Julkkikset

Kotiliesi: Kun Eini täytti 40 vuotta, hän päätti karistaa itsestään turhan miellyttämisen tarpeen: ”Kaikki lähti vanhempieni menettämisestä”

Laulaja Eini Pajumäki, 58, kertoo Kotiliesi-lehdessä, että hän oli aiemmin miellyttäjä, joka oli tottunut myöntymään kaikkeen. Kun Eini täytti 40 vuotta, hän alkoi pitää puolensa. – Kaikki lähti vanhempieni menettämisestä. Rankat kokemukset avasivat lukot sisälläni, Eini sanoo Kotiliedessä.

Teksti:
Anna.fi
Kuvat:
Om-Arkisto

Eini löysi 40-vuotiaana oman tahtonsa.

Laulaja Eini Pajumäki, 58, kertoo Kotiliesi-lehdessä, että hän oli aiemmin miellyttäjä, joka oli tottunut myöntymään kaikkeen. Kun Eini täytti 40 vuotta, hän alkoi pitää puolensa. – Kaikki lähti vanhempieni menettämisestä. Rankat kokemukset avasivat lukot sisälläni, Eini sanoo Kotiliedessä.

Laulaja Eini Pajumäen eli Einin äiti kuoli aivoverenvuotoon vuonna 1999, 12 tuntia Einin toisen pojan syntymän jälkeen. Kaikki tuntui kaaokselta ja Eini sai paniikkikohtauksia, jotka kuitenkin helpottuivat ajan myötä ja lopulta loppuivat. Surutyö äidin kuolemasta jäi kuitenkin tekemättä.

Suru äidistä purkautui räjähdysmäisesti kuusi vuotta myöhemmin, kun Einin isä kuoli sydänkohtaukseen.

– Pyrskin ääneen itkuani isän hautajaisissa. Äidin hautajaisissa olin ollut kuin patsas siitä huolimatta, että äiti oli minulle hyvin läheinen, Eini kertoo Kotilieden vastikään julkaistussa haastattelussa.

Oma tahto löytyi vanhempien menettämisen jälkeen

Kun Eini täytti 40 vuotta, hän päätti karistaa itsestään turhan miellyttämisen tarpeen.

– Kaikki lähti vanhempieni menettämisestä. Rankat kokemukset avasivat lukot sisälläni.

Aiemmin Eini oli tottunut myöntymään kaikkeen, vaikka ei todellisuudessa olisi halunnut, oli kyse sitten kuvauksissa käytettävistä vaatteista, omasta tyylistä, keikkapaikoista tai aikatauluista. Hän noudatti muiden toiveita ja halusi täyttää toisten odotukset.

40 vuotta täytettyään Eini ymmärsi, että hänen on löydettävä selkärankansa. Yhtäkkiä hän uskalsi ilmaista mielipiteensä ja sanoa ei.

– Aluksi pelkäsin, että minua pidetään leuhkana tai itsekeskeisenä. Mutta ei niin käynyt, vaan asiat lähtivät toteutumaan haluamaani suuntaan, ilman riitoja. Opin vaatimaan hyvää kohtelua ja pitämään puoleni.

”Aluksi pelkäsin, että minua pidetään leuhkana tai itsekeskeisenä. Mutta ei niin käynyt.”

Sittemmin Eini on uskaltanut vaatia asioita niin vapaa-ajalla kuin työssäänkin.

– Olen oppinut huomaamaan, että olen hyvä työssäni eikä minun tarvitse yrittää olla yhtään parempi. Riitän juuri tällaisena.

Lue Einin haastattelu Kotiliedestä!

X