Julkkikset

Kun Erin Anttila alkoi Nylon Beatin jälkeen elää ”taviksena”, kokemus avasi silmät: ”Jouduin näkemään vaivaa, että joku jaksoi jutella kanssani”

Erin Anttila halusi nuoruuden Nylon Beat -huuman jälkeen tehdä jotain aivan muuta. Arki ”taviksena” yllätti monella tapaa ennen kuin hänestä tuli suosittu sooloartisti.

Teksti:
Miia Siistonen
Kuvat:
Liisa Valonen, OM-arkisto

Musiikkiuransa lomassa Erin työskenteli muun muassa vaatekaupassa.

Erin Anttila halusi nuoruuden Nylon Beat -huuman jälkeen tehdä jotain aivan muuta. Arki ”taviksena” yllätti monella tapaa ennen kuin hänestä tuli suosittu sooloartisti.

Arki on Erin Anttilalle yhä jatkuva ihmettelyn ja ihastelun aihe.

Taannoin hän pysähtyi taidemuseossa tuijottamaan teosta, johon oli koottu pelkästään vaaleanpunaisia esineitä: kyniä, kumeja, mukeja, nukkeja. Pinkki on ihana väri, mutta liian isona annoksena ihanakin ällöttää. Samalta Erinistä tuntui Nylon Beat -yhtyeen loppuaikoina. Hän oli viettänyt koko varhaisaikuisuutensa keikkabusseissa, esiintymislavoilla ja hotellihuoneissa. Glitteri ja hattara alkoivat kyllästyttää.

Kun bändi lopetettiin, Erinin piti miettiä, mitä hän oikeasti halusi elämältään. Mikä tekisi hänet onnelliseksi?

Nyt hän sanoo, että ilo löytyy yllättäen ihan tavallisista asioista. Kun saa vihdoin tilaamansa uudet verhot. Kun voi kuoria perunoita kaikessa rauhassa ilman kiirettä. Kun voi herätä sunnuntaiaamuna kotona. Ihan parasta on, kun koko nelihenkinen perhe onnistuu kokoontumaan yhdessä ruokapöydän ääreen.

Erin studiokuvassa vuonna 1997.
Erin studiokuvassa vuonna 1997.

”Suomessa olin vähän nynny, Irlannissa crazy bitch”

”Identiteettini on alusta asti jakautunut kahtia. Pikkulapsena asuin pari vuotta äitini kotimaassa Irlannissa ja myöhemmin vietin siellä kaikki kesät. Suomessa minua pidettiin kilttinä, kohteliaana ja sosiaalisesti taitavana – ja varmaan vähän nynnynä. Irlannissa olin räävitön crazy bitch. Minähän pelasin poikien kanssa jalkapalloa ja join siideriä lasin sijaan tuopista.

Olen vanhempieni iltatähti, isä oli syntyessäni jo nelikymppinen. Minua reilusti vanhemmat kaksi veljeä ja sisko joutuivat taistelemaan keskenään jokaisesta jäätelömillimetristä ja coca-cola-senttilitrasta. Minun ei tarvinnut kilpailla kenenkään kanssa. Olin kaikkien lellimä pikkuprinsessa.

Me sisarukset perheinemme kokoonnumme yhä joka viikko äidin luo viettämään pizzaperjantaita. Parhaimmillaan pöydän ympärillä on yli kaksikymmentä ihmistä. Siinä käydään läpi kuulumiset ja puidaan ajankohtaisia asioita.

Iso perhe, jossa on paljon eri-ikäisiä ihmisiä, on suunnaton rikkaus. Heidän keskellään on turvallista puntaroida kaikenlaisia mielipiteitä. Omista poikkeavat näkökulmat laajentavat maailmankuvaani.

Nylon Beatin aikoina meitä Jonnan (Geagea, os. Kosonen) kanssa verrattiin aina toisiimme. Jonna oli ärhäkkä ja impulsiivinen osapuoli, minä se hymyilevä ja sovitteleva. Ihailin Jonnassa juuri hänen suoruuttaan ja no bullshit -asennettaan.

Kai ihminen hakeutuu luonnostaan sellaisten ihmisten seuraan, joilta haluaa oppia ja omaksua jotakin.

Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut

Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.

Tilaaja: Kirjaudu tai luo tili tästä.

Kirjaudu

Mikäli et ole vielä tilaaja, tilaa Anna tästä.

Tilaa

Pulmatilanteissa ole yhteydessä asiakaspalveluun.

X