Julkkikset

Kirjailija Katja Kallio harjoittelee sosiaalisuutta: ”Arkuus lisääntyy, jos sitä ruokkii pysyttelemällä yksin”

Katja Kallio on kokenut ulkopuolisuuden tunteita koko ikänsä. Ujosteluun taipuvainen kirjailija joutuu harjoittelemaan sosiaalisuutta jatkuvasti.
Teksti: Eveliina Lauhio Kuvat: Mirva Kakko/otavamedia

Suurin osa kirjailijoista on pakkomielteisiä muumioita. Tätä mieltä on kuudennen romaaninsa juuri julkaissut Katja Kallio, 48. Hän tuntee kirjailijan työn yksinäisyyden.

– Kirjoittaessani istun staattisesti paikallani kuin muumio tai pystyyn kuollut hyönteinen.

Katja kuvailee omaakin työtään pakkomielteiseksi. Silloinkin, kun hän ei istu työpöytänsä ääressä, ajatukset ovat kiinni romaanin maailmassa.

Katja on julkaissut romaanin noin neljän vuoden välein. Ennen kuin uusi kirja on painossa, seuraava teos muhii jo mielessä. Alun taustatyö on kirjoitusprosessin ulospäin suuntautuvinta vaihetta. Uusinta Yön kantaja -romaaniaan varten Katja lensi kuumailmapallolla ja vietti kaksi viikkoa Seilin saaren entisessä mielisairaalassa huoneessa, jollaisessa Katjan romaanin päähenkilö on elänyt.

– Pakkomielteisintä työni on kirjan kirjoittamisen keskivaiheilla ja lopussa. Kun teksti on haurasta ja vasta muotoutumassa, yhteyteni ulkomaailmaan pysyy vielä.

Katja sanoo, että puoliso, musiikkialan vaikuttaja Asko Kallonen, ymmärtää vaimonsa tarvetta uppoutua tekstin maailmaan.

– Kirjailijoiden elämänkumppanit ovat ihmiskunnan yksisarvisia. Heillä täytyy olla erityisominaisuuksia, jotta he jaksavat rakastaa niin poissaolevaa ihmistä.

Ulkopuolisuuden tunne on osa luonnetta

Yksinäisyyden ja erillisyyden tunteet ovat tuttuja Katjalle jo lapsuudesta. Lapsena hänellä oli usein jotenkin orpo olo. Tuntui vieraalta monissa paikoissa.

– Minulla oli kavereita ja hyviä ystäviä, mutta silti tunsin itseni usein ulkopuoliseksi. Sama tunne on seurannut minua läpi elämäni. Se on yleinen, universaali tunne. Minua ei kiusattu koulussa, enkä usko ulkopuolisuuden tunteen syntyneen mistään traumasta. Ajattelen sen olevan vain osa luonnettani ja ihmisenä olemista.

Yksin oleminen on ollut Katjalle aina helppoa. Hän kirjoittaa mieluiten yksin kotona oman työhuoneen rauhassa. Pelkästään mukavaa yksin oleminen ei kuitenkaan ole.

– Olen mielelläni yksin, mutta yksin tulee yksinäiseksi. Tämän ristiriidan kanssa olen painiskellut koko elämäni.

Katja Kallion ja Asko Kallonen

Katja ja hänen puolisonsa Asko Kallonen Jussi-gaalassa vuonna 2008.

Yksin ei tarvitse ujostella ketään

Työnsä kiivaimmissa vaiheissa Katjalla on kausia, jolloin hän on kontaktissa lähinnä perheensä, miehensä ja kahden tyttärensä, lähimpien ystävien ja lähikaupan myyjän kanssa.

– Kun olen hyvin keskittyneessä tilassa, kontaktin ottaminen toisiin ihmisiin tuntuu minusta ponnistukselta.

Katja uskoo, että yksi syy siihen, miksi hän viihtyy omissa oloissaan, on ujous.

– Lipsahdan helposti ujostelemaan ja arkailemaan. Yksin ei tarvitse ujostella ketään, siksi yksinolo on helppoa.

Välillä Katja vetäytyy työskentelemään pitemmäksi aikaa omaan rauhaan. Kirjoittaminen sujuu, mutta parissa päivässä tulee yksinäinen olo.

– Paikalla on minulle suuri merkitys. Vieraassa paikassa tulen yksinäiseksi nopeasti, tutussa se kestää kauemmin.

Suurin osa Katjan ystävistä on kirjoittajia ja kirjoittamisen kanssa työskenteleviä. Viestittely WhatsAppissa tai Messengerissä on heille luontevin tapa olla yhteydessä.

– Kirjoittamalla voi ilmaista itseään tarkemmin työn keskeltä, se on tärkeää. Harvemmin soittelemme toisillemme.

Perhe karkottaa yksinäisyyden

Katja harjoittelee sosiaalisuutta jatkuvasti. Hän uskoo, että ihmisten kanssa tekemisissä oleminen tekee hänelle hyvää.

– Yritän ihan tietoisesti hakeutua tilaisuuksiin, joissa olen yhteydessä muihin ihmisiin. Oli suuri hetki, kun sain juhlia Yön kantajan julkaisemista ystäväjoukon kanssa. Vasta silloin kirjasta tuli totta.

Katja uskoo, että arkuus lisääntyy, jos sitä ruokkii pysyttelemällä yksin. Jos ei kävisi kahteen viikkoon kodin ulkopuolella eikä tapaisi ketään, lähikauppaan meneminenkin alkaisi tuntua mahdottomalta.

Kirjoittamisen vastapainona ja yksinäisyyden karkottajana Katjalle toimii perhe. Heillä väitellään paljon ja kovaäänisesti. Olipa aihe sitten pakolaispolitiikka tai erilaiset suitsukkeet, keskustelu on vilkasta illalla, kun kaikki ovat kotona.

– Haluan olla iltaisin perheeni kanssa, vaikka ajatukseni harhailisivatkin romaanin maailmassa.

Lue myös:

Hylkäämistä pelkäävä kirjailija Yrsa Stenius: ”Yksinäisyys on ollut turvallinen valinta”

Vuosien kiirastulesta selvinnyt Ringa Ropo: ”Synkimpinä hetkinä haudoin itsemurhaa”

Meeri Koutaniemi ja Arman Alizad: ”Lapsena olimme outoja ja ulkopuolisia”

X