Julkkikset

Krista Kosonen, Maria Ohisalo, Minna Huotilainen ja muut menestyvät naiset paljastavat omat idolinsa: ”Sellaisen elämänasenteen haluan itsekin omaksua”

Näiden menestyvien naisten esikuvina on naisia, jotka inspiroivat, antavat toivoa ja auttavat elämässä eteenpäin. Maria Ohisalo, Minna Huotilainen, Krista Kosonen, Susani Mahadura ja Millariikka Rytkönen kertovat voimanaisistaan.
8.3.2020 Teksti: Sari Hannikainen Kuvat: Niclas Mäkelä, OM-arkisto, LK ja AOP

Sisäministeri Maria Ohisalo: “Ihailen rohkeutta olla esillä ja puolustaa faktoja”

“Tutkijat puolustavat demokratiaa ja oikeusvaltiota omalla työllään. Hanna Wass on tutkinut poliittista aktiivisuutta ja osallistumista suhteessa huono-osaisuuteen ja eriarvoisuuteen. Hän on nostanut esiin esimerkiksi sen, että nuorten passiivisen äänestyskäyttäytymisen taustalla ei yleensä ole kiinnostuksen tai ymmärryksen puute vaan ylisukupolvinen huono-osaisuus. Vanhempien matalampi koulutus- ja tulotaso näkyvät negatiivisesti lasten äänestyskäyttäytymisessä. Jos ei ole rahaa, koulutusta tai kotia, oma äänestyskäyttäytyminen ei ole se, mihin huomio ensisijaisesti kiinnittyy.

Hanna työskentelee Helsingin yliopistossa yleisen valtio-opin dosenttina, ja tutustuin häneen työskennellessäni väitöskirjatutkijana. Hanna osallistuu aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja puhuu työstään julkisesti, mikä ei ole tänä päivänä itsestäänselvyys, sillä myös tutkijoihin kohdistuu vihapuhetta ja maalittamista, jopa vainoa. Ilmapiiri on käynyt niin vaikeaksi, että moni tutkija on sanonut, ettei enää uskalla olla julkisesti esillä. Demokratian kannalta on huolestuttavaa, että osa ihmisistä, kuten tutkijat, toimittajat tai vaikkapa poliisit, rajautuvat keskustelun ulkopuolelle. Ihailenkin Hannan rohkeutta olla esillä ja puolustaa faktoja.

Erilaisissa medioissa leviävät feikkisisällöt ovat yleistyneet. Minustakin on tehty video ja meemejä, joissa suuhuni on laitettu sitaatteja, joita en ole koskaan sanonut. Niiden seurauksena minulle on tullut viharyöppyjä ja palautetta: ’Millainen ihminen voi sanoa tai toimia näin.’ Pahimmat uhkausviestit ilmoitetaan poliisille.

Kun feikkisisällöt leviävät sosiaalisessa mediassa ja jäävät sinne, niistä tulee osalle ihmisistä totuutta. On vaara, että kasvamme kulttuuriin, jossa vihapuheeseen suhtaudutaan itsestäänselvyytenä. EU:n sisäministerit ovat keskustelleet somejättien kanssa, jotta esimerkiksi vihapuhesisältöä voitaisiin jatkossa poistaa niiden hallinnassa olevista kanavista. Oikeusministeriössä valmistellaan lainsäädäntöä, jotta maalittamiseen voitaisiin vahvemmin puuttua.

On demokratian ydintä, että asioista voidaan olla eri mieltä. Henkilöön kohdistuva uhkailu mielipiteen takia menee liian pitkälle. Raja pitää pystyä vetämään johonkin.”

Valtio-opin dosentti Hanna Wass

Maria Ohisalo arvostaa valtio-opin dosentin Hanna Wassin (kuvassa) tapaa käydä vaikeistakin aiheista julkista keskustelua siitä huolimatta, että tutkijoihin kohdistuu rajua käytöstä.

Näyttelijä Krista Kosonen: ”Sellaisen elämänasenteen haluan itsekin omaksua”

Näyttelijä Krista Kosonen

Näyttelijä Krista Kososen mielestä itselleen nauramisen taito on hyvä selviytymiskeino.

”Minusta on mahtavaa 36-vuotiaana näyttelijänä, että Seela Sellan, Saara Pakkasvirran ja Leena Uotilan tähdittämä Teräsleidit-elokuva sai reilussa kuukaudessa yli 215 000 katsojaa. Yli 70-vuotiaita naisia ei kovin usein leffojen päärooleissa nähdä, joten elokuvan menestys on merkittävä asia koko alalle. Se on todiste siitä – mitä en ole koskaan itse epäillyt – että kaikenikäisten naisten tarinat kiinnostavat.

Seelan kanssa olen näytellyt Kansallisteatterin Vanja-enossa, Leena näytteli äitiäni Toisen kanssa -televisiosarjassa ja Saaran tunnen muuten vain. He ovat paitsi taitavia myös hauskoja ja sydämellisiä naisia. Heillä on hyvä itseironia ja sellainen asenne elämään, jonka haluan itsekin omaksua. He haluavat oppia nuoremmiltaan siinä missä nämä heiltä.

Minuun ja muihin nuorempiin näyttelijöihin he suhtautuvat tasavertaisina kollegoina. Kun tapasin Seelan ensimmäisen kerran Vanja-enon harjoituksissa, hän sanoi heti kuulleensa, että olen koiraihmisiä. Niin me kaksi koirahullua aloimme puhua nelijalkaisista. Avoimuus, lämpö ja huumori ovat ihailtavia ominaisuuksia. Tapa, jolla suhtautuu kollegoihin, kertoo työmoraalista.

Suhtaudun aika moneen asiaan huumorilla, varsinkin itseeni. Itselleen nauramisen taito on hyvä selviytymiskeino. En ole koskaan huomannut Seelassa, Saarassa tai Leenassa katkeruutta, kyynisyyttä tai kateutta, ja niitä vastaan taistelen tietoisesti itsekin. Ne ovat luovuutta tappavia tunteita, ja näyttelijän työ on leikkimistä.

Seelan, Saaran ja Leenan lisäksi minua on inspiroinut viime aikoina Helena Westermarck [1857–1938], jota näyttelen Helene-elokuvassa. Minä voin olla taiteellisessa ammatissa, äiti ja naimisissa, mutta hänen sukupolvelleen se ei ollut itsestäänselvyys. Taiteilijan ammatti saattoi tarkoittaa naiselle sitä, että hän ei saanut perhettä.

Helena oli kuvataiteilija, kirjailija ja naisasianainen. Hän on yksi niistä voimanaisista, joille saan olla kiitollinen siitä, että elän yhteiskunnassa, jossa nainen voi olla kaikkea sitä, mitä hän haluaa.”

Teräsleidit-elokuvan tähdet Saara Pakkasvirta, Leena Uotila ja Seela Sella.

Krista Kosonen ihailee näyttelijäkollegoitaan Saara Pakkasvirtaa (vas.), Leena Uotilaa ja Seela Sellaa. – En ole koskaan huomannut heissä katkeruutta, kyynisyyttä tai kateutta. Taistelen niitä vastaan tietoisesti itsekin, Krista sanoo.

Aivotutkija Minna Huotilainen: “Naispuolisella roolimallilla oli iso merkitys”

Aivotutkija Minna Huotilainen

Aivotutkija Minna Huotilaisella ei ollut nuorena opiskelijana yhtään naista professorina.

”Akateemikko, aivotutkija Riitta Hari on yksi harvoista Yhdysvaltain kansalliseen tiedeakatemiaan valituista suomalaisista. Hän on työskennellyt tieteen maailmassa aikana, jolloin lähes jokainen tutkija oli mies. Nyt, 30 vuotta myöhemmin, sukupuolijakauma aivotutkimuksen parissa on melko tasainen kiitos Riitan kaltaisten edelläkävijöiden. Hän on avannut tietä tiedenaisille.

Tutustuin Riittaan 1990-luvulla teekkarityttönä, kun opiskelin Espoon Otaniemessä teknillisessä korkeakoulussa neljättä vuotta sähkötekniikkaa. Riitta teki silloin aivotutkimusta teknillisen korkeakoulun kylmälaboratoriossa, ja sinne minäkin päädyin opinnäytetyön tekopaikkaa etsiessäni. Aivojen ja sen kuulojärjestelmän mittaaminen kiinnosti minua. Naispuolisella roolimallilla oli minulle iso merkitys, sillä sähköpuolella en ollut sellaista ihmettä nähnyt. Siellä ei ollut silloin yhtään naista professorina. Nykyisin tilanne on hieman parempi.

Riittaa taisin aluksi vähän pelätäkin, sillä hän oli vaativa johtaja ja opettaja. Mikä oli kerran sanottu, se piti oppia ja muistaa. Oli hän myös hauska ja huumorintajuinen, kuten myöhemmin selvisi.

Opin Riitalta, kuinka tärkeää tieteessä on kiinnittää huomiota jokaiseen yksityiskohtaan ja olla tinkimättömän tarkka siitä, että kaikki menee millilleen oikein. Ihailen hänen kykyään innostua uusista tutkimuskysymyksistä ja menetelmistä. Tieteellisen uteliaisuuden ja rohkeuden seurauksena voi päästä sellaisiin tuloksiin, joita ei olisi voinut ennalta odottaa. Se, että olen itse lähtenyt tutkimaan musiikin vaikutusta aivoihin, ei ollut ilmeinen suunta. Sekin on seurausta rohkeudesta.

Tutkijana olen halunnut korostaa myös perhe-elämän merkitystä. Minulla on ollut labrassa monta kertaa lapset kainalossa, enkä ole halunnut pitää erillään työ- ja yksityiselämää. Se on valinta, jota olen halunnut tuoda esiin. Vieläkään ei ole itsestäänselvyys, että tutkijalla, varsinkaan naisella, voi olla perhe. Mutta nykyisin perhe-elämän tärkeydestä voi puhua enemmän kuin aikaisemmin.”

Aivotutkija, akateemikko Riitta Hari

Aivotutkija, akateemikko Riitta Harin (kuvassa) esimerkki oli Minna Huotilaiselle tärkeä miehisessä tiedemaailmassa.

Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen: “Kyllä minä selviän, jos hänkin”

Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen

Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen saa toisilta naisilta arvostelua niin pukeutumisestaan kuin hiustensa väristä.

“Neljä vuotta sitten olin Helsingin kaupungintalon juhlasalissa kauhusta jäykkänä. Alkamassa oli Naisjärjestöjen Keskusliiton 100 tasa-arvotekoa -hankkeen tilaisuus, ja olin juuri tajunnut, että muut olivat pukeutuneet hienosti. Oli kylmä pakkaspäivä, joten minulla oli ylläni lämpimät housut, villakerrasto ja toppakengät. Sitten näin, että jollain toisellakin oli toppakengät: nimittäin hankkeen puheenjohtajalla presidentti Tarja Halosella. Ajattelin, että hyvä Tarja! Hänen ei tarvitse pönkittää asemaansa ulkoisilla asioilla. Hän on käytännönläheinen ja tavallinen, kuten olin ajatellutkin.

Tapasin Tarjan silloin ensimmäisen kerran, mutta olin ihaillut häntä jo kauan. En ollut nuorena poliittisesti aktiivinen. Kun televisiosta tuli A-studio, vaihdoin kanavaa. Tarjan uraa ja julkisia esiintymisiä aloin silti seurata jo teini-ikäisenä, kun hänet valittiin oikeusministeriksi vuonna 1990. Hän puhui niin, että ymmärsin, mitä hän sanoi. Minua viehättää se, että hän on aina tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja heikomman puolella. Se ei muutu, oli hänen asemansa mikä tahansa.

Millariikan käsivarren tuore tatuointi on kannanotto julki-imettämisen puolesta. ”Näin minäkin imetän aina julkisesti.”

Muutamia vuosia sen jälkeen kun Tarja oli valittu ensimmäisenä naisena tasavallan presidentiksi, erosin nuoruuden avioliitostani ja minusta tuli yksinhuoltaja. Koin tilanteen kauheana epäonnistumisena, ja minua lohdutti se, että meillä on yksinhuoltajaäiti presidenttinä. Kyllä minä selviän, jos hänkin. Kaikenlaisista lähtökohdista tulevat ihmiset voivat vaikuttaa ja muuttaa asioita.​

On surullista, että kohtaan Tehyn puheenjohtajana edelleen samanlaisia asenteita, joita Tarja on kertonut kohdanneensa omina ay-vuosinaan 1970-luvulla: tytöttelyä ja ulkonäön arvostelua. Naisten mielestä en pukeudu niin kuin asemassani olevan ihmisen kuuluisi ja hiusteni värikin on väärä. Ja vaikka tykitän julkisesti kuinka tiukkaa asiaa tahansa, saan miehiltä viestejä, joissa minua kehotetaan laihduttamaan. Ei tällaisista asenteista pidä vaieta.

Tarja Halonen on raivannut meille naisille latua, ja meidän velvollisuutemme on pitää sitä auki. Naisten palkkatasa-arvon, työolojen ja muiden epäkohtien parantamiseksi on yhä paljon tekemistä.”

Presidentti Tarja Halonen

Millariikka Rytkönen on ihaillut presidentti Tarja Halosta (kuvassa) teini-ikäisestä asti. Hän kohtaa ay-johtajana edelleen samanlaisia asenteita, tytöttelyä ja ulkonäön arvostelua kuin presidentti ay-vuosinaan 1970-luvulla.

Toimittaja-dokumentaristi Susani Mahadura: “Sain toivoa, että minäkin voin toteuttaa unelmani”

Toimittaja-dokumentaristi Susani Mahadura

Toimittaja-dokumentaristi Susani Mahadura ehti jo luopua haaveestaan, ennen kuin sai sysäyksen ryhtyä pyrkimään unelmauralleen. Susanin ohjaama Kelet oli DocPoint-festivaalin katsotuin dokumenttielokuva ja yleisön suosikki.

“Katsoin haastattelun uudestaan ja uudestaan: miten vahva ja itsevarma hän olikaan. Televisioruudussa oli toimittaja, kansalaisaktivisti Maryan Abdulkarim puhumassa tasa-arvosta. Hän oli ensimmäisiä ruskeita naisia, joita näin suomalaisessa mediassa kommentoimassa aiheita, jotka puhuttelivat minua. Siitä on viitisen vuotta aikaa, olin silloin 25.

Olin haaveillut mediaurasta teinitytöstä asti. Synnyin Mikkelissä, äitini on suomalainen ja isäni srilankalainen. Vanhempien eron jälkeen asuin äidin kanssa Espanjassa kuusi vuotta. Paluu Suomeen 12-vuotiaana oli minulle sokki. Olin yksinäinen ja katsoin kotona paljon televisiota, The Oprah Winfrey Show oli suosikkejani. Ne tarinat! Ajattelin, että tuollaista toimittajantyötä minäkin haluaisin tehdä, mutta ruskealle tytölle se olisi Suomessa mahdotonta. Ei täällä ollut televisiotyössä minun kaltaisiani.

Luovuin haaveestani, ja lukion jälkeen aloin opiskella yliopistossa espanjalaista filologiaa sekä työskennellä Suomenlinnassa oppaana. Eräällä opastuskierroksella oli mukana yleisradiolaisia, jotka sanoivat, että sopisin persoonaltani Yleen töihin. Sanat sysäsivät minussa jotakin liikkeelle. Joku näki minut! Jätin yliopisto-opinnot ja aloin opiskella ammattikorkeakoulussa toimittajaksi. Maryanista tuli suunnannäyttäjäni. Häneltä sain toivoa, että minäkin voin toteuttaa unelmani mediaurasta.

Sittemmin olen tehnyt neljän vuoden ajan radiossa, Yle Puheella, keskusteluohjelmaa Yagmur Özberkanin kanssa. Haaveilemme yhteisestä television talk showsta ja olemme käyneet koekuvauksissa. Niissä on ylistetty keskinäistä kemiaamme mutta myös sanottu, ettei Suomi ole vielä valmis kahteen ruskeaan juontajaan.

Tammikuussa DocPoint-elokuvafestivaalilla sai ensi-iltansa esikoisohjaukseni, transnuoresta kertova dokumentti Kelet. Halusin tehdä sen päähenkilöäni Keletiä aidosti kuunnellen, sillä tiedän, minkälaista on olla jonkun muun määrittelemässä lokerossa. Tulevaisuudessa haluaisin tehdä lisää ohjaustöitä. Dokumentin kuvauksissa oli mahtavaa tajuta, että nyt kukaan muu ei määritä, miten tarina pitää tehdä. Minä päätän sen.”

”Maryanista tuli suunnannäyttäjäni. Häneltä sain toivoa, että minäkin voin toteuttaa unelmani mediaurasta.”

Toimittaja ja kansalaisaktivisti Maryan Abdulkarim

Susani Mahaduralle toimittaja ja kansalaisaktivisti Maryan Abdulkarim (kuvassa) on ollut suunnannäyttäjä uranaisena ja ruskeana naisena.

Kansainvälinen naistenpäivä

Kansainvälistä naistenpäivää vietetään 8. maaliskuuta. Niin on tehty 1900-luvun alkupuolelta asti. Alun perin sen tarkoitus on ollut edistää naisten äänioikeutta ja naisasialiikettä. YK:n julistamaa kansainvälistä naistenpäivää on vietetty vuodesta 1975 asti.

Lähde: YK-liitto

Lue myös

Suosittelemme