Julkkikset

Krista Kosonen ei vaadi elämältä täydellisyyttä: ”Nauru saa monet ikävät ­asiat tuntumaan pienemmiltä”

Näyttelijä Krista Kosonen, 37, on elänyt viimeiset neljä kuukautta kaksin tyttärensä kanssa Oslossa. Takana on muutenkin hurjatahtinen työvuosi. – Nykyisin yritän ajatella, että elämäni ei tarvitse olla täydellistä joka saralla, hän sanoo.

Teksti:
Minna Juti
Kuvat:
Jouni Harala

Näyttelijä Krista Kosonen asuu väliaikaisesti Norjassa.

Näyttelijä Krista Kosonen, 37, on elänyt viimeiset neljä kuukautta kaksin tyttärensä kanssa Oslossa. Takana on muutenkin hurjatahtinen työvuosi. – Nykyisin yritän ajatella, että elämäni ei tarvitse olla täydellistä joka saralla, hän sanoo.

Krista Kosonen vietti joulun ja uudenvuoden Turun saaristossa Nauvossa. Meren rannalla, kallioisella saarella on vapaa-ajan koti, jonka hän osti viime keväänä yhdessä puolisonsa, elokuvaohjaaja Antti J. Jokisen kanssa.

– Se on ihana paikka, Krista sanoo.

– Merta, luontoa, kallioita ja metsää. Viihdyn siellä todella hyvin. Rakastan metsää.

Asettuminen uudelle huvilalle on käynyt muutenkin sujuvasti.

– Siellä oli kaikki valmiina kahvinkeittimestä lähtien. Meidän ei ole tarvinnut hankkia mitään tai suunnitella remontteja.

Krista Kosonen muutti Selma-tyttärensä kanssa Osloon

Remontit eivät olisikaan nyt sopineet Kristan aikatauluun, sillä viime syyskuun lopusta lähtien hän on asunut 5-vuotiaan Selma-tyttärensä kanssa Oslossa. Krista on kuvannut siellä HBO Nordicin tuottaman Beforeigners-tv-sarjan toista tuotantokautta. Kuvaukset jatkuvat vielä ainakin helmikuun loppuun. Niiden vuoksi Krista ja Selma palasivat Osloon joululomaltaan heti loppiaisen jälkeen.

Syksyllä samoihin aikoihin, kun Krista lähti Norjaan, Antti Jokinen alkoi kuvata Ilkka Remeksen romaaneihin perustuvaa Omerta-toimintajännäriä Suomessa ja Virossa. Joulukuussa hän jäi projektista sairaus­lomalle.

– Koronan takia pääsimme käymään Suomessa syksyn aikana vain kerran. Silloin vietimme isänpäiväviikonlopun Nauvossa, Krista kertoo.

Matkustusrajoitukset ovat estäneet myös sukulaisten ja ystävien vierailut Suomesta Osloon. Kristan eläkkeellä oleva äiti on auttanut Kristaa usein lapsenhoidossa, mutta nyt hänkään ei ole voinut matkustaa.

– Onneksi tajusin heti syksyllä varautua pahimpaan. Suomalaiset Oslossa -Facebook-ryhmän kautta löysin avuksi ihanan Annin, joka oli virkavapaalla turkulaisesta päiväkodista. Hän tuli meille aina aamuisin ja ryhtyi keittämään Selmalle puuroa, kun itse lähdin kuvauksiin. Myöhemmin hän vei lapsen päiväkotiin ja oli apuna taas illalla, Krista kertoo.

Krista Kosonen: ”Ei elämässä aina tarvitse olla reipas”

Selmalle väliaikainen muutto Norjaan on ollut vaativa seikkailu, jota Krista on seurannut tunteet pinnassa.

– Alku oli raastavaa. Eihän Selma osannut norjaa lainkaan, kun hän aloitti päiväkodissa. Sormi kerrallaan yritin irrottaa hänen kättään omastani, kun aamuisin jätin hänet päiväkotiin. Minua ärsytti hokea lapselle, että ole nyt reipas, sillä ei elämässä aina tarvitse olla reipas. En kuitenkaan voinut juuri muuta kuin yrittää rohkaista häntä. Lopputulos oli, että Selma jäi itkemään ja minä menin itkemään viereiseen puistoon.

”Todennäköisesti Selma ymmärtää jo enemmän kuin haluaa tunnustaa minulle.”

Vaikeinta vaihetta kesti pari viikkoa.

– Ensimmäinen iso muutos parempaan tapahtui, kun tuli Selman syntymäpäivä. Hän sai päiväkodissa kruunun päähänsä, toiset lapset lahjoittivat hänelle maalauksiaan ja lapsille tarjottiin jäätelöä. Se muutti paljon.

Kun he olivat olleet Norjassa noin kuukauden, Krista vei Selman elokuviin katsomaan Charlie Chaplinin mykkäelo­kuvaa Sirkus.

– Esitystä säestävä pianisti esitteli elokuvan, ja kun hän sanoi, ettei siinä ole lainkaan ääntä, Selma kääntyi minuun ihmetellen, ettei ole ääntä. Hän oli ymmärtänyt pianistin puheen, vaikka pudisti kiivaasti päätään, kun kysyin, ymmärsikö hän.

Krista tulkitsee, että koska kielen ymmärtäminen stressaa Selmaa, tämä ei halua puhua siitä.

– Todennäköisesti Selma ymmärtää jo enemmän kuin haluaa tunnustaa minulle. Ainakin päiväkodissa on jo mennyt mukavasti.

Kristan kesä kuin lapsuudesta

– Niin outo vuosi, Krista kuvaa useimpien muiden tapaan mennyttä vuotta.

Zaida Bergrothin ohjaama elokuva Tove, jossa Kristalla on iso rooli, oli juuri valmistunut, kun kaikki maaliskuussa pysähtyi.

– Onneksi tiesin, että Beforeignersin ku­vaukset alkavat taas syksyllä. Pystyin nauttimaan joutenolosta, kun töitä oli tiedossa. Vietin samanlaisen pitkän kesäloman kuin lapsena. Olimme koko perhe monta viikkoa Nauvossa. Istuin päivät aurinkotuolissa ja luin hyviä kirjoja, Krista kertoo.

Ulospäin ei näytä lainkaan siltä kuin Krista olisi vain lomaillut. Pelkästään tutustumalla hänen viimeaikaisiin töihinsä kuka tahansa saisi päivänsä täyteen. Syksyllä ilmestyi Tommi Kinnusen menestysromaani Ei kertonut katuvansa Kristan lukemana äänikirjana. Samoihin aikoihin hän urakoi äänikirjaksi Raamatun Uuden testamentin, noin miljoona sanaa, joista tuli yhteensä 24 tuntia kuunneltavaa.

Pian Krista nähdään myös televisiossa, kun Elisa Viihteellä alkaa kahdeksanosainen draamasarja Mister8. Sarjaa kuvaillaan muun muassa romanttiseksi komediaksi, vaikka tarina saattaa herättää muitakin ajatuksia.

”Yleensä ajattelen useimmista asioista, että kukin saa tehdä niin kuin haluaa. Jos avoin suhde sopii kaikille osapuolille, niin sehän on silloin ok.”

Kristan esittämä Maria on varakas yritysjohtaja, joka elää avoimessa suhteessa seitsemän miehen kanssa. Jokaisella heistä on oma viikonpäivänsä. Systeemi lähtee sortumaan, kun maanantaimies, Pekka Strangin esittämä insinööri Juho, haluaa Marian yksin ja ryhtyy raivaamaan muita tieltään.

– Lähdin tekemään roolia, koska tarina kuulosti minusta hauskalta. Ajattelin, että voi olla tällainenkin Marian valitsema tapa katsoa parisuhdetta, Krista pohtii ja osuu ajankohtaiseen keskusteluun avoimista suhteista.

– Vaikea sanoa, mitä itse ajattelisin avoimesta suhteesta. Yleensä ajattelen useimmista asioista, että kukin saa tehdä niin kuin haluaa. Jos avoin suhde sopii kaikille osapuolille, niin sehän on silloin ok. Ei minulla ole siihen sen kummempaa kantaa, Krista sanoo.

Helmikuun puolivälissä tv:ssä alkaa myös uusi, kesällä julkkisten kanssa kuvattu reality-sarja Sukuni salat. Sen ensimmäisessä jaksossa paljastuu Kristan sukuun liittyvä mysteeri.

– Kun olin jo luvannut lähteä mukaan ohjelmaan, tuotantoryhmä kysyi, onko mitään, mitä en haluaisi perheestäni tietää. Kysymys tuntui aika hurjalta. Arvasin, että jotakin erikoista on löytynyt. Vastasin, että kaiken muun olen valmis ottamaan vastaan, mutta jos Antti ja minä olemme sukua toisillemme, sitä en halua tietää, Krista nauraa.

Krista Kosonen työstään: ”En julista tai ota kantaa”

Avoimista suhteista Uuteen testamenttiin! Näyttelijän skaala on laaja, ja ääripäitä on vaikea määritellä.

– Näyttelijän työhön liitetään usein paljon turhaa mystiikkaa, vaikka monta kertaa kyse on näyttelijälle normaaleista työn lähtökohdista. Toki teen työtä oman itseni kautta, mutta useimpiin rooleihin ja teksteihin pystyn suhtautumaan hyvin ammatillisesti. En esimerkiksi julista, moralisoi roolihenkilöitäni tai ota kantaa.

Krista Kosonen roolissa Blade Runner 2049 -elokuvassa
Krista Kosonen (vas.) näytteli maailmantähtien kanssa vuonna 2017 ensi-iltansa saaneessaa elokuvassa Blade Runner 2049.

Vaikka Krista on papin tytär ja hän on esiintynyt myös kirkollisissa tilaisuuksissa, Uutta testamenttia hän lähti lukemaan vain äänenä. Pipliaseuran tilaama työ ei ollut hänelle hengellinen kokemus.

– Enemmän pohdin sitä, mikä palvelee tekstiä: miten luen kirjan niin, ettei tyylini ärsytä ketään ja saa siksi jättämään sitä kesken. En näytellyt Jeesusta tai yrittänyt tehdä hänestä jonkinlaista. Hain kirjaan sopivaa äänensävyä ja oikeaa lukuno­peutta.

Lukeminen oli nautinto.

– Hyvän tekstin lukeminen ääneen on ihana fyysinen kokemus. Tuntuu siltä, kuin joku hieroisi kehoa sisältä päin. Uusi testamentti on täynnä mielenkiintoisia, jännittäviä tarinoita, ja sen läpi kulkee punainen lanka, kaikille kuuluva rakkauden ja armon viesti.

Uuden testamentin lukeminen muutti myös Kristan käsitystä Jeesuksesta henkilönä.

– Puhutaan jeesustelusta ja ajatellaan, että Jeesus olisi ollut loputtoman kärsivällinen ja ymmärtäväinen. Koin hänet nyt paljon lähestyttävämpänä ja inhimillisempänä kuin ­aiemmin. Hän oli kapinallinen, ajoi omaa ­asiaansa ja oli usein todella pettynyt ja turhautunut.

Lukukokemus antoi perspektiiviä myös päivänpolitiikkaan.

– Raamattu on oman aikansa tuote. Sitä voi lukea hyvin tarkoitushakuisesti, ja kokonaisuudesta irrotettuna siitä voi löytää yksittäisiä lauseita tukemaan melkein asiaa kuin asiaa. Näen nyt entistä paremmin, miten Raamattua käytetään ajamaan myös poliittisia agendoja.

– Tämä oli todella sivistävä työ, Krista summaa.

Krista Kosonen: ”Elämäni ei tarvitse olla täydellistä joka saralla”

Pari vuotta sitten Krista kertoi haastattelussa, että hän on parisuhteessa hyvin itsenäinen eikä ollenkaan läheisriippuvainen. Hän tekee paljon töitä ja odottaa, että kumppani hyväksyy sen.

– Allekirjoitan tuon yhä. Minua ei voi sitoa tai rajoittaa, hän sanoo.

Kristalle työ on intohimo. Hänen identiteettinsä on siihen vahvasti sidoksissa, ja hän kohdistaa kunnianhimonsa ennen muuta työhönsä. Silloin työn tekemisen ja jaksamisen rajoja saattaa olla välillä vaikea tunnistaa. Kristallakin on siitä kokemuksia, ja hän on joutunut miettimään jaksamistaan.

– Nykyisin yritän ajatella, että elämäni ei tarvitse olla täydellistä joka saralla. Jaksan paremmin, kun en aseta itselleni kauhean paljon erilaisia vaatimuksia. Teen töitä kunnolla mutta otan aika iisisti muut ajat, hän sanoo.

”Joinakin päivinä paras on vähemmän kuin toisina päivinä, joskus se on ihan paskaa. Silloin olen itselleni armollinen.”

Kun esimerkiksi kotityöt vaativat panostusta, Krista ostaa palveluita tai tyytyy ”riittävän hyvään” suoritukseen. Välillä raivo on hänelle kova voimavara.

– En ole luonteeltani ollenkaan zen. Esimerkiksi siivotessani menen raivolla eteenpäin ja ajattelen, että parhaansa tekeminen riittää. Joinakin päivinä paras on vähemmän kuin toisina päivinä, joskus se on ihan paskaa. Silloin olen itselleni armollinen.

Kun on oikein synkkää, Kristan pelastaa nauru.

– Nauran paljon – ja puhun ystävieni kanssa. Yleensä se auttaa. Nauru saa monet ikävät ­asiat tuntumaan pienemmiltä. Monelle ­asialle ei oikein voi muuta kuin nauraa.

Ystävänsä Krista mainitsee haastattelun mittaan monta kertaa. Heistä läheisimpiä ovat Selman kummitäti Armi Toivonen, Laura Birn, Emmi Parviainen, Elina Knihtilä, Zaida Bergroth. Heidän kuviaan vilahtelee usein myös Kristan Instagram-tilillä. Ystävät istuvat paljussa ja rantakal­liolla Nauvossa tai ovat ikuistaneet itsensä syömässä helsinkiläisessä ravintolassa.

Monet ystävistä ovat tuttuja jo teatterikoulusta, ja he ovat oppineet alusta lähtien jakamaan keskenään ilot ja pettymykset.

– Näyttelijän työhön liittyy paljon epävarmuutta. Yhtä saatua roolia kohden on kestettävä monta torjuntaa ja jollekin toiselle mennyttä roolityötä. Piirit ovat niin pienet, että kilpailuasenteella ei voi mennä kovin pitkälle, eikä kateudelle ole tilaa.

Kristan mielestä paras keino taistella joskus hiipivää kateutta vastaan on ilmaista se heti ääneen.

– Helvetti, että olen sinulle kateellinen! Tunne jotenkin purkautuu siihen, hän sanoo.

Oslon-kodin seinää koristaa Kristan omakuva

Beforeigners-sarjan ensimmäinen tuotantokausi on ollut Pohjoismaissa iso menestys, ja sarjaa esitetään nyt jo myös Etelä-Amerikan maissa. Krista esittää tarinassa aikamatkalle joutunutta viikinkisoturia, joka meidän aikaamme päädyttyään ryhtyy poliisiksi. Alfhildr Enginnsdottir haluaa olla yhtä hyvä poliisi kuin oli aikoinaan soturi.

Roolissaan Krista puhuu norjaa ja jopa muinaisnorjaa, joita kumpaakaan hän ei todellisuudessa osaa.

– Olen tehnyt aika paljon töitä opetellessani repliikit ulkoa, hän sanoo.

Näyttelijä Krista Kosonen Beforeigners-roolissa
Krista Kosonen esittää Beforeigners-sarjassa viikinkiä.

Roolihahmo näkyy myös Kristan ja Selman Oslon-­kodissa.

– Meillä on mukava kahden makuuhuoneen asunto kivalla paikalla Oslon keskustassa. Jonkinlaisena tuotantoyhtiön jekkuna täytyy pitää sitä, että valmiiksi kalustetun asunnon olohuoneen koko seinä on tapetoitu Beforeigners-roolikuvallani.

– En todellakaan pääse kotona irti roolistani, sillä sänkyni yläpuolelle on ripustettu viikinkimiekka ja olohuoneen lattialla on levypainot. Nostan painoja, jotta yläkroppani pysyy roolin vaatimassa kunnossa.

Paljonko nousee?

– Ha-haa! Ennen joulua nousi hyvin. Nyt joululoman jälkeen ei kannata mainita mitään, mutta odotetaan muutama viikko!

X