Julkkikset

Kirjailija Matias Riikonen seisoi jonossa koko järjettömän päivän: ”Sellainen ihminen on rikas, jolla on riittävästi aikaa”

Matias Riikonen on ystäviensä ansiosta kokenut iloa ahdistuksenkin keskellä. Hänen elämänsä kuva nostaa haikeuden siitä, ”ettemme voi enää ystävieni kanssa tuosta vain päättää, että menemme koko päiväksi jonottamaan”.

Teksti:
Riikka Heinonen
Kuvat:
Aula, Co, Matias Riikosen Kotialbumi

Matias Riikonen on kiitollinen ystävistä.

Matias Riikonen on ystäviensä ansiosta kokenut iloa ahdistuksenkin keskellä. Hänen elämänsä kuva nostaa haikeuden siitä, ”ettemme voi enää ystävieni kanssa tuosta vain päättää, että menemme koko päiväksi jonottamaan”.

Kirjailija Matias Riikonen, 32: ”Kuva muistuttaa minua siitä, että ihmisyyden perusyksikkö on aina vähintään kaksi ihmistä. Kukaan meistä ei synny tähän maailmaan yksin.Hieman epätarkka ja ylivalottunut nopea räpsäisy kertoo minulle, miten onnekas olen, kun olen saanut kasvaa taiteesta, tieteestä ja filosofiasta kiinnostuneiden ystävien keskellä.

Kuva on otettu vuoden 2010 tienoilla Helsingin Kampissa sijaitsevalla Narinkkatorilla. Olin parikymppinen ja ystävieni kanssa kaupungilla.

Matias Riikonen vasemmalle. Hänelle ärkeässä kuvassa on mukana hänen entinen opettajansa, filosofi Eero Ojanen.
Matias Riikoselle (vas.) tärkeässä kuvassa on mukana hänen entinen opettajansa, filosofi Eero Ojanen.

Järjestimme tuohon aikaan tempauksia hylätyissä kartanoissa vietetyistä juhlista pullakahveihin raitiovaunussa. Tuolloin oli käynnissä jonotuspäivä, joka tarkoitti sitä, että menimme kaikenlaisiin jonoihin virastoista huvipuistoihin, puhelinpalveluihin, hyppytorneihin ja yökerhoihin. Lähdimme jonosta siinä vaiheessa, kun olimme pääsemässä sisään.

Kuvassa on mukana filosofi Eero Ojanen, johon olin sattumalta törmännyt torilla. Hän on entinen filosofian opettajani Oriveden kirjoittajalukiosta, jossa kasvoin kirjailijaksi. Hänen seurassaan koin aina tulevani nähdyksi. Hän ei koskaan ojentanut oppilaita, vaan välitti meille oppia vaivihkaa.

Hänellä oli aina aikaa keskusteluun, vaikka hän varmasti näki, miten ylimielinen nuori riiviö olin. Kohdatessamme torilla vuosia myöhemmin kerroin hänelle jonotuspäivästämme, ja hän intoutui heti pohtimaan jonottamisen filosofista merkitystä.

Olin suhteellisen ahdistunut nuori. Kuva on minulle rakas muisto siksikin, että kaiken sen ahdistuksen keskellä elämässä oli valtavasti iloa. Tuo päivä oli ehdottomasti yksi ratkiriemukkaimmista. Sittemmin ahdistus on tasaisesti vähentynyt ja ilo lisääntynyt. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä selkeämmin ymmärrän, että kaikki tärkeät asiat elämässä ovat yhdessä tehtyjä. Sellainen ihminen on rikas, jolla on riittävästi aikaa ja hyviä ystäviä.

Kuva herättää minussa myös haikeutta siitä, ettemme voi enää ystävieni kanssa tuosta vain päättää, että menemme koko päiväksi jonottamaan. Nykyään meillä kaikilla on omat uramme ja velvoitteemme.”

Tänä syksynä ilmestyi Matias Riikosen uusin romaani Matara.

Lue myös: Rakeinen kuva nuoresta Jarkko Aholasta otettiin hetkenä, jolloin ilmassa oli paljon ahdistusta – ”Olin päättänyt lopettaa musiikin harrastelun”

X