Julkkikset

Koomikon ja piispan yllättävä ystävyys: huumori auttaa Joonas Nordmania ja Teemu Laajasaloa käsittelemään elämää

Kun piispa Teemu Laajasalo, 43, ja koomikko Joonas Nordman, 31, tutustuivat, heillä synkkasi välittömästi. Samanlainen huumorintaju on ystävyyden kantava voima – mutta välillä herrat hiljentyvät myös vakavien asioiden äärelle.

Teksti:
Eveliina Lauhio
Kuvat:
Paula Kukkonen/Otavamedia

Joonas Nordmanin ja Teemu Laajasalon mielestä heidän ystävyydessään parasta on suoruus ja rehellisyys – ja samoille asioille nauraminen.

Kun piispa Teemu Laajasalo, 43, ja koomikko Joonas Nordman, 31, tutustuivat, heillä synkkasi välittömästi. Samanlainen huumorintaju on ystävyyden kantava voima – mutta välillä herrat hiljentyvät myös vakavien asioiden äärelle.

Sä olet etuajassa! Poikkeuksellista, naljailee Joonas Nordman, kun Teemu Laajasalo pyyhältää sisään työpaikkaansa Helsingin hiippakunnan tuomiokapituliin.

Teemu ojentaa käden Joonakselle, ja he kättelevät muka virallisesti. Silmien pilkkeestä näkee, että oikeasti ollaan läheisiä ystäviä.

Teemu viittilöi meitä sisään talon viidennessä kerroksessa sijaitsevaan työhuoneeseensa. Suuren työhuoneen ikkunoista näkyvät Helsingin Bulevardilla liikennöivät raitiovaunut.

Yleensä ystävykset eivät tapaa toisiaan täällä vaan jossain keskustan ravintolassa. Tänään Teemun työpaikka on kuitenkin paras vaihtoehto tapaamiselle, sillä piispan työpäivän aikataulut ovat tiukat. Teemu huikkaa vielä muutaman asian sihteerilleen ennen kuin sulkee työhuoneensa oven.

– Maistuuko Coca-Cola, Teemu kysyy ja sihauttaa limsapullon auki.

Teemu istahtaa nojatuoliin, löysää paidan ylintä nappia ja irrottaa kaulaltaan ”sokeripalan” eli papin valkoisen pantakauluksen.

– Laitan tämän takaisin ennen kuvien ottamista.

”Siinäpä erikoinen kaveri”

Joonaksen ja Teemun ystävyys alkoi seitsemän vuotta sitten toukokuussa. He olivat tekemässä YleLeaks-televisiosarjaa, jossa otetaan kantaa viikon ajankohtaisimpiin tapahtumiin ja puheenaiheisiin.

Ensimmäistä kertaa miehet tapasivat toisensa pressikuvienottotilaisuudessa Helsingin Kalasatamassa. Kummallakaan ei ollut toisesta ennakkokäsitystä.

– Teemu kyyditsi minut kuvausten jälkeen kotiin. Ajattelin automatkalla, että onpa siinä erikoinen kaveri – hyvällä tavalla. Teemu oli samaan aikaan kohtelias, muodollinen ja hervottoman hauska, Joonas sanoo.

Myös Teemu muistaa automatkan, josta ystävyys sai alkunsa.

– Joonaksen kanssa meillä aukesi heti yhteinen kanava. Tajusin jo ensikohtaamisella, että meillä on samanlainen huumorintaju.

Kaverukset tapasivat toisiaan aluksi työn merkeissä: suunnittelupalavereissa ja myöhemmin ohjelman kuvauksissa. Teemulla oli tuohon aikaan vuonna 2011 vakituinen papinvirka Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa. Joonas oli päässyt ensimmäistä kertaa kunnolla mukaan televisio-ohjelman tekoon.

Teemu tunsi olevansa yhteisessä projektissa enemmän vieraalla maaperällä kuin Joonas.

– Ohjelman ensimmäisissä nauhoituksissa tajusin olevani koomikoiden seurassa. Se tuntui erikoiselta ja vähän jännittävältä.

Joonaksen mukaan heidän erilaiset taustansa eivät haitanneet ohjelman tekoa, päinvastoin. Hauskojen oivallusten keksiminen kun ei ole sidoksissa ammattikuntaan.

”Teemun imitoiminen jännitti”

Muutaman kuukauden kuluttua Teemu kutsui koko YleLeaksin porukan luokseen illanistujaisiin. Imitaattorin lahjoistaan tunnettu Joonas oli salaa valmistellut vieraiden viihdyttämiseksi imitaation illan isännästä. Häntä jännitti, sillä hän ei ollut varma, onko imitaatio hyvä idea näin lyhyen tuttavuuden jälkeen.

Imitaatiossa Joonas pureutui Teemun työkiireisiin ja kotielämästä vieraantumiseen. Hän pyöritteli kädessään paistinpannua ja ihmetteli, onko kyseessä jonkinlainen hattu. Tämä sai Teemun nauramaan vedet silmissä.

– Esitys osui ja upposi! Otin sen kunnianosoituksena. Ilta lähensi ystävyyttämme, Teemu sanoo.

Siitä lähtien Teemu ja Joonas ovat pitäneet yhteyttä säännöllisesti. Työpalaverit vaihtuivat lounastapaamisiksi, soitteluksi ja viestien vaihdoksi.

– Joonaksella on hämmentävä kyky abstraktiin ajatteluun. Hän pystyy erottelemaan asioita nopeasti ja keksii komiikkaa mistä tahansa, Teemu sanoo.

Miehet tapaavat useimmiten lounasaikaan tai heti työpäivän jälkeen. He menevät syömään sushia tai muuta aasialaista ruokaa. Joskus, jos aikaa ei ole paljon ja sää suosii, he istahtavat hetkeksi puistonpenkille syömään jäätelöt ja vaihtamaan kuulumiset.

Alkoholi ei kuulu heidän tapaamisiinsa. Joonas huomasi sen heti ystävyyden alkumetreillä. Kun he menivät ensimmäisiä kertoja työpalaverin jälkeen ravintolaan alkuillasta, Joonas tilasi oluen ja Teemu kolan.

– Tuon jälkeen olen nauttinut Teemun seurassa alkoholia lähinnä Teemun jakamalla ehtoollisella. Teemu ei ylipäätään käytä kovin paljoa alkoholia, ja minulle sopii erinomaisesti, että kaikkien ystävien kanssa näkeminen ei tarkoita kaljalla käymistä, Joonas sanoo.

Joonas ja Teemu seuraavat intohimoisesti uutisia. Heidän yhteinen harrastuksensa on keskustella ja tehdä analyysejä maailman tapahtumista.

– Odotan Teemun tapaamista siksi, että tiedän saavani käydä hänen kanssaan läpi viime aikojen uutiset, mullistukset ja politiikan käänteet. Kerromme myös kuulumisemme ja hauskat sattumukset, Joonas sanoo.

”Ystävälle voi puhua kaikesta”

Seitsemän yhdessä kuljetun vuoden aikana sekä Teemulle että Joonakselle on tapahtunut elämässä isoja käänteitä erityisesti uralla. Joonas on ollut mukana juhlimassa Teemun valintaa ensin Helsingin Kallion seurakunnan kirkkoherraksi vuonna 2012 ja viime vuonna Helsingin hiippakunnan piispaksi.

Teemu oli seuraamassa suoraa televisiolähetystä, kun Joonas voitti Putous-ohjelman sketsihahmokilpailun Salme Pasi -nimisellä hahmollaan vuonna 2014 ja uusi voiton vuoden päästä hahmollaan Matti Pikkuvanhanen.

– Ystävyydessämme ei ole koskaan ollut kateutta. Olen sataprosenttisen onnellinen Joonaksen menestyksestä ja tiedän, että hän ajattelee minusta samoin. Meillä on myötäiloitsemisen taito, Teemu sanoo.

Ystävät ovat toistensa tukena myös vaikeina hetkinä. Joonas on voinut kääntyä Teemun puoleen kaikissa asioissa.

– Jos minulla on ollut ihmissuhdehuolia tai raskaita hetkiä elämässä, olen puhunut niistäkin Teemulle. Silloin kohtaamisemme eivät ole olleet vitsailua vaan pikemminkin sielunhoidollista keskustelua, Joonas sanoo.

– Pitää paikkansa. Pidän ihmissuhdetta Joonaksen kanssa ravitsevana juuri siksi, että meidän on niin helppo siirtyä vitsimaailmasta täysin toisenlaiseen maailmaan, hyvinkin vakavien asioiden äärelle, Teemu sanoo.

”Tiivis viestittely on tärkeää”

Miehet ovat läheisiä ystäviä mutta eivät niin läheisiä, että riitelisivät. Ainoatakaan kunnon kiistanaihetta ei ole seitsemässä vuodessa syntynyt.

– Joskus Teemun joustava aikataulukäsitys aiheutti minulle hermojen kiristymistä silloin, kun käsikirjoitin YleLeaks-televisiosarjaa. Teemulla on kuitenkin taito vetää siinä kohtaa oikeista naruista ja saada minut taas hyvälle tuulelle.

Tällä hetkellä suurin haaste ystävyydessä on yhteisen ajan puute. Piispan päivät ovat tiukasti aikataulutettuja, ja Yellow Film & TV:llä työskentelevän Joonaksen elämä on projektiluontoista.

Ystävykset eivät ole kuitenkaan päätyneet pitämään kalenterisulkeisia, vaan tapaamiset sovitaan yleensä muutaman päivän tai korkeintaan viikon päähän.

– Jos meillä olisi enemmän vapaa-aikaa, tekisimme varmaan yhdessä muitakin juttuja kuin kävisimme syömässä. Meillä on ollut yhteinen Israelin-matka suunnitteilla jo pari vuotta, Joonas sanoo.

Israel valikoitui matkakohteeksi, koska se on ystävysten mielestä poliittisesti, uskonnollisesti ja historiallisesti erityisen kiinnostava maa.

– Ja onhan juutalaisessa huumorissa jotain ainutlaatuista, Teemu miettii.

Vaikka tapaamisesta olisi joskus kulunut enemmän aikaa, toinen ei katoa mielestä. Joonas tulee Teemun mieleen monta kertaa viikossa.

– Usein törmään netissä linkkiin tai hauskaan juttuun, joka on ihan pakko lähettää Joonakselle. Tiivis viestittely on tärkeää, vaikkei se kasvokkain tapaamista korvaakaan.

”Emme juuri keskustele uskonnosta”

Juttu luistaa saumattomasti, ja puheenvuorot sinkoilevat kilpaa ilmassa. Toinen jatkaa siitä, mihin toinen jäi – yleensä keksien aiheesta osuvan vitsin tai tarkkanäköisen huomion.

Mikä teitä yhdistää?

– Kondylooma, heittää Joonas salamannopeasti.

– Se oli vitsi, kiirehtii Joonas sanomaan sekunnin murto-osaa ennen kuin Teemu huolehtii, että eihän kommentti päädy lehteen.

Juuri tällaista on piispan ja koomikon kommunikaatio: yhdessä hetkessä viiltävän älykästä, toisessa makaaberia ja mautonta.

– Ystävyytemme tärkein asia on yhteinen huumorintaju. Se sinetöi syvällisen ihmissuhteen, Joonas sanoo.

Teemun mielestä saumaton yhteisymmärrys on heidän ystävyytensä leimallisin piirre.

– Surffailemme huumorin eri tasoilla. Olen oppinut Joonakselta sen, miten huumorin avulla voi käsitellä elämän pieniä ja suuria kysymyksiä.

Piispana Teemu on elämän suurten kysymysten kanssa tekemisissä päivittäin. Joonas on käynyt Teemun pitämissä messuissa aina välillä halusta hiljentyä hetkeksi, mutta uskonnosta he eivät puhu kovin usein.

– Puhuisimme uskonasioista varmaan enemmän, mikäli olisimme niistä kovin erimielisiä. Papit kohtaavat usein ihmisiä, jotka haluavat haastaa heitä uskonnosta. Minä en ole kokenut siihen Teemun kanssa tarvetta, sanoo koko ikänsä evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulunut Joonas.

Teemu ja Joonas eivät löydä toisistaan kovin monia eroavaisuuksia, mutta samankaltaisuuksia on sitäkin enemmän. Molemmat ovat avarakatseisia pohdiskelijoita, jotka pyrkivät näkemään maailman useasta eri vinkkelistä ja ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja ilmiöitä.

Tärkeitä arvoja Teemulle ja Joonakselle ovat vapaus, arme- liaisuus ja rehellisyys. Viime aikoina he ovat käyneet pitkiä keskusteluita muun muassa vihapuheesta.

– Olemme puhuneet muun muassa siitä, että on myös paljon sellaista suvaitsevaisen väen aggressiivista puhetta, jota ei helposti mielletä vihapuheeksi, mutta joka tosiasiallisesti on kansaa kiihottavaa ja tahallaan väärinymmärrettävää, Teemu sanoo.

”Teemulla on työssään kovat paineet”

Vaikka luonteenpiirteistä ei löydy monia eroavaisuuksia, elämäntilanteista löytyy. Teemu on aviomies ja kolmen lapsen isä. Avoliitossa asuva Joonas on seurustellut kolme vuotta tv-alalla työskentelevän tyttöystävänsä kanssa.

– Teemu on helsinkiläinen maisteri ja tohtori. Minä olen porilainen ylioppilas. Teemulla ei tarvitsisi olla mitään kiinnostusta olla ystäväni, Joonas veistelee.

– Suurimmat eroavaisuudet liittyvät varmasti juuri elämäntilanteisiimme ja ajankäyttöömme. Teemme eri aikaan vuorokaudesta erilaisia asioita. Minun elämääni liittyy esimerkiksi lasten kuskaamista aamulla kouluun tai päiväkotiin, Teemu jatkaa.

Joonas pitää Teemun työtä tärkeänä ja mielenkiintoisena. Piispana tällä on kovat paineet, kun kirkko tasapainoilee muuttuvassa yhteiskunnassa.

– Teemussa on parasta se, että hän on pysynyt huikean urakehityksen ja myös muutamien myrskyjen keskellä juuri samanlaisena Teemuna, johon häneen seitsemän vuotta sitten tutustuin.

Teemun mielestä Joonas on monilahjakkuus, jolla on oikeastaan monta eri työtä.

– Näyttelijän, ohjaajan ja käsikirjoittajan työssä painottuu suunnitelmallinen valmistautuminen. Hyvät jutut eivät synny itsestään. Hämmästelen imitaattorin kykyä siirtyä roolista toiseen.

Molempien miesten mielestä juuri heidän erilaisista taustoistaan syntyy hieno ystävyys, jossa he täydentävät toisiaan.

– Usein sanotaan, että ihmisen on hyvä mennä välillä papin luo. Varmaan papille taas tekee hyvää päästä välillä koomikon luo, Joonas sanoo ja hymyilee veikeästi ystävälleen.

X