Koronapandemia vei Johanna Pakoselta jo kaksi työtä: ”Onneksi olen sukanvarteen­­kerääjä”

Laulaja Johanna Pakonen on miettinyt, miten pärjää nyt, kun koronapoikkeustilaa on kestänyt jo yli vuoden. – Jos minun pitäisi luopua tästä kodista, jota varten olen koko elämäni työskennellyt, en tiedä, mitä tekisin.

Laulaja Johanna Pakosella on takanaan 25 vuoden ura ja yli 2 miljoonaa ajettua kilometriä.  Silti hän nyt 44-vuotiaana pohtii kuumeisesti, millä muulla kuin viihdealalla hän voisi pärjätä. Hän on työtön työnhakija, koska yleisötilaisuuksien järjestäminen on kielletty. Johanna on hakenut useita avoimia työpaikkoja kotiseudullaan Oulussa.

– Olen hakenut jopa parkkipirkoksi. Laitoin CV:hen, että minulla on C-luokan ajokortti, pystyn itsenäiseen työskentelyyn ja toimimaan ryhmässä, minulla on kielitaitoa ja kokemusta asiakaspalvelusta. En päässyt edes haastatteluun, Johanna kertoo.

Johanna on koettanut pärjätä. Viime huhtikuussa yrittäjät saattoivat alkaa hakea työmarkkinatukea, mikäli yritystoiminta oli lakannut pandemian aiheuttamien rajoitusten vuoksi. Pankista Johanna sai lyhennysvapaata asuntolainalle, samoin autolainalle.

Lokakuussa Johannaa pyydettiin mukaan uudistamaan oululaista tanssiravintolaa. Avajaiset olisivat joulukuussa. Johanna opiskeli kassajärjestelmiä, suunnitteli konseptia ja teki soitto­listoja. Hän ei ollut ravintolan palkkalistoilla vaan laskuttaisi työstään yrittäjänä, kunhan ravintola saataisiin avattua.

Marraskuussa harrastukset kiellettiin. Joulukuussa ei juhlittu avajaisia. Tammikuussa koronatilanne kehittyi huonompaan suuntaan. Maaliskuussa ravintoloihin määrättiin ensin tanssikielto, sittemmin ravintolat suljettiin.

Artistin ensimmäinen varasuunnitelma ravintola-alalle siirtymisestä eli ”plan B” oli romuttunut. Pitäisi keksiä suunnitelmat C, D ja E. Jos nekään riittäisivät.

Johanna Pakonen: ”Olen aina säästänyt määrätietoisesti”

– Helmikuussa vielä ajattelin, että kyllä tää tästä. Mutta ei tää tästä, Johanna sanoo.

Oma koti on se, johon Johanna alkoi säästää jo nuorena, kun pääsi lauluhommiin.

– Yksinhuoltajan lapsena aloin tienata omaa rahaa jo varhain. Olen aina säästänyt määrätietoisesti, jotta jonain päivänä voisin ostaa jotain omaa.

Vuosien aikana asuntoja on ostettu ja myyty, ja joka kerta on jäänyt pieni pesämuna seuraavaa varten. Omasta mielestään Johanna rakensi turvallisen elämän.

– Tienasin juuri sen verran, että sain maksettua asuntolainan, autolainan, vastikkeen ja ruoat pöytään. Ja vielä jäi aikaa olla lapsen kanssa ja huolehtia hänestä.

Ja sitten tuli tilanne, että pitikin elää säästöillä.

– Onneksi olen sukanvarteenkerääjä. Olen aina repinyt jotakin säästöön, vaikka miten pienistä tuloista. Mutta tämä tilanne on jatkunut jo 13 kuukautta. Se on kohtuutonta.

Johanna sai pankista vielä puoli vuotta lyhennysvapaata asuntolainalle ja maksaa siitä siis pelkkiä korkoja. Työmarkkinatuesta jää käteen verojen jälkeen 538 euroa kuussa. Autolainalle hän ei enää saanut lyhennys­vapaata vaan lainaa pitäisi alkaa maksella pois.

– Jos minun pitäisi luopua tästä kodista, jota varten olen koko elämäni työskennellyt, en tiedä, mitä tekisin. Muuttaisinko vuokralle? Mistä saisin vuokrarahat? Ei se ole vaihtoehto minulle.

Luit juuri lyhennelmän Annan 13-14/2021 kansijutusta, jonka on kirjoittanut Piia Sainio. Haastattelussa laulaja Johanna Pakonen kertoo enemmän taloudellisesta ahdingostaan ja mistä hän on saanut korona-aikana iloa. Entä kuinka Johannan arki sujuu nyt, millä keinoin hän pärjää taloudellisesti? Mistä hän on saanut apua alakuloonsa? Mistä hän haaveilee? Lue koko juttu numerosta 13-14/2021 tai digilehdestä! Voit tilata digilehden täältä!