Kevään ja kesän tapahtumat saivat Huono äiti -yrittäjä Sari Helinin kyseenalaistamaan somen tarpeellisuuden: ”Vielä koittaa aika, jolloin minulla ei ole sometilejä”

Yrittäjä Sari Helin, 51, saa edelleen vihapostia keväisen kohun seurauksena. Onneksi tuntemattomilta on tullut myös kannustusta. Nyt hän harkitsee sometileistä luopumista kokonaan.

Vuosi oli alkanut hyvin. Sari Helinin johtama Huono Äiti -yritys oli päättänyt laajentaa toimintaansa viestinnästä elintarvikebisnekseen. Valmisruokaideallaan se oli päässyt Suomalainen menestysresepti -kilpailun ­finaaliin ja mukaan tv-ohjelmaan. Kun ku­vaukset oli jo aloitettu ja ruokien kehittäminen täydessä vauhdissa, iski korona.

Poikkeustilanteessa monet yritykset laittoivat markkinointirahahanojaan kiinni, mikä taas tyrehdytti Sarin firman kassavirran. Sen tulot olivat perustuneet markkinointi­sopimuksiin. Keskeneräiselle ruokahankkeelle olisi löydettävä rahoitusta muualta.

Sari haki tilanteeseen tukea Business Finlandilta. Hänen yritykselleen kehittämis­rahaa myönnettiin 100 000 euroa, josta maksettiin keväällä 70 000. Moni muukin yritys sai tukea: huhtikuun 17. päivään mennessä Business Finland oli tehnyt 5 200 myönteistä tukipäätöstä, uutisoi Suomen Kuvalehti.

Tuosta uutisesta lähti liikkeelle keskustelu, johon kaikilla tuntui olevan sanottavaa. Kenelle tukia olisi pitänyt jakaa? Millä perusteilla niistä pitäisi päättää? Kuka niitä tarvitsee eniten? Ravintolat olivat joutuneet sulkemaan ovensa, kulttuuritapahtumat oli peruttu, matkailuala oli seisahtunut.

Maanantaina 19.4.2020 Iltalehti nosti otsikkoon Sarin yrityksen saaman tuen: Huono Äiti -sivusto sai 100 000 euron jättiavustuksen valtiolta: ”Miten someyritys kärsii koronasta?” Vihaviestien virta alkoi.

Sillä ei ollut merkitystä, että jutun loppupuolella kerrottiin, että Sari käyttää tukisumman palveluiden ostamiseen muilta yrityksiltä. Saria sitoi tiukka vaitiolosopimus tv-yhtiön ja ruokaketjun kanssa, joten juurikaan enempää hän ei voinut rahojen käyttökohteesta kertoa keväällä.

Viimeinen niitti tuli tiistaina 20. huhtikuuta, jolloin Helsingin Sanomat julkaisi uutisen Menestyvä blogiyhtiö sai 100 000 euroa koronarahaa, moni ravintola jäänyt ilman. Otsikon alla kuvassa olivat Sari Helinin kasvot. Jutussa kerrottiin virheellisesti, että tukea olisi saatu suklaaseen liittyvään hankkeeseen. Sarilta ei ollut pyydetty kommenttia, joten hän ei tiennyt jutun julkaisusta ennakkoon.

Juttu oli ehtinyt olla netissä kolme tuntia, ennen kuin Sari huomasi sen.

– Silloin tunsin hyytävää kauhua.

”Ilman sosiaalista mediaa menestystä ei olisi tullut, mutta tutuksi on tullut nyt sitten se toinenkin puoli”

Alkuvaiheessa Saria ja hänen tiimiään työllistivät eniten netin keskustelupalstat, joissa oli kymmeniä sivuja samasta aiheesta – siitä kuinka ”se ämmä kuppas veronmaksajien rahoja”. Keskustelunavaus toisensa perään.

100 000 ämmä. Haiset. Häpeä. Näin lukee postikortissa, joka äskettäin tuli Sarille. Toisessa käsin kirjoitetussa kortissa lukee: Toivottavasti kuolet hitaasti koronaan.

Uhkailu, haistattelu ja huorittelu ovat nykyään arkea Sarille. Kauppareissulle hän lähtee mieluiten lippis päässään ja toivoo, ettei kukaan tunnistaisi ja tulisi avautumaan sadastatonnista.

Alkuvaiheessa työllistivät eniten netin keskustelupalstat, joissa oli kymmeniä sivuja samasta aiheesta – siitä kuinka ”se ämmä kuppas veronmaksajien rahoja”. Keskustelunavaus toisensa perään.

Sariin kohdistuva somevaino on malliesimerkki maalittamisesta, mustamaalauksesta sosiaalisessa mediassa. Vihapostin tulva oli hallitsematon, eikä sitä pystynyt hillitsemään järkipuheella.

Näköpiirissä on jo irtautuminen sosiaalisesta mediasta, kymmenen vuoden yhtämittaisen somettamisen jälkeen.

– Vielä koittaa aika, jolloin minulla ei ole sometilejä. Ilman sosiaalista mediaa menestystä ei olisi tullut, mutta tutuksi on tullut nyt sitten se toinenkin puoli.

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Piia Sainio. Jutussa Sari Helin kertoo kolme syytä siihen, miksi verkkoviha koronatuista kohdistui juuri häneen. Ja mitä se on hänen perheelleen aiheuttanut.. Lue koko juttu Annasta 42/2020 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!