Julkkikset

Kotiliesi: Merja Larivaara muutti 600 kilometriä laitoshoitoon joutuneen isänsä vuoksi: ”Isän varaukseton palvonta on jatkunut koko elämäni”

Näyttelijä Merja Larivaara muutti Ouluun ollakseen lähempänä aivoinfarktin takia laitoshoitoon joutunutta isäänsä. – Lapsia nostetaan pikkuhiljaa omille jaloilleen. Näen luonnollisena sen, että kyllä vanhuksetkin pitää saatella loppumatkan, Merja sanoo Kotilieden haastattelussa.

Teksti:
Outi Pippuri
Kuvat:
Niclas Mäkelä/Otavamedia

Merja Larivaaralla on aina ollut erityisen läheiset välit isäänsä.

Näyttelijä Merja Larivaara muutti Ouluun ollakseen lähempänä aivoinfarktin takia laitoshoitoon joutunutta isäänsä. – Lapsia nostetaan pikkuhiljaa omille jaloilleen. Näen luonnollisena sen, että kyllä vanhuksetkin pitää saatella loppumatkan, Merja sanoo Kotilieden haastattelussa.

Näyttelijä Merja Larivaaran, 53, elämä muuttui, kun hänen isänsä joutui aivoinfarktien seurauksena muuttamaan hoitokotiin. Isä asui Oulussa ja Merja perheineen 600 kilometrin päässä Porvoossa.

– Oli kova paikka, kun isä ei enää pystynyt matkustamaan luoksemme. Surin välimatkaa kovasti”, Merja sanoo Kotilieden haastattelussa.

Merjalle tarjoutui tilaisuus päästä lähemmäs isäänsä, kun hänen miehelleen Kari-Pekka Toivoselle tarjottiin kolme vuotta sitten Oulun kaupunginteatterin taiteellisen johtajan tehtävää. Merja päätti ottaa virkavapaata Helsingin kaupunginteatterista ja muutti miehensä ja kahden nuorimman lapsensa, Aatoksen, 12 ja Akustin, 14, kanssa Ouluun.

Merja Larivaara ryhtyi isänsä seuraneidiksi

Isänsä seuraneidiksi itseään kutsuva Merja sanoo, että hän on opetellut elämään ilman huonoa omaatuntoa.

– Isä saa hyvän perushoidon hoitokodin kautta, mutta minä huolehdin henkisestä ja viihteellisestä puolesta, Merja sanoo Kotiliedessä.

Merjan mukaan hänen ja isänsä suhde on ollut aina läheinen.

– Isän mielestä en ole koskaan tehnyt mitään huonosti tai väärin. Isä on aina hyväksynyt minut ja tukenut hörhötaipumuksiani kuten innostustani teatteriin. Isän varaukseton palvonta on jatkunut läpi koko elämäni, Merja sanoo.

Vanhukset pitää saatella loppumatkan

Merjalle isä on aina ollut tukipilari, vaikka kaksikon roolit ovat nyt kääntyneet päälaelleen.

Omien lasten vartuttua Merja on hyväksynyt sen, että nyt omat vanhemmat ovatkin ne, jotka tarvitsevat huolenpitoa.

– Lapsia nostetaan pikkuhiljaa omille jaloilleen. Näen luonnollisena sen, että kyllä vanhuksetkin pitää saatella loppumatkan.

X