinen. Vuonna 1995 ei pystytty Helin mukaan jakamaan naispääosa-Jussia, koska ei ollut naispääosia.

– Nyt kun katson jotain Tytöt tytöt tytöt -elokuvaa, vain itken ilosta. Ajattelen, että kyllä tämä tästä. Maailma muuttuu. Ja toivottavasti myös ikärasismin suhteen vähitellen rauhoitutaan.

Kehorauhaa Heli toivoo jokaiselle. Eivät kaikki innostu kuntosalitreeneistä yhtä lailla kuin hän, eikä syöminen ole kaikille sama asia. Hän ei halua neuvoa ketään.

1990-luvulla tulleet kapinakilot häipyivät vähitellen. Laihduttamisen ihannoinnin Heli näkee yhteiskunnallisena ongelmana.

– Laihdutuskulttuuri on yksi tapa hallita naisia. Pyritään määrittelemään se, miltä naisen pitäisi näyttää. Ja se on ongelmallista.

2000-luvun alussa Heli Sutela käsikirjoitti Kumman kaa -tv-sarjan Minna Koskelan kanssa, ja he näyttelivät pääosat. Yhdessäkään jaksossa kukaan ei laihduttanut, vaikka aihetta ehdotettiin tekijöille monesti. Se oli periaatekysymys.

Painoon liittyen hän ei oikeastaan nytkään haluaisi sanoa mitään. Sen sijaan hän suosittelee Raisa Omaheimon teosta Ratkaisuja läskeille. Se avasi hänen silmänsä sille, miten kaukana olemme siitä, että yhdenvertaisuus todella toteutuisi.

– Antaa jokaisen olla sellainen kuin on. Minä nyt vain satun olemaan tällainen, jolla on taipumus palata omaan painoonsa. Ei se kaikilla mene niin.

Ihmedieettejä Heli on kokeillut siltä varalta, että hänen pitäisi jotain roolia varten olla pienempi – ja joskus on tuntunutkin siltä, että pitäisi, vaikkei kukaan ole sitä häneltä ääneen vaatinut. Työnsä ulkopuolella Heli vannoo joustavuuden nimiin. Jos hän huomaa himoitsevansa suklaapatukoita, hän jättää hiilihydraatit pariksi päiväksi vähemmälle. Samalla viikolla hän jo saattaa istua pizzalla ja bissellä. Sellainen tekee hänet onnelliseksi.

X