Julkkikset

Kiti Kokkonen innostui puutarhassa möyrimisestä: ”Rakennan kai turvapaikkaa, jonne voin hetkeksi paeta”

Mummonmökki Espoossa vei Kiti Kokkosen sydämen muutama vuosi sitten. Sen pihalla Kiti siirtelee puita ja pensaita: kun yksi projekti on valmis, toinen jo odottaa. Puutarhassaan Kiti on turvassa hurjalta maailmalta.

Teksti:
Anna.fi
Kuvat:
Sampo Korhonen

Kiti Kokkonen hurahti puutarhassa puuhailuun.

Mummonmökki Espoossa vei Kiti Kokkosen sydämen muutama vuosi sitten. Sen pihalla Kiti siirtelee puita ja pensaita: kun yksi projekti on valmis, toinen jo odottaa. Puutarhassaan Kiti on turvassa hurjalta maailmalta.

Kun näyttelijä Kiti Kokkonen kuutisen vuotta sitten saapui ensimmäistä kertaa miehensä Olavi ”Olli” Tikan kanssa pienen mummonmökin pihaan, hän ihastui.

Espoossa sijaitseva talo ja piha hurmasivat pariskunnan välittömästi. Eipä aikaakaan, kun pariskunta jo muutti taloon Ollin tyttären ja kissan kanssa.

– Talo oli juuri sellainen kuin halusimme. Se ei ole kauhean iso eikä siinä ole kellaria – me molemmat pelkäämme isoa tilaa ja kellareita – ja se tuntui heti meidän yhteiseltä kodiltamme.

Pieni piha on saanut Kitin hurahtamaan puutarhahommiin.

– Minulle on auennut siitä aivan uusi elämä. Pihalla puuhaaminen on hirveän terapeuttista. Vaikka se on aktiivista tekemistä, se on aivoille sopivaa joutilaisuutta, joka samalla lataa mieltä. Kyllä siitäkin stressi tulee, mutta se on erilaista kuin työstressi.

Keväisin ja syksyisin Kiti viettää vapaa-aikansa pihalla. Siellä projektit seuraavat toisiaan.

– Olemme jo moneen kertaan siirtäneet puutarhan pensaita ja puita, Kiti Kokkonen kertoo.

Puita?

Kitiltä pääsee naurunkiherrys.

– Nii-in, puita, sellaisia vielä siirrettävän kokoisia.

Kiti Kokkonen: ”Ympäristö vaikuttaa henkiseen hyvinvointiini”

– Olen esteetikko, ja esteetikot tykkäävät uudistaa ympäris­töään jatkuvasti. Ympäristö, joka miellyttää silmää, saa minut tuntemaan oloni seesteiseksi ja turvalliseksi. Se vaikuttaa hyvin paljon henkiseen hyvinvointiini, Kiti sanoo.

– Rakennan kai jonkinlaista kaunista ja esteettistä turvapaikkaa, jonne voin hetkeksi paeta hurjaa ja rajua maailmaa ja sen realiteetteja. Sellainen paikka pitäisi kaikilla olla.

Lue myös: Kiti Kokkonen kokeili KonMari-menetelmää – järkyttyi lopputuloksesta: ”Menen isosti itseeni”

Innostuksissaan, Kiti myöntää, hän on tullut myös tuhonneeksi jotain ihan kivaa.

– Pihallamme kaikki asiat ovat olleet ihan hienosti, mutta sitten minulle on vain tullut jokin idea tai impulssi, jota olen alkanut toteuttaa sen kummemmin miettimättä. Jälkikäteen sitten olen katunut: miksi ihmessä tein noin hölmösti?

Kiti pysähtyy miettimään, voisiko jatkuvalla tekemisellä olla jotain tekemistä riittämättömyydentunteen kanssa.

– Voiko olla, että tämäntyyppisestä, konkreettisesta asioiden tekemisestä saa ainakin hetkellisesti sen tunteen, että riittää?

Luit juuri lyhennelmän Annan 7/2020 kansijutusta, jonka on kirjoittanut Iina Alanko. Jutussa näyttelijä Kiti Kokkonen kertoo, millaisia riittämättömyydentunteita hän kohtaa työssään. Mitä hän ajattelee työstään Suomen Komediateatterin taiteellisena johtajana, jossa hän jatkaa isänsä aloittamaa työtä? Millainen on Kitin tasa-arvoinen teatterinäkemys, jota hän haluaa edistää? Millaista tukea Kiti on saanut perheeltään ja ystäviltään? Entä miksi hän rakentaa linnunpönttöjä autokatoksessaan? Lue koko juttu Annan numerosta 7/2020 tai digilehdestä! Voit tilata digilehden täältä!

X