Julkkikset

Koko Hubara: ”Rasismi ei aina ilmene huutamisena tai tönimisenä, vaan mikroaggressiona”

Päätoimittaja Koko Hubara, 33, on aina pohtinut omaa erilaisuuttaan. Koko iloitsee siitä, että hänen lapsensa kaveripiiri on moninaisempi kuin mitä hänellä oli lapsena.

Teksti:
Laura Koljonen
Kuvat:
Arto Wiikari/Otavamedia

Koko Hubara päätoimittaa Ruskeat tytöt -verkkosivustoa. – Minulle tärkeintä on luoda verkkomediasta turvallinen paikka. Arkana ja ujona lapsena sain muutamalta tärkeältä ihmiseltä tukea ja tsemppausta kirjoittamiseen. Nyt olen yrittänyt kannustaa muita.

Päätoimittaja Koko Hubara, 33, on aina pohtinut omaa erilaisuuttaan. Koko iloitsee siitä, että hänen lapsensa kaveripiiri on moninaisempi kuin mitä hänellä oli lapsena.

Juuri tämäntyyppinen oli se kahvila, jossa Koko Hubara viimeksi törmäsi rasismiin: tyylikäs, sijainti Helsingin keskustassa ja asiakkaina paljon turisteja.

– Olin kaverini kanssa lounaalla, kun takanani istuva pariskunta alkoi valittaa tarjoilijalle maahanmuuttajien ja ulkomaalaisten ärsyttävän kovasta, hölöttävästä puhetyylistä. Tarjoilija yhtyi ilkeilyyn. Lähtiessäni sanoin hänelle, että seuraavan kerran, kun hän puhuu ilkeästi hölöttävistä ulkomaalaisista, en haluaisi olla kuulemassa. Pyysin myös esimiehen paikalle, Koko kertoo.

Koko selitti tarjoilijalle ja tämän esimiehelle, että hänen kaltaisensa, äidinkielenään muutakin kuin suomea puhuvat, joutuvat säännöllisesti kuuntelemaan vastaavanlaisia kommentteja – ja että ne tuntuvat todella ankeilta.

– Parin päivän kuluttua kyseisen ketjun toimitusjohtaja otti minuun yhteyttä ja sanoi, että aikoo ottaa asian esille kaikissa ravintoloissaan.

Vaivihkainen rasismi on salakavalaa

Tapaus oli Kokosta tyypillistä arkipäivän rasismia: vaivihkaista.

– Rasismi ei aina ilmene huutamisena tai tönimisenä, vaan mikroaggressiona. Muiden kuin kohteen voi olla vaikea tunnistaa sitä.

Mikroaggressiota on se, kun ohikulkija koskee tummaihoisen afrotukkaan ilman lupaa, koska se ”näyttää kivalta”. Tai kun Kokolta kysytään, ovatko hänen vanhempansa edelleen naimisissa ja onko hän todella opiskellut yliopistossa.

– Vaikuttaa harmittomalta, mutta taustalla on voimakkaita stereotypioita. Kuinka usein valkoihoiselta kysytään vanhemmista tai kosketellaan tukkaa ilman lupaa?

Koko sanoo kuitenkin mokaavansa itsekin vastaavanlaisissa tilanteissa, jatkuvasti.

– Kirjoitin Kirkko ja kaupunki -lehteen kolumnin transnaisista. Julkaisun jälkeen sain palautetta eräältä transnaiselta. Hän kommentoi, että kiitos puolustamisestamme, mutta valitettavasti kolumnissa oli virheitä. Se oli hyvä muistutus siitä, että minun olisi pitänyt ottaa asioista paremmin selvää. Asianosaiset osaavat puolustaa itse itseään, kunhan se heille mahdollistetaan.

Suomessa syntynyt, keskiluokkainen ja korkeasti koulutettu Koko sanoo olevansa etuoikeutetussa asemassa: hän on saanut äänensä läpi. Helpolla se ei ole tullut.

Kokon äiti on suomalainen ja isä israelilainen jemeninjuutalainen. Perhe on aina asunut Suomessa. Nuoruudessa Koko tunsi itsensä silmiinpistävän erilaiseksi, sillä hän ei nähnyt ympärillään perheenjäseniään lukuun ottamatta ketään samanväristä.

Haahuilu ja jatkuva erilaisuuden tunne hälvenivät vasta viisi vuotta sitten, kun Kokosta tuli äiti.

– Silloin kaikki palaset loksahtivat paikoilleen.

Koko iloitsee siitä, että hänen lapsensa kaveripiiri on moninainen.

– Ei häneltä kysytä jatkuvasti, mistä hän on kotoisin. Eli meidän kaltaisiamme on nyt enemmän. Rasismi ei kuitenkaan lopu, ellei rakenteita pureta.

Omannäköinen media

Nykyään Koko työskentelee Ruskeat Tytöt -nimisen verkkomedian päätoimittajana. Keväällä perustetulla saitilla on 2 500 viikkolukijaa ja yli 10 000 someseuraajaa.

Idea alkoi muhia viime vuoden toukokuussa, kun Image-lehden vierailevana päätoimittajana oli muslimiaktivisti Maryan Abdulkarim.

– Mietin, voisinko avata jonkin pysyvämmän median. Nyt se on totta – teen unelmieni naistenlehteä!

Ruskeat Tytöt -verkkomediaa edelsi Kokon samanniminen blogi, jota hän alkoi kirjoittaa vuonna 2015.

Perinteisen naistenlehden tavoin Ruskeissa Tytöissä on muun muassa haastatteluja, meikkivoidesuosituksia ja hiustenhoitovinkkejä. Paitsi että ne on suunnattu tummaihoisille naisille. Juttuja on muun muassa afron hoidosta.

– Ensin mietimme, ketä nämä tukkajutut kiinnostavat, mutta niistä on tullut paljon positiivista palautetta.

Verkkomedian kirjoittajat ja mallit ovat kuten lukijansa: ruskeita. Valkoihoisia tekijöitä ei ole poissuljettu, mutta he ovat vähemmistössä.

– Minulle tärkeintä on luoda verkkomediasta turvallinen paikka. Arkana ja ujona lapsena sain muutamalta tärkeältä ihmiseltä tukea ja tsemppausta kirjoittamiseen. Nyt olen yrittänyt kannustaa muita.

Lue myös:

Miten rasismiin voisi puuttua? Kansanedustaja Nasima Razmyarin 4 neuvoa

Arman Alizad: ”Rasismi on mielen laiskuutta”

X