Kolme tosi-tv-ohjelmaan osallistunutta kertoo, kannattiko: ”Menestys ei tullut ilmaiseksi”

Saako television kykykilpailusta eväitä tähteyteen? Kisoihin osallistuneet Sonja Kangastalo, Sari Aalto ja Lauri Peisterä kertovat, mitä kokemuksesta jäi käteen, vaikka voittoa ei tullutkaan.

Sonja Kangastalo (ent. Nurmela):”Jouduin kasaamaan identiteettiäni uudestaan”

”Olin 17-vuotias, kun lähdin vuonna 2003 mukaan Suomen ensimmäiseen Idolsiin äitini kannustamana. Unelmani oli aina ollut laulaa ja esiintyä. Halusin nähdä, kuinka pitkälle siipeni kantavat.

Olen jälkeenpäin verrannut Idols-kokemusta nopeaan aikamatkaan. Yhtäkkiä tavallinen lappeenrantalainen lukiolaistyttö lauloi parrasvaloissa isoille yleisöille. Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei perässä meinannut pysyä.

Muistan edelleen bussimatkan Helsingistä kotiin, kun oli varmistunut, että pääsisin finaaliin. Tunsin samaan aikaan sekä riemua onnistumisesta että pelkoa tulevasta.

Idolsissa parasta olivat laulaminen ja esiintyminen, muihin kilpailijoihin tutustuminen sekä se, että pääsi näkemään suuren tv-formaatin toteutuksen.

Mutta samalla Idols horjutti nuoren ihmisen perustuksia. Pitkä, intensiivinen jakso sulki meidät kuplaan ja jätti puhjettuaan jälkeensä tyhjyyden. Jouduin kasaamaan omaa identiteettiäni uudestaan: kuka minä olen, mitä minä haluan? Nuoren ikäni takia minut leimattiin araksi ja ujoksi, mitä en oikeasti ole. Tarkkailija ja harkitsija kyllä olen.

Tästä kaikesta seurasi lopulta hyvää. Minun oli pakko pohtia isoja asioita, mikä antoi itseluottamusta ja rohkeutta. En anna ihmisten vaikuttaa itseeni negatiivisesti. Oivalsin, että julkisuutta ei voi aina hallita ja että on ihan sama, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Kaikkia ei voi ikinä miellyttää.

Kilpailu toi myös konkreettista hyvää, sillä pääsin mukaan kiinnostaville keikoille ja produktioihin. Kokemus vahvisti unelmaani siitä, että haluan kouluttautua ja työskennellä musiikin saralla.

Nyt voin itse laulupedagogina tukea nuoria, jotka haaveilevat laulamisesta. Kannustan jokaista kulkemaan haaveitaan kohti. Korostan heille, että tavoitteena ei tarvitse olla artistius. Musiikin parissa voi työskennellä monin eri tavoin.”

Sari Aalto: ”Menestys ei tullut ilmaiseksi”

”Olin ollut pitkään kotona lasten kanssa, kun Talent Suomi teki paluun. Se tuli minulle sopivaan saumaan: olin harjoitellut vatsastapuhumista lastenhoidon lomassa, tehnyt hyväntekeväisyyskeikkaa ja saanut hyvän vastaanoton.

Oli aika panna lapset hoitoon ja alkaa rakentaa omaa uraa.

Talent oli minulle pelkästään positiivinen kokemus. Olin iloisesti yllättynyt siitä, että saimme olla kilpailussa aidosti sellaisia kuin olimme. Todellisuutta ei yritetty vääntää toiseksi.

Toki ymmärrän, että ohjelmassa ei pelata pelkästään lahjakkuudella. Se menestyy, joka pystyy antamaan suurimman viihdearvon.

Sijoituin toiseksi, mutta menestys ei tullut ilmaiseksi. Hioin ja harjoittelin valtavasti esityksiäni. Oivalsin, että olen esiintyjänä täydellisyydentavoittelija. Minulla on oltava sataprosenttinen varmuus siitä, että olen hyvin valmistautunut yleisön eteen mennessäni.

Paine ohjelmassa on valtava, sillä finaalilähetys on suora, ja paikalla ovat yleisö ja tuomarit. Vasta jälkikäteen mietin, että olisi voinut olla uralle kohtalokasta, jos kaikki ei olisikaan mennyt hyvin.

Minulla taitaa olla sama lahja kuin isälläni taikuri Simo Aallolla ja serkullani Saara Aallolla – mitä tiukemmassa paikassa olemme, sitä paremmin pärjäämme.

En suosittele kykykilpailuihin osallistumista kokemattomalle esiintyjälle, joka ei ole koskaan saanut positiivista palautetta ulkopuolisilta. Kokemus voi pahimmillaan olla hyvin traumaattinen.

Itse olin jo aloittanut urani vatsastapuhujana. Olisin pärjännyt ilman Talentiakin, mutta kyllähän se vauhditti uraani. Sain nopeasti nimeä, fanikunnan ja katsojia Youtube-kanavalleni. Nyt elän unelmaani: saan vatsastapuhumisesta elantoni ja olen siitä kiitollinen.”

Lauri Peisterä: ”Jopa putoaminen vahvisti ja kasvatti”

”Lähdin mukaan The Voice of Finlandiin halusta näyttää ja tehdä musiikkia. Toivoin saavani verkostoja ja apua biisien kirjoittamiseen. Julkisuutta en ollut hakemassa vaan menin musiikki edellä.

Pääsin TVOF:ssa kolmanteen vaiheeseen ja sain sitä, mitä olin tullut hakemaankin – vinkkejä ja kontakteja.

Idolsiin menin, koska halusin vielä päästä näyttämään osaamistani. Minulla on hurja draivi tehdä musiikkia, ja kaikki kortit on käytettävä. Tieni päättyi kuitenkin jo kartanoviikonloppuun.

Idols-formaatti oli erilainen kuin odotin. Se oli vahvasti suunnattu nuoremmille tekijöille. TVOF:ssa minut yllätti se, miten show-vetoisia kykykilpailut ovat. Tavoitteena on tehdä mahdollisimman hyviä ohjelmia. Oma tavoitteeni oli tehdä musiikkia.

TVOF oli toki muutakin kuin show’ta, monella tavoin positiivinen kokemus. Pääsin haastamaan itseäni, esiintymään studioyleisölle ja miljoonille tv-katsojille. Yleisön eteen meneminen oli kova paikka, mutta koska onnistuin, kokemuksesta tuli hieno. Se kasvatti itseluottamusta.

Kun on kutina ja sitä raaputetaan, kutina vain lisääntyy. Näin minulle tapahtui. Voice ja Idols laittoivat myllyn liikkeelle. Tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että tässä on se juttu, jota haluan tehdä ja tavoitella. Haluan artistiksi, haluan nousta suomirockin parhaimmistoon.

En tiedä, olisiko unelmani kirkastunut yhtä voimakkaasti ilman näitä kokemuksia. Jopa putoaminen vahvisti ja kasvatti, vaikka se karulta tuntuikin. Voicen jälkeen tuli tunne, että on pakko päästä studioon. Ensimmäinen EP:ni ilmestyy kesän kynnyksellä.

Viiden vuoden kuluttua näen itseni kiertelemässä Suomea bändini kanssa. Jengi tulee katsomaan meitä, ja tupa on täynnä. Sitä ennen on tehtävä valtavasti duunia.”