Kiti Kokkonen viihtyy remonttivaatteissaan.
Kiti Kokkonen muistaa yhä hetken, jolloin hänelle ilkeiltiin ensimmäisen kerran.
Julkkikset

Kiti Kokkonen ei enää ymmärrä ilkeilyä: ”Ilkeys on pelkkää huonoa käytöstä”

Näyttelijä Kiti Kokkonen suree sitä, että ihmisen huonot puolet ovat sosiaalisessa mediassa nousseet enemmän esille. – Jos on henkisesti ja fyysisesti terve aikuinen, ei ole mitään syytä tai oikeutta ilkeillä muille.
Teksti: Iina Alanko Kuvat: Sampo Korhonen

Komediennena tunnettu Kiti Kokkonen on toiminut jo kymmenen vuoden ajan Suomen Komediateatterin taiteellisena johtajana. Sinä aikana yleisön suhde komediaan on muuttunut.

– Sen kuuluukin muuttua, ja meidän tekijöiden pitää muuttua sen mukana, Kiti sanoo.

– Väärinymmärrykset ja itseironia huvittavat ihmisiä aina, mutta meitä eivät enää välttämättä naurata samat jutut kuin 20 vuotta sitten. Meidän komedian tekijöiden täytyy kaikin keinoin olla älykkäitä siinä, miten me asioita käsittelemme. Tärkeää on pointti: se mitä halutaan sanoa.

Kiti Kokkosen komediennetaidot ovat esillä taas, kun 19. helmikuuta ensi-iltansa saa komediaelokuva Se mieletön remppa. Pääosissa Maijana ja Jalmarina nähdään Kiti ja Sami Hedberg. Kyseessä on Kitin ensimmäinen suuri elokuvarooli. Lisäksi Linnanmäen Peacockissa pyörii maaliskuun loppuun asti Suomen Komediateatterin musikaali Maailma on tehty meitä varten, jonka Kiti on kirjoittanut yhdessä Jenni Pääskysaaren kanssa.

Kiti Kokkonen on saanut kokea ilkeilyä.

Kiti Kokkonen äimistyi erään kirjoittajan Tanhupallo-tulkinnasta.

”Loukkaannuin Tahnupallon puolesta”

Kiti ei itse ole koskaan tykännyt ivallisesta huumorista tai siitä, että muita halveerataan.

– Itse en mieti asioita niinkään karikatyyrimaisesti tai stereotyyppisesti. Vaikka olihan Tanhupallo tietynlainen karikatyyri, Kiti viittaa tunnetuimpaan roolihahmoonsa taannoisessa Putous-sarjassa.

Mistä Tanhupallo oli karikatyyri?

Kaikista maailman lapsista, Kiti nauraa.

– Viattomuudesta, tarkkanäköisyydestä, suorapuheisuudesta ja siitä, ettei ihmisellä vielä ole sellaisia suojamuureja kuin aikuisilla.

Lue myös: Kiti Kokkonen innostui puutarhassa möyrimisestä: ”Rakennan kai turvapaikkaa, jonne voin hetkeksi paeta”

Aina sanoma ei mene perille, vaan katsoja voi tulkita esitystä tai roolia täysin toisin kuin tekijä on tarkoittanut.

– Minä oikein loukkaannuin, kun joku kirjoitti, että minä olen tehnyt Tanhupallossa karikatyyrin siitä, että nykyään on niin paljon ylipainoisia lapsia. Ajattelin, että ei voi olla totta! Tuntui ihan kauhealta, että joku näkee maailman niin – se on juuri sitä mitä vastaan taistelen.

– Tanhupalloa tehdessäni en miettinyt omaa tai kenenkään muunkaan painoa ollenkaan. Halusin tehdä hahmon, joka ei loukkaa ketään ja jolla oli paljon sanottavaa. Tanhupallo sanoi paljon sellaistakin, jota haluaisin sanoa myös omana itsenäni, mutten uskalla!

Kiti Kokkonen yritti aiemmin ymmärtää ikäviä ihmisiä.

Kiti Kokkonen toivoo, että Janne Katajan teoria nettikirjoittelun tuhannesta ilkimyksestä pitää paikkansa.

”Terveen aikuisen ilkeys on huonoa käytöstä”

Kiti Kokkonen uskoo, että jokainen on joutunut ilkeyksien ja henkisen väkivallan kohteeksi joskus elämässään.

– Aiemmin yritin ymmärtää ilkeilijää ja ajattelin, että no, sillä on varmaan huono päivä tai paha olla. Nykyään en enää jaksa ajatella niin. Jos on henkisesti ja fyysisesti terve aikuinen, ei ole mitään syytä tai oikeutta ilkeillä muille. Se on pelkästään huonoa käytöstä.

Kitillekin on ilkeilty. Ensimmäisen kerran hän muistaa yhä, vaikka tapahtumasta on jo aikaa lähes 30 vuotta. Ilkeilyn aiheena oli Kitin isä, tuolloin paljon julkisuudessa ollut elokuvaohjaaja Ere Kokkonen.

– Olin ala-asteen kolmannella luokalla, kun joku sanoi minulle koulussa, että sun isän aivot on sahanpurua. Järkytyin siitä tosi pahasti, koska en muista, että olisin itse koskaan puhunut niin kenellekään. Minun oli hirveän vaikea ymmärtää, miksi joku haluaisi olla toiselle ihmiselle tahallisesti ilkeä, enkä ymmärrä sitä vieläkään.

Parisuhteessa väsyneenä käydyissä riidoissa mennään välillä ilkeyksiin, ja sen Kitikin ymmärtää.

– Joskus riita voi läheisessä ihmissuhteessa eskaloitua jonkinlaiseksi valtataisteluksi. Silloin voi tahallisesti haluta loukata toista, jotta pääsisi tilanteen yläpuolelle. Kun riita on ohi, loukkauksia pitää kuitenkin osata tietysti pyytää anteeksi.

Janne Katajan teoria ilkeilijöistä lohduttaa

Pahimmat järkytykset Kiti Kokkonen koki Aasian tsunamin jälkeen vuonna 2004.

– Olin huolissani tutuistani, jotka olivat tuolloin Thaimassa lomailemassa, ja seurasin netissä erilaisia löytyneiden ja pelastuneiden listoja. Eksyin jollekin keskustelusivustolle, jossa puhuttiin kateissa olevista julkisuuden henkilöistä. Siellä joku kirjoitti, että äh, ei noista ole väliä, vaikka olisivat hukkuneet kaikki.

Siihen Kitin oli pakko vastata.

– Miksei ihmisen ajatus ulotu niin pitkälle, että hän ajattelisi, miltä tuollaiset kommentit omalla kohdalla tuntuisivat? Että etkö ihan oikeasti tajua, että kyse on jonkun läheisistä? Ihmisistä, joita heidän perheensä ja sukunsa etsii. Ihminen voi tuntea sisällään vihaa ja kateutta ja vaikka mitä, mutta ne pitää purkaa jollain muulla tavoin.

Kitiä surettaa, kuinka ihmisen huonot puolet ovat sosiaalisessa mediassa nousseet enemmän esille.

– (Näyttelijä) Janne Katajalla on sellainen teoria, että ne ovat ne samat tuhat ihmistä, jotka niitä ilkeitä kommentteja sinne someen kirjoittavat. Toivottavasti se pitää paikkaansa – on ihana ajatus, ettei niitä ilkimyksiä olisi sen enempää.

Lue myös: Tanhupallon 5 elämänohjetta: ”Rakkaus on tärkeintä koko maailmassa” – katso video!

X