Julkkikset

Kristiina Halkola kieltäytyi 1960-luvulla rohkeasta elokuvakohtauksesta: ”Sain hankalan naisen maineen ja menetin rooleja”

Nuoruuden oikeustaistelu varjosti 1960-luvulla näyttelijänuransa aloittaneen Kristiina Halkolan, 73, uraa. ”Olin kieltäytynyt rohkeasta kohtauksesta, mutta katsojat luulivat, että siinä olin minä”, Kristiina kertoo.
4.8.2018 Teksti: Sanna Wirtavuori Kuvat: Ella Karttunen, Kristiina Halkolan kotialbumi

Näyttelijä Kristiina Halkola, 73, kertoo elämästään ja arjestaan Annan Juuri nyt -haastattelussa.

Rakkaimmat arkirutiinit: ruoanlaittoa, kukkien ihailua, kissan hoitamista

Rakkain arkirutiinini on kukkien ihaileminen. Tänä vuonna oli mahtava toukokuu, kaikki kukki etuajassa: kevättaskuruohot, valkovuokot, tuomet, kielot ja juhannusruusut… Kesäkuussa olimme Sisiliassa, jossa jakarandapensaat kukkivat, ja nyt Sodankylän-matkalla olen ihaillut rentukoita, kulleroita ja puna-ailakkeja. Toivottavasti unikot kukkivat vielä Oulunkylässä, kun palaamme kotiin Helsinkiin.

Päiväni kuluvat kaikenlaista puuhastellessa. Laitan ruokaa, hoidan kissaa ja joskus lapsenlapsia. Olen aina laulanut heille paljon. Se on minun juttuni. Kirjoittelen toisinaan pöytälaatikkoon runoja, teen satunnaisesti laulukeikkoja ja tekisin mielelläni näyttelijän töitä. Minulla on yhteinen kesämökki siskojeni kanssa Lemillä Lappeenrannan lähellä. Se on maailman rauhallisin paikka.

"Kukat oat minulle tärkeitä: herkkä unikko kotipihallani", Kristiina Halkola kertoo.

”Kukat oat minulle tärkeitä: herkkä unikko kotipihallani”, Kristiina Halkola kertoo.

Olisin mielelläni hyvä ruoanlaittaja. Lueskelen ruokalehtiä, rakastan reseptejä ja suunnittelen. Tiukan paikan tullen valmistan takuuvarmaa sisäfilettä. Juju on siinä, että se haudutetaan kypsäksi tietyn saman punaisen villapaidan sisässä.

Raha-asioissa nuukailen ja kierrätän. Mutta kun olen säästänyt, on hyvä syy tuhlata. Oli ihana fiilis, kun pystyin kesäkuussa tarjoamaan lapsille ja heidän perheilleen yhteisen Sisilian-matkan. Meitä oli siellä 15 henkeä.

Kristiina Halkola kieltäytyi 1960-luvulla rohkeasta kohtauksesta – sai hankalan naisen maineen

Olen seurannut kiinnostuneena Me too -keskustelua. Minua syyllistettiin aikoinaan, kun en hyväksynyt sitä, että Jörn Donner leikkasi Mustaa valkoisella -elokuvaan (1968) rakastelukohtauksen, jossa ulkopuolinen esitti minua. Olin kieltäytynyt rohkeasta kohtauksesta, mutta katsojat luulivat, että siinä olin minä. En ajatellut silloin, että minua esineellistetään, mutta mielestäni se oli väärin, ja rupesin potkimaan vastaan. Asiaa puitiin eri oikeusasteissa, ja lopulta voitin. Sain kuitenkin hankalan naisen maineen ja menetin monta roolia.

Olen juuri nyt ärsyyntynyt showherroista Putinista ja Trumpista. Heidänkö varaansa maailmanrauha pitäisi rakentaa! En ole enää mukana politiikassa, mutta seuraan uutisia, ja enimmäkseen ne ärsyttävät. Asiat muuttuvat niin hitaasti, että huononkaan kehityksen alkukohtaa ei pysty tarkasti ajallistamaan. Milloin esimerkiksi valeuutisista tuli arkipäivää, ja milloin Amerikka muuttui epädemokratiaksi – milloin kipuraja ylitettiin?

Katson televisiosta aina uutiset sekä elokuvia ja laatusarjoja. Esimerkiksi Margaret Atwoodin kirjaan perustuva sarja Handmaid’s Tale on rankka ja loistava. Luen paljon, mutta mikään atk ei ole minun juttuni.

”Olimme niin päättömän rakastuneita”

Hoidan parisuhdettani olemalla mahdollisimman avoin oma itseni. Meillä on pitkä liitto Bimbon (näyttelijä Eero Melasniemi) kanssa. Kun vuonna 1964 kohtasimme, me molemmat tajusimme, että apua, tämä on nyt menoa. Olimme niin päättömän rakastuneita, että siitä syntyi halu olla toisen kanssa. Ei tämä enää ihan pieneen kaadu. Lempinimi Bimbo muuten juontaa jostain kouluajoilta, eikä siihen liity mitään irvailua.

Eero Melasniemi ja Kristiina Halkola ovat olleet yhdessä 54 vuotta.

Eero Melasniemi ja Kristiina Halkola ovat olleet yhdessä 54 vuotta.

Vanheneminen on pottumainen juttu ja tuo tullessaan kaikenlaisia kremppoja. On pakko tehdä jotakin, vaikka vesijuosta. Minulta leikattiin rintasyöpä vuonna 2006, ja sen jälkeen olen luottanut suomalaiseen terveydenhuoltoon entistä vankemmin. Meistä pidetään täällä uskomattoman hyvää huolta.

Hoidan kauneuttani hirvittävän suurella määrällä rasvoja ja öljyä. Tukka on värjäämätön harmaa, ja kierrän sen pesun jälkeen pin-nien avulla sormikiharoille. Sitten tarvitaan vain sitaisu sekä Singaporen orkideapuistosta ostettu hiussolki ja näppärä nuttura on valmis.

Odotan kesän jatkuvan. Toivon, että valoa ja lämpöä riittäisi pitkälle syksyyn. Useimmiten minun on paras olla juuri tässä ja nyt – ei missään muualla. Toivon pysyväni terveenä, sillä haluan elää vielä pitkään ja hartaasti.

Lue myös

Suosittelemme