Julkkikset

Kirjailija Märta Tikkanen muistelee suhdettaan Henrikiin: ”Elämäni miehet olen valinnut nenälläni”

Kiitos, tämä riittää. Niin Märta Tikkanen tuumi, kun vivahteikas avioliitto päättyi taiteilijapuolison kuolemaan. Uusia ihastuksia tuli, muttei toista vuosisadan rakkaustarinaa. Huolehdittuaan pitkään isosta perheestä kirjailija nauttii nyt vanhuuden vapaudesta.

Teksti:
Annan Toimitus
Kuvat:
Sampo Korhonen

- Henrikin tuoksu oli ihana, ja hänen ihonsa oli uskomattoman pehmeä. Hän oli mielestäni tavattoman komea mies. Mutta eniten rakastuin sanoihin.

Kiitos, tämä riittää. Niin Märta Tikkanen tuumi, kun vivahteikas avioliitto päättyi taiteilijapuolison kuolemaan. Uusia ihastuksia tuli, muttei toista vuosisadan rakkaustarinaa. Huolehdittuaan pitkään isosta perheestä kirjailija nauttii nyt vanhuuden vapaudesta.

Toissa yönä Märta Tikkanen näki erikoisen unen. Siinä hän saatteli siskoaan Gunnelia taivaan porteille. Pikkusisko kuoli pitkään sairastettuaan pari viikkoa sitten.

Unessa naiset huomasivat, että taivaaseen oli pitkä jono. Hetki siinä seisoskeltiin, kunnes isosisko Märta otti ohjat käsiinsä: ”Kuule, sinä olet odottanut jo niin pitkään, että me menemme nyt jonon ohi.”

Portista sisään päästyään Gunnel kääntyi ja sanoi hymyillen: Här är idel fröjd och glädje. Täällä on pelkkää iloa ja riemua. Mikä lohdullinen viesti tuonpuoleisesta!

84-vuotiaalla Märtalla ei silti ole mikään kiire seurata siskoa. Hän asuu Helsingissä senioritalossa, jonka parvekkeelta aukeaa näkymä yli Pikku-Huopalahden kattojen. Koti on täynnä muistoja: edesmenneen puolison Henrik Tikkasen piirroksia, pronssipatsaita perheenjäsenistä, hyllymetreittäin kirjoja.

”Henrikin tuoksu oli ihana, ja hänen ihonsa oli uskomattoman pehmeä”

”Olin kuudentoista, kun tutustuin ensimmäiseen aviopuolisooni Leif Ginmaniin. Hänen äidillään oli tapana sanoa, että me olimme leikkikavereita. Hän oli sellainen hunajainen mies – niin väritykseltään kuin luonteeltaankin. Menin naimisiin 23-vuotiaana, ja seuraavana vuonna syntyi esikoiseni. Liittoni oli kaikin puolin hyvä. Mutta sitten kohtasin Henrikin.

Henrikin matkaan lähtiessäni tiesin, ettei suhde tule olemaan helppo. Mutta lähtö oli vääjäämätön.

Kaikki elämäni miehet olen valinnut nenälläni. Jos joku tuoksuu juuri oikealta, silloin on mentävä. Henrikin tuoksu oli ihana, ja hänen ihonsa oli uskomattoman pehmeä. Hän oli mielestäni tavattoman komea mies. Mutta eniten rakastuin sanoihin.

Henrikillä todella oli sana hallussa. Hän puhui koko ajan, niin valveilla kuin unessakin. Hän osasi ilmaista itseään älykkäästi ja persoonallisesti.

Ennen eroa Leifistä painin hirvittävien ristiriitojen kanssa. Kauheimmat hetket koin, kun menin anoppini luo kertomaan, että nyt minä lähden ja otan pikkutyttöni mukaan. Hän totesi sattuvasti: ’Me älykkäät naiset olemme kyllä vähän ilkeitä’. Aiheutin valtavan pettymyksen itselleni ja läheisilleni. Onneksi välit säilyivät.

Elämä Henrikin rinnalla oli suuri seikkailu. Hän oli hyvin yllätyksellinen mies, hyvässä ja pahassa. Kirjoitin joskus: Välj en varg och diska själv. Valitse susi ja tiskaa itse. Suden vahvuudet ovat muualla kuin kotitöissä.

Vaikka naiset lakosivat Henrikin charmin edessä, en ollut erityisen mustasukkainen. Meidän suhteemme oli niin vahva, ettei siihen kukaan olisi päässyt väliin.

Alkoholi aiheutti Henrikille ongelmia jo tavatessamme, mutta en tajunnut sitä silloin. Olin tottunut lapsuudenkodissani siihen, että vieraille tarjottiin joskus tilkka konjakkia, ei enempää. Kirjoitin inhorealistisen runoteoksen Vuosisadan rakkaustarina, jotta Henrik ymmärtäisi, millaista on elää alkoholistin rinnalla. Näytin hänelle vasta valmiin tekstin ja hieman jännitin vastaanottoa. Mutta hän sanoikin: ’Tämä on suurenmoista. En anna sinulle ikinä anteeksi, jos et julkaise tätä.’ Viinan takia olin vähällä lähteä liitosta, mutta sitten Henrik sairastui leukemiaan. Hän kuoli 59-vuotiaana vuonna 1984. Kaikesta huolimatta, jos saisin päättää uudestaan, lähtisin yhä Henrikin matkaan. Hän oli ilman muuta elämäni rakkaus.”

Märta Tikkanen: ”Edelleen joskus tuumin, että olisi kiva, jos olisi gubbvän, ukkoystävä”

”Olin 49-vuotias jäädessäni leskeksi. Matkustin paljon ja aina välillä kohtasin miehiä, jotka tuntuivat ihanilta. Tapailua ja kirjeenvaihtoa oli. Mutta kenenkään kanssa en halunnut enää jakaa elämääni.

Yhteiselo Henrikin kanssa oli sen verran työlästä, että ajattelin ’tack, det räcker’, kiitos riittää. En enää jaksa pestä kenenkään sukkia. On ihanaa olla riippumaton.

Edelleen joskus tuumin, että olisi kiva, jos olisi gubbvän, ukkoystävä. Voitaisiin mennä yhdessä teatteriin tai elokuviin tai kävelylle. Mutta eihän sellaisia ole tarjolla! Miehet kuolevat niin varhain.

Parisuhderakkautta en enää edes kaipaa. Minulla on kaksi poikaa ja kuusi poikalasta seuraavassa sukupolvessa, joten ihania miehiä on ympärilläni riittämiin.”

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Miia Siistonen. Jutussa Märta Tikkanen kertoo muun muassa kirjoittamisen pakosta ja ikääntymisestä. Lue koko juttu Annasta 43/2019 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

X