Krista Pärmäkoski toivoo tulevaisuudelta tavallista perhe-elämää ja uutta unelma-ammattiaan: ”Se on peruja lapsuudestani”
Maastohiihtäjä Krista Pärmäkoski tulee tuskin koskaan laittamaan suksiaan kirjaimellisesti naulaan, mutta luonnollisesti hänen kilpauransa päättyy ennen pitkää. Sitten on aika kokeilla jotain ihan uutta.
Krista on elänyt kurinalaista ja tavoitteellista arkea pitkään.
Maastohiihtäjä Krista Pärmäkoski tulee tuskin koskaan laittamaan suksiaan kirjaimellisesti naulaan, mutta luonnollisesti hänen kilpauransa päättyy ennen pitkää. Sitten on aika kokeilla jotain ihan uutta.
Sittenkin vielä yksi vuosi. Ainakin. Niin maastohiihtäjä Krista Pärmäkoski, 31, ajatteli alkutalvesta, kun hän pohti uransa tulevaisuutta. Ratkaisu oli Kristalle poikkeuksellinen, sillä hän oli jo kymmenen vuotta aiemmin päättänyt lopettaa kilpauransa tänä talvena. Se tuntui 18-vuotiaana maajoukkueessa aloittaneesta Kristasta pitkään sopivalta ajankohdalta. Maaliskuun lopussa hän kuitenkin ilmoitti jatkavansa.
– Olen yleensä hyvin periaatteellinen ja pidän kiinni päätöksistäni, mutta tällä kertaa pyörsin pääni. Minulla on niin kiva ammatti, ja olen hyvässä vireessä. Olisi tuntunut hölmöltä lopettaa nyt, kun intoa ja halua jatkamiseen vielä on, Krista sanoo.
Päätöstään hän puntaroi puolisonsa, urheiluvalmentaja Tommi Pärmäkosken kanssa, joka toimii myös vaimonsa fysiikkavalmentajana.
– Kyselin tietysti Tommin mielipidettä, koska tämä homma koskee tavallaan häntäkin, kun joudun olemaan niin paljon reissussa. Tommi ymmärsi ajatukseni ja antoi vihreää valoa. Luulen, että hän olisi ehkä pettynytkin, jos olisin valinnut toisin.
Oleellisin pohdinnan aihe oli se, haluaisiko Krista elämältään jo jotain muuta. Talven aikana vastaus kirkastui.
– Vielä ei ole elämänmuutoksen aika.
”Tommi osaa aina valita sanansa oikein”
”Työni varjopuoli on se, etten ehdi tapaamaan perhettäni niin usein kuin haluaisin. Onneksi nykypäivän välineet mahdollistavat yhteydenpidon helposti. Viestittelen läheisteni kanssa Whatsapin välityksellä päivittäin.
Puolisoni matkustelee myös paljon työnsä vuoksi. Hänen tukensa on merkinnyt minulle ja uralleni valtavasti. Hän ymmärtää työni luonteen eikä koskaan syyllistä, kun lähden taas uuteen reissuun. On todella tärkeää, että voin aina lähteä treenileireille ja kisoihin hyvillä mielin.
Tommi tsemppaa ja kannustaa minua aina. Jos minulla menee huonosti tai on vaikea hetki, keskustelen ja puran tilannetta hänen kanssaan. Yhdessä pohdimme, missä hommat menivät vikaan ja miten pitää toimia jatkossa, jotta sama ei toistu. Parasta on se, kun hän muistuttaa, että vain minä itse voin nostaa itseni ylös suosta – ei kukaan muu. Hän osaa aina valita sanansa oikein.
”Olen mielestäni ihan hyvä puoliso, vaikka olenkin aika paljon poissa.”
Joskus väsyneenä saatan kiukutella hänelle kuntosalilla. Sanomme toisillemme suoraan ajatuksiamme, mutta ne tilanteet jäävät salille. Olemme osanneet vetää hyvin rajan ammattiin liittyvien asioiden ja kotielämän välille.
Olen mielestäni ihan hyvä puoliso, vaikka olenkin aika paljon poissa. Olen iloinen ja välillä vähän hölmöilevä arjen piristäjä. Saatan laittaa musiikit täysille ja alkaa tanssia pöljästi. Arkinen hulluttelu tulee minulta luonnostaan.
Perhedynamiikkamme muuttuu varmasti, kun kilpaurani joskus päättyy. Sitten yhteistä aikaa onkin enemmän kuin koskaan aiemmin. Uskon, että kaikki menee kuitenkin ihan hyvin. Meidän on hyvä olla yhdessä kotona.”
”Voisin rakennella huonekaluja ja vaikka talojakin”
”Tulen tuskin koskaan laittamaan suksiani kirjaimellisesti naulaan, mutta tietysti kilpaurani päättyy ennen pitkää. Sitten on aika kokeilla jotain ihan uutta.
Olen haaveillut pitkään puusepän ammatista. Se on peruja lapsuudestani, kun seurailin isäni talonrakennusprojekteja. Voisin rakennella huonekaluja ja vaikka talojakin. Nautin siitä, että käden jälki näkyy heti tehdyssä työssä. Olen entisöinyt muutamia vanhoja esineitä harrastuksenani.
Myös urheilun parissa toimiminen kiinnostaa minua. Ehkä voisin kuvitella olevani mukana junioritoiminnassa seuratyön parissa.
Tällä hetkellä suurin unelmani on, että pääsen jossakin vaiheessa viettämään normaalia perhe-elämää: rauhallista arkea kotinurkissa ilman, että koko ajan täytyy pakata laukkuja ja nukkua pari yötä siellä ja sitten pari yötä täällä. Kun urani jälkeen reissut vähenevät, voin keskittyä vain läheisiini.”
Luit juuri lyhennelmän Annan kansijutusta 17/2022, jonka on kirjoittanut Anneli Juutilainen. Tässä iässä -sarjan jutussa Krista kertoo, miten hänestä kasvoi koko kansan tuntema hiihtäjä. Mitä hän ajattelee nyt nuoruusvuosistaan? Mikä on Kristan mielestä parasta heidän juuri valmistuneessa uudessa kodissaan? Entä miten huippu-urheilija rentoutuu treenien ja kisojen jälkeen? Lue koko juttu numerosta 17/2022 tai digilehdestä. Voit tilata digilehden täältä!
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous