Julkkikset

Kim Herold oli lellitty lapsi, ja se näkyi, kun hänestä tuli isä: ”Tein varmaan Naistenklinikan ennätyksen hätänapin painelussa”

Entinen huippumalli ja pintaliitäjä Kim Herold on asettunut aloilleen. Siihen on ainakin kaksi hyvää syytä.

Teksti:
Miia Siistonen
Kuvat:
Heli Hirvelä

– Kaksoset ja kankkunen – se yhtälö ei vain toimi.

Entinen huippumalli ja pintaliitäjä Kim Herold on asettunut aloilleen. Siihen on ainakin kaksi hyvää syytä.

Silmät harittavat väsymyksestä, puhe pätkii. Käden ulottuvilla on ”noin kuudeskymmenes” kuppi kahvia. Viime yönä unta kertyi vain kolme varttia.

Ei, Kim Herold ei ole ollut bilettämässä. Toinen kaksosista heräsi aamuyöstä eikä suostunut enää rauhoittumaan. Kim antoi maitoa, silitteli, heijasi ja hyppyytti. Kun taapero pikkutunneilla lopulta simahti, uupunut isä ei enää saanut unen päästä kiinni.

Päivän valjettua odotti normaali pukeutumis- ja puuroralli. Sitten vaan lapset hoitoon ja palaveriin.

Oli aika, jolloin Kim bändeineen unelmoi maailmanvalloituksesta. Nyt hän haaveilee, että saisi joskus nukkua edes kymmenen minuutin päiväunet.

Kim on perhehierarkian pohjalla

Ovipuhelin pärähtää, ja Kim rientää porraskäytävään avaamaan pariovet. Kaksosrattaat kun eivät mahdu sisään yhdestä ovesta. Lapset ovat viettäneet aamupäivän Kimin äidin Hannele Heroldin luona. On luojan lykky, että farmor asuu lähistöllä.

Ujosti hymyilevät tytöt kuoritaan identtisistä, roosansävyisistä haalareista. Itse kaksoset eivät ole identtisiä, ja sen hoksaa ulkopuolinenkin. Ensin syntynyt Emilie on pari kiloa painavampi kuin Lilian. Pian käy selväksi, että molemmilla on kuuluva ääni. Kun naapurissa kyläillyt Benji-koira vielä saapuu kotiin, huusholli on äkkiä täynnä hälinää.

Kimin mukaan perheessä vallitsee selvä hierarkia: 1) koira 2) lapset 3) vaimo 4) naapurit 5) Kim. Mies ei ole häntäpään sijoituksestaan moksiskaan. Hän on saanut olla keskipisteenä riittävästi.

Kansainvälinen mallinura alkoi aikoinaan täysin sattumalta. Helsingin Lauttasaaressa syntynyt ja Kauniaisissa teinivuotensa viettänyt levoton poika ei viihtynyt koulussa. Mutta hän on aina ollut hyvä selittämään asiat parhain päin. Kun äiti ihmetteli todistuksen nelosta, Kim julisti itsevarmasti: ”Se on vahva nelonen!” Viisaat vanhemmat ohjasivat poikansa purkamaan energiaa urheiluun: fudikseen, korikseen, käsipalloon, sählyyn. Niissä hän loisti.

Peruskoulun jälkeen Kim päätyi opiskelemaan kokiksi. Opinnot jäivät kesken, mutta eivät ne ihan hukkaan menneet: hän kehuu osaavansa edelleen silputa valkosipulin ammattilaisen ottein.

Keväällä 1997 Kim lähti tervehtimään Milanossa mallintöitä tekevää isosis­koaan Kiaa. Kävi niin kuin elokuvissa. Nuori mies käveli kadulla, rähjäisissä housuissa ja tukka rasvaisena, kun paikallisen mallitoimiston edustaja juoksi hänen peräänsä tarjoamaan töitä. Jo samana iltana Kim oli ensimmäisellä keikallaan, kuvaamassa naisten alusvaatteita valmistavan La Perlan mainosta. Hänen tehtävänsä oli patseerata hepeniin verhoutuneen naisjoukon taustalla toisen miesmallin kanssa. Ja tästä lystistä vielä maksettiin!

Keikan jälkeen Kim soitti äidilleen: Mä jään tänne! Hän oli 17-vuotias.

Keskiluokkaiset vanhemmat eivät tietenkään ilahtuneet siitä, että koulu jäi puolitiehen. Mutta he hyväksyivät ratkaisun. Lentoemäntänä työskennelleelle äidille sattui pian lento Milanoon. Hän pakkasi laukkuun pojalle vaatteita, tummaa leipää ja suklaata. Ja toivoi parasta.

Kim Herold: ”Ulkonäöllään voi kuitenkin tienata vain lyhyen aikaa”

Gaultier, Versace, Prada. Pian Kim jo solmi sopimuksia huippumuotitalojen kanssa. Aiemmin miesmallit olivat olleet ruskettuneita ja raamikkaita, perinteisellä tavalla maskuliinisia. Nyt haluttiin androgyynisempia, laihoja ja kalpeita poikia. Luonnostaan hoikkana, korkeine poskipäineen, paksuine huulineen ja pitkine hiuksineen Kim sopi muottiin täydellisesti.

Kim Herold ja tyttäret.
Kim Herold ja tyttäret.

Kotipaikaksi vakiintui Pariisi, josta Kimiä lennätettiin keikoille ympäri maailmaa: New Yorkiin, Barcelonaan, Tokioon… Matkustamaan hän oli tottunut jo lapsena, ja sosiaalinen hölösuu sai nopeasti kavereita kaikkialla. Jossain vaiheessa kainaloon löytyi toinen suomalainen huippumalli, nuori Ninja Sarasalo.

Mallin ammatti on yksi harvoista aloista, joilla naiset ansaitsevat miehiä paremmin. Ei Kim silti huonosti tienannut. Raha kului leveään elämään: oli kiva mennä limusiinilla bileisiin ja tarjota kierros kavereillekin. Jotain jäi myös säästöön, mutta raha on asia, josta puhelias mies vaikenee.

Monet kollegat opiskelivat mallintyön ohessa. Kimin keskittymiskyky ei sellaiseen venynyt.

– Nuorena kuvittelee, että nykyhetki jatkuu ikuisuuksiin. Ulkonäöllään voi kuitenkin tienata vain lyhyen aikaa. Mutta elämä maistui Heroldille enemmän kuin opinnot, hän hymähtää.

Elämällä Kim tarkoittaa reipasta juhlimista työnteon ohella. Kerran baariin tuli lähdettyä, vaikka seuraavana päivänä oli tärkeä duuni.

– Aika paljon mokasin, hän myöntää.

– Jos jotain saisi menneessä muuttaa, niin ainakin kankkusessa hoidetun työkeikan. Enää se ei tulisi kuuloonkaan.

”Mä vielä valloitan tän kaupungin!”

Elämä oli juuri sellaista pintaliitoa, jollaiseksi mallin työ kuvitellaan. Kim lennätettiin yksityiskoneella Cannesin elokuvajuhlille, jossa hän katsoi Moulin Rouge -elokuvan vain parin istuimen päässä sen päätähdestä, Nicole Kidmanista. Fashion Weekilla etkoja saatettiin viettää rap-tähti Puff Daddyn jahdilla ja siirtyä siitä Guccin juhliin, jossa pörräsi Leonardo DiCaprion kaltaisia kuuluisuuksia.

Nousihan se nuppiin. Kerran Kim seisoi New Yorkin asuntonsa, WTC:n vieressä sijaitsevan pilvenpiirtäjän katolla, levitti kätensä ja huusi: ”Mä vielä valloitan tän kaupungin!”

Sellaisten kokemusten jälkeen Suomen-lomilla mikään ei oikein tuntunut miltään. ”Kuin hyppäisi Ferrarista Fiatin rattiin.” Siihen tyhjyyden tunteeseen tuli juhlittua vähän lisää. Osasyy hölmöilyyn oli se, ettei muotimaailma lopulta ollut Kimille varsinainen intohimo. Hän ei ollut koskaan lukenut alan lehtiä tai satsannut vaatteisiin.

Kova vauhti jatkui vielä mallintyötä seuranneella musiikkiurallakin. Mutta viimeisimpien viiden vuoden aikana elämäntavat ovat muuttuneet varsin terveellisiksi. Siihen on vaikuttanut jiu jitsu, brasilialainen kamppailulaji, jossa ei pärjää löysäilemällä. Sekä tietysti perheenlisäys. Syyskuussa vietetyissä varpajaisissakin tuoreelle isälle lahjoitettiin viskin ja sikareiden sijaan laatikoittaan mehutetroja ja pikkulasten suosimia maissisuikeroita.

– Kaksoset ja kankkunen – se yhtälö ei vain toimi, Kim toteaa lakonisesti.

Kim Herold: ”En ole koskaan ollut kauhean siisti”

Heroldien elegantti pastellinsävyinen koti Helsingin ytimessä esiteltiin taannoin sisustuslehdessä. Minimalistinen tyyli on pääosin Kimin vaimon käsialaa. Nyt lapset ja koira ovat viimeistelleet interiöörin. Vanhempien muhkean parisängyn viereen on mahdutettu kaksi pikkuvuodetta ja keittiön pöydän ääreen kaksi syöttötuolia. Leikkikehä ahmaisee olohuoneesta neljänneksen. Lattialla, pöydillä ja sohvalla lainehtii leluja ja pieniä vaatekappaleita.

– Minua sotku ei häiritse. En ole koskaan ollut kauhean siisti, Kim Herold kuittaa.

Tytöt tuntuvat ehtivän kaikkialle, vaikkeivat osaa vielä edes kävellä. Oviin on asennettu portteja ja osasta huonekasveja luovuttiin sen jälkeen, kun Lilian keikautti itsensä sohvalta pää edellä kukkaruukkuun. Kasveja myös maisteltiin.

Vastikään päiväunilta heränneiden lasten ruokkiminen on melkoinen performanssi. Tarjolla on tänään tehdasvalmisteista perunabroccolisosetta. Emilie syö sutjakkaasti, kun saa samalla painella nappuloita kimakoita ääniä päästävästä kirjasta. Lilianille sen sijaan pitää yleensä ”beatboksata ja seistä päällä”, ennen kuin pieneen suuhun saa tuupattua lusikan. Koira väijyy jaloissa toiveikkaana, jos pöydältä sattuisi putoamaan jotakin.

– Kukaan, jolla ei ole kaksosia, ei pysty täysin ymmärtämään meidän elämäämme. Kaksi vauvaa vaatii kaksi käsiparia. Yksinään näiden kanssa on äkkiä pulassa.

”Jossakin vaiheessa piti vain päättää, ryhdytäänkö yrittämään lasta”

Haave omasta perheestä ehti muhia pitkään. Oikeastaan lapsi olisi Kimin mukaan kannattanut tehdä seitsemäntoistavuotiaana. Silloin olisi pärjännyt lyhyemmillä unilla. Mutta pää alkoi olla riittävän kypsä vasta nelikymppisenä.

– Tajusin, ettei isyyteen koskaan ole täysin valmis. Jossakin vaiheessa piti vain päättää, ryhdytäänkö yrittämään lasta. Ja se on ollut elämäni paras päätös.

Puitteet olivat kunnossa. Oli töitä, koti ja vierellä järkevä vaimo. Puoliso on halunnut säilyttää yksityisyytensä, hän ei ole koskaan näyttänyt kasvojaan julkisuudessa. Yhdessä on oltu jo vuosikymmenen verran, häitä vietettiin 2019. Toissa kesänä Kim Herold paljasti viimein Instagram-tilillään ilouutisen: perheeseen odotettiin kaksostyttöjä.

Ensimmäiset viikot olivat kaaosta.
Ensimmäiset viikot olivat kaaosta.

Lapset saapuivat maailmaan lokakuun alussa keisarileikkauksella. Kim oli valmistautunut siihen, että operaatio kestäisi tuntikausia. Mutta äkkiä hänellä olikin sylissään kaksi viltteihin käärittyä huutavaa nyyttiä. Sitä ennen hän oli kädet täristen leikannut napanuorat. Puoliso oli operaation uuvuttamana poissa pelistä, joten syöttäminen ja vaipanvaihto kahden tunnin välein jäivät tuoreen isän kontolle.

– Olin ihan kauhuissani. Minähän olin aika lellitty lapsi, äiti kuori kiivit valmiiksi vielä teininäkin. Tein varmaan Naistenklinikan ennätyksen hätänapin painelussa.

Ensimmäiset viikot olivat kaaosta. Työn määrä yllätti. Pelkästään tiskaamiseen ja tuttipullojen desinfiointiin kului rutkasti aikaa. Vauvanvaatteissa näytti olevan sata nappia, nepparia ja nauhaa, joiden yhdistäminen tuntui isästä mahdottomalta tehtävältä. Vauvojen kädet onkin välillä tungettu housunpuntteihin ja jalat nutunhihoihin. Oikeaoppisen kapalointitekniikan Kim opetteli YouTube-videolta.

– Teimme vaimon kanssa diilin, että mitä ikinä tulemme sanoneeksi toisillemme ensimmäisen vauvavuoden aikana, siitä ei saa loukkaantua.

Vanhempien roolijako kasvattajina on muotoutunut sellaiseksi, että Kim tanssii, painii ja hulluttelee lasten kanssa, vaimo pitää jöötä. Käytännön asioissa ei olisi selviydytty ilman sukulaisten ja lastenhoitajien apua. Eräänä epätoivon hetkenä Kim soitti lähes itkien siskolleen ja lupasi antaa kaiken, mitä omistaa, jos tämä tulee hätiin. Sisko tuli. Mutta on ollut myös öitä, jolloin Kim on epätoivoissaan sulkeutunut kylpyhuoneeseen huutamaan suomenruotsalaisia kirosanoja. Vauvoille ei – tietenkään – sovi raivota.

”Enkä laulajanakaan ole mikään Whitney Houston”

Mallinura päättyi 2000-luvun alkupuolella yhtä yllättäen kuin alkoikin. Rakas viihdyke, PlayStation, hajosi ja Kim oli viemässä sitä korjattavaksi Pariisissa. Hän sattui kävelemään soitinliikkeen ohi, poikkesi sisälle ja osti kitaran. Se kulki siitä lähtien mukana kaikkialla ja kaverit kuulivat kyllästymiseen asti lauseen: ”Hei, kuunteles tätä mun uutta biisiä!”

Eräissä bileissä tuottaja Jaakko Manninen ehdotti, että mennäänpä studioon kokeilemaan. Kun omat kappaleet alkoivat soida radiossa, Kim muutti takaisin Suomeen ja lähti keikoille Humane-yhtyeensä kanssa. Tähtäimessä oli tietysti nousta listaykköseksi, mutta tähteys ei lopulta koskaan ollut Kimille Se juttu. Toki hän nautti huomiosta, mutta joskus jopa ujostutti nousta lavalle.

– Jokainen bändini jäsen soitti kitaraa paremmin kuin minä enkä laulajanakaan ole mikään Whitney Houston. Mietin, maksavatko ihmiset todella siitä, että tulevat kuuntelemaan minua.

Kim tekee yhä satunnaisesti keikkaa muusikkona, mutta varsinainen kutsumus löytyi muutama vuosi sitten vanhan intohimon, urheilun, parista. Hän työskentelee personal trainerina ja oli koronan aikana mukana rakentamassa somessa toimivaa MyBnB-yhteisöä. Lisäksi Kim julkaisee Instagramissa yhdessä naapurinsa, uutisankkuri Kirsi Alm-Siiran kanssa viikoittain jumppavideon nimellä @nborjam.

– On hienoa, että olen saanut kokeilla monenlaista, mutta nyt tuntuu, että tää on niin mun juttu. Ensimmäistä kertaa teen jotakin asiaa aivan täydellä sydämellä, hän hehkuttaa.

Alkusyksystä puoliso palasi äitiyslomalta töihin ja lokakuussa kaksoset aloittavat päiväkodissa heti yksivuotissynttäreidensä jälkeen. Kim elää toivossa, että arki asettuu uomiinsa ja vuorokausirytmi normalisoituu. Ehkä silloin toteutuu viimein myös haave niistä kymmenen minuutin päikkäreistä.

X