Kotiäidistä näyttelijäksi – Vanessa Kurri: ”En halua olla hissukka”

Vanessa Kurri, 38, oli jo ehtinyt haudata haaveensa näyttelijäksi ryhtymisestä. Neljä lasta ja aviomies Jari Kurri riittäisivät hänen yleisökseen. Sitten tuli yllättävä pyyntö koe-esiintymiseen. Kotikoomikko halusi haastaa itsensä, ja pian hänet nähdään teatterin lavalla.

Nelilapsisen perheen äiti Vanessa Kurri yrittää löytää kodistaan rauhallista soppea voidakseen harjoitella laulamista. Hän siirtyy huoneesta toiseen ja yrittää muistella jotakin laulua, edes yhtä, mutta hän ei muista ainoatakaan. Lapsilleen hän selittää, että ”äidin täytyy nyt vähän treenata yhtä juttua”.

Kuopus, kaksivuotias Isla, seuraa ihmetellen hänen perässään. Kolmen vanhemman lapsen tuomio äidin yllättävälle lauleskelulle on tyly: Pliiis, äiti, mitä sä teet? Sä kuulostat ihan kauheelta! Voisitko sä lopettaa…

Kaikki johtuu puhelusta, jonka Vanessa sai edellisenä päivänä. Isommat lapset olivat koulussa, Vanessa laittoi tiskiä koneeseen ja Isla katseli iPadilta Risto Räppääjää, kun Vanessalle tuttu näyttelijä, Uuden Iloisen Teatterin pr-päällikkö Sari Siikander soitti hänelle.

Sari pyysi Vanessaa koelauluun ja haastatteluun, tarjolla olisi mahdollisesti rooli UIT:n tämän kevään uutuusnäytelmässä. ”Apua, enhän minä, ei herran jestas” olivat Vanessan ensimmäiset sanat pyyntöön. Samaan aikaan hänen takaraivossaan alkoi koputtaa ajatus: Tämähän on unelmajuttu! Lähde ihmeessä, et menetä yhtään mitään.

Vanessa päätti suostua. Hän ajatteli, että hemmetti, mitä minä pelkään, tällä kertaa en kieltäydy. Vanessa halusi haastaa itsensä, ei hänellä ole mitään hävittävää. Seuraavaksi edessä olisi koelaulu ja sitä varten Vanessa alkoi puhelua seuraavana päivänä harjoitella – lapsista huolimatta.

Itsevarma, rento ja onnellinen. Sellaiselta Vanessa vaikuttaa tammikuisena maanantaina istuessaan helsinkiläispitseriassa. Haastattelin häntä Annaan edellisen kerran kaksi vuotta sitten. Silloin jututettavana oli lapsilleen omistautunut neljän lapsen kotiäiti, joka ei halunnut edes haaveilla mistään muusta.

– Nyt kun kuopuskin on jo parivuotias, olen ehtinyt miettiä vähän enemmän itseäni. Olen rohjennut unelmoida ja ajatella, mitä oikeastaan haluan tehdä.

Sari Siikanderin marraskuista soittoa ja Vanessan lauluharjoitteluja seurasi muutamien päivien päästä koelaulu.

– En oikein keksinyt, mitä laulaisin. Harjoittelemani biisit tuntuivat niin tyhmiltä. Lopulta vedin kapellimestarin pyynnöstä tutun laulun ja kuin huomaamatta koe-esiintyminen olikin ohi, Vanessa kertoo huvittuneena.

Hän ei ollut maininnut asiasta etukäteen kenellekään, ei ystävilleen, lapsilleen eikä edes matkoilla olevalle miehelleen Jari Kurrille.

Pian koelaulun jälkeen UIT:sta soitettiin uudestaan ja Vanessa kuuli, että hänet on hyväksytty näytelmään mukaan. Se oli hieno hetki, ja hänen ensimmäinen ajatuksena oli: kiitos, että uskotte minuun, yritän varmasti parhaani!

Vanessa säilytti salaisuuden vielä muutaman päivän, sillä hän halusi kertoa uutisen miehelleen kasvokkain. Kun jääkiekkoseura Jokereiden general managerina työskentelevä Jari palasi työmatkaltaan, eteisessä oli vastassa vaimo, joka ilmoitti iloisesti saaneensa töitä teatterista.

”Jaa niin varmaan”, Jari sanoi ja laitteli matkalaukkuja paikoilleen. Kun hän kuuli, millaisesta työstä oli kysymys, hän varmisti vielä: ”No, tykkäät sä näyttelemisestä?” Melko pian mies tajusi, kuinka innoissaan vaimo oli. Sen jälkeen tukeva kanta oli selvä: ”Jos sä tykkäät niin miksei.”

Teksti: Sanna Wirtavuori
Kuvat: Mirva Kakko / Otavamedia

Anna 5/2015