Julkkikset

Kirjailija Jari Tervo tunnustaa rakkautensa rahalla: ”Voi ostaa itselleen, mitä haluaa, eikä kotiin jää pyörimään turhia tavaroita”

Kirjailija Jari Tervo, 59, huomioi puolisoaan kehuilla ja kukilla. Sen jälkeen, kun Jari osti hääpäivälahjaksi perunankuorintakoneen, pariskunta sopi, että pakettien sijaan annetaan toiselle lahjaksi kylmää käteistä.

Teksti:
Eveliina Lauhio
Kuvat:
Paula Kukkonen/Otavamedia, Jari Tervon Kotialbumi

Jari Tervolle työn ja hengähdystaukojen välinen tasapaino on tärkeää. – Rauhallinen aamiainen ennen päivän kirjoitustöiden aloittamista on minulle luksushetki.

Kirjailija Jari Tervo, 59, huomioi puolisoaan kehuilla ja kukilla. Sen jälkeen, kun Jari osti hääpäivälahjaksi perunankuorintakoneen, pariskunta sopi, että pakettien sijaan annetaan toiselle lahjaksi kylmää käteistä.

Rakkain arkirutiinini on aamukahvi keittiön pöydän ääressä. Juon suuren mukillisen maitokahvia. Sen kyytipoikana syön joka aamu ruisleivän, jonka päälle laitan kaksi siivua graavilohta. Viimeistelen leivän tillillä ja sitruunalla. Rauhallinen aamiainen ennen päivän kirjoitustöiden aloittamista on minulle luksushetki.

Olen juuri nyt vapaa-ajallani innostunut jalkapallon katsomisesta. Nykyään televisiosta näkee huippujalkapalloa suorana lähetyksenä eri puolilta maailmaa. Ennen sellaisesta saattoi vain haaveilla. Katson jalkapalloa yleensä kuulokkeet päässä, sillä vaimoni Kati ei ole lajista yhtä innostunut kuin minä.

Käytän rahaa eniten matkusteluun, kirjoihin, leffoihin ja ruokaan. Katson tarkasti, mitä takki ja kengät maksavat, mutta en koskaan kiinnitä huomiota siihen, kuinka paljon ruokakaupassa menee rahaa. Kaupungilla juhliessani olen lompakko levällään. En todellakaan mieti, mitä drinkki maksaa, ja tarjoan mielelläni kierroksia koko pöytäseurueelle.

Mokan hetkellä kaipaa kuulla olevansa pidetty

Hoidan ihmissuhteitani hellästi ja huolellisesti. Kehun läheisiäni silloin, kun he vähiten sitä ansaitsevat, sillä silloin he tarvitsevat kannustusta eniten. Tiedän itsekin, että mokan hetkellä kaipaa kuulla olevansa pidetty ja hyväksytty. Kutsun ystäviäni kylään, vietämme yhteisiä mökkiviikonloppuja ja ainakin kerran vuodessa teemme kaveriporukalla matkan jonnekin Euroopan metropoliin katsomaan jalkapalloa.

Huomioin kumppaniani Katia kehumalla ja ostamalla kukkia. Ostaisin puolisolleni mielelläni myös vaatteita, mutta en ole siinä kovin hyvä. Kerran näin kauniin huivin Pariisin lentokentällä. Materiaali tuntui niin ylelliseltä, että päätin ostaa niitä Katille kerralla neljä kappaletta. Kassalla kylmä hiki nousi otsalleni, kun näin laskun loppusumman, 1 300 euroa. En kehdannut siinä tilanteessa tehdä enää muuta kuin ojentaa luottokorttini.

Kerran epäonnistuin hääpäivälahjan ostossa, kun ostin vaimolleni perunankuorintakoneen. Ymmärsin nopeasti, että rasittavaa möykkää pitävä vekotin ei ollut lahja romanttisimmasta päästä. Olemme Katin kanssa siirtyneet puolin ja toisin siihen, että annamme toisillemme lahjaksi rahaa. Voi ostaa itselleen, mitä haluaa, eikä kotiin jää pyörimään turhia tavaroita.

Kiireinen vuosi on tuonut deadlinet lähelle

Työviikkooni kuuluu elokuussa ilmestyvän Aamen-romaanini oikovedosten lukemista, Helsingin Sanomien kolumnin kirjoittamista ja haastatteluiden antamista. Pyrin tekemään työni etupainotteisesti, mutta viimeisen vuoden olen ollut niin kiireinen, että hommat ovat venyneet lähelle deadlinea.

Rentoudun katselemalla elokuvia ja lukemalla kirjoja. Luen tosin työkiireistäni johtuen nykyään kaunokirjallisuutta vähemmän kuin pitäisi. Viimeksi luin Herman Melvillen Moby Dick -romaanin vuodelta 1851.

Laitan ruoaksi mieluiten joko poronkäristystä tai luumulammasta. Useimmiten meillä kokkaa Kati. Hän on niin hyvä kokki, että saan parempaa ruokaa kotona kuin ravintolassa.

Urheilen uimahallissa ja kuntosalilla. Urheilu on jäänyt turhan vähälle viime aikoina, ainoa säännöllinen liikuntani on kuntopyörän polkeminen kotona. Nousen satulaan silloin, kun sen edessä olevasta televisiosta tulee siedettävää ohjelmaa.

Pelko ilmassa, rakkautta sydämessä

Pelkään juuri nyt lentämistä. Sanotaan, että lentopelkoon auttaa parhaiten lentäminen, mutta matkustelu ei ole poistanut pelkoani. Varsinkin nousut ja laskut hirvittävät minua. Minulle tulee pakokauhun tunne, ja luulen, että kone tippuu. Lentämisen lisäksi pelkään sitä, että vammaudun niin, että olen elossa, mutta en pysty enää kirjoittamaan. Se olisi kamalaa, sillä kirjoittaminen on niin iso osa elämääni!

Rakastan juuri nyt vaimoani Katia, poikaani Kallea ja kirjoittamista.

X