Julkkikset

Kuusikymppisenä uransa huipulla oleva Hanna Sumari: ”Opin jatkuvasti uusia asioita lapsiltani”

Hanna Sumari on 61-vuotiaana uransa huipulla. Hän juontaa kahta suosittua tv-ohjelmaa, kirjoittaa blogeja ja kiertää maata tapahtumajuontajana. Aina kaikki ei ole mennyt yhtä hyvin. Kriisin paikkoja ovat olleet muun muassa julkisuuden pelko ja töiden yllättävä loppuminen.

Teksti:
Minna Juti
Kuvat:
Mirva Kakko

– Pitkä tv-urani on minulle yllätys, josta olen tietysti hyvin iloinen, Hanna Sumari sanoo.

Hanna Sumari on 61-vuotiaana uransa huipulla. Hän juontaa kahta suosittua tv-ohjelmaa, kirjoittaa blogeja ja kiertää maata tapahtumajuontajana. Aina kaikki ei ole mennyt yhtä hyvin. Kriisin paikkoja ovat olleet muun muassa julkisuuden pelko ja töiden yllättävä loppuminen.

Hanna Sumarista, 61, tuli tänä syksynä isoäiti, kun hänen kolmesta tyttärestään vanhin, Kirsikka, sai pojan. Pieni Morris on rakas ja saa mumminsa onnesta soikeaksi, mutta silti ihaninta Hannan mielestä on nähdä tyttärensä äitinä.

– En oikein ymmärrä heitä, jotka sanovat, että lapsenlapset ovat omiakin lapsia parempia. Minulle omat tulevat kyllä yhä ykkösinä. Jännitin Kirsikan synnytystä valtavasti ja olin tosi huojentunut ja onnellinen, kun kaikki oli ohi. Nyt minusta on ihanaa, että voin olla lähellä ja auttaa häntä, niin kuin oma äitini auttoi aikoinaan minua. Se tuntui silloin turvalliselta ja hyvältä.

Hannalla on tapana kysäistä tyttäreltään ja tämän mieheltä, kaipaavatko he esimerkiksi omaa aikaa. Silloin hän tarjoutuu hoitamaan vauvaa. Myös lapsen nimenantojuhla järjestettiin Hannan ja hänen miehensä Jarin kotona.

– Teimme juhlan Kirsikan kanssa yhdessä, jotta siitä tuli hänen perheensä näköinen.

Kun Hanna ensimmäisen kerran lähti kävelylle vauvaa vaunuissa työntävän tyttärensä kanssa, hänestä tuntui kuin hänen oma Lisa-äitinsä ja Alli-mumminsa olisivat olleet heidän mukanaan.

– Tunsin kuuluvani vahvojen naisten ketjuun ja oivalsin, miten tärkeitä olemme toisillemme.

Ketjun tuki toimii äidiltä tyttärelle ja toisin päin, ja Hanna tuntee saaneensa aina paljon myös lapsiltaan.

– Opin heiltä jatkuvasti uusia, kiehtovia asioita, joista en saisi muualta tietoa. Nuorten mielipiteitä vähätellään aivan liian helposti. Vaikka arvostankin perinteitä, haluan muuttua aina vain avarakatseisemmaksi, Hanna sanoo.

– Katson uteliaasti, miten maailma muuttuu ja mitä nuoret tekevät. Näen, millaisia trendejä he seuraavat, millaisia valintoja he tekevät ja miten he ne perustelevat. Näin pysyn ajassa. Minulle voi tulla ikää lisää, mutta vanhaksi en aio ruveta.

Lue myös: Hanna Sumari: ”Rakkausrutiineihin ei kyllästy koskaan”

”Minullakin saa olla jokin lahja”

Toistaiseksi Hanna Sumari taitaa olla elämässään parhaassa vauhdissa. 25 vuotta jatkunut ura tv-toimittajana ottaa vain uusia kierroksia, ja Hanna on suositumpi kuin koskaan. Hän on juontanut jo kuusi kautta MTV:n Suomen kaunein koti -ohjelmaa. Viime kesänä hän kiersi tuotantotiimin kanssa ympäri maata kuvaamassa ensi kesän jaksoja. Silloin katsojat pääsevät valitsemaan Suomen kauneinta kesämökkiä.

Tänä syksynä samalla kanavalla alkoi uusi ruokaohjelma Mitä tänään syötäisiin? Perjantai. Kun Hannaa pyydettiin vetämään sitä kokki Harri Syrjäsen rinnalla, hän oli innoissaan.

– Minulla oli ollut jo pitkään kova hinku päästä tekemään muutakin kuin sisustusohjelmia. Pidän hyvästä ruoasta ja erityisesti leipomisesta. Harrin kanssa opin kokkaamisesta koko ajan jotakin uutta. Tärkeintä on kuitenkin se, että pääsen toimittajana laajentamaan ja näyttämään osaamistani.

Hanna on freelance-yrittäjä. Ohjelmien tekemisen ohella hän kirjoittaa lehtijuttuja ja kahta blogia, joihin molempiin liittyy kaupallista yhteistyötä. Toisessa hän käsittelee melkein mitä vain elämässään eteen tulevaa. Toisessa hän julkaisee kerran viikossa ruokareseptin. Tv-näkyvyys ja blogisuosio ovat pitäneet huolen myös siitä, että Hanna on haluttu juontaja erilaisissa yleisötapahtumissa.

– Rakastan esiintymistä ja tv-työtä, vaikka joskus tuntuu, ettei sitä saisi tunnustaa. Meitä suomalaisia vaivaa niin syvälle juurrutettu esiintymispelko, että hyväksytympää olisi pitää matalaa profiilia ja olla tuomatta itseään ja innostustaan esille. Olen kuitenkin oppinut vuosien mittaan ajattelemaan, että minullakin saa olla jokin lahja. Olen hyvä haastattelija. Saan ihmiset vapautumaan, unohtamaan jännityksensä ja puhumaan. Kun käyn pitämässä luentoja, tunnen että ihmiset tykkäävät kuunnella minua.

– Olen hyvä haastattelija. Saan ihmiset vapautumaan, unohtamaan jännityksensä ja puhumaan, Hanna Sumari sanoo.
– Olen hyvä haastattelija. Saan ihmiset vapautumaan, unohtamaan jännityksensä ja puhumaan, Hanna Sumari sanoo.

Pakkopysähdys

Aina ei ole ollut yhtä hyvin. Hanna Sumari on kokenut myös ison kriisin pohtiessaan, haluaako hän jatkaa julkisuudessa. Onpa hän kokenut senkin, että työt loppuvat.

– Aloitin tv-työt 1993 Joka kodin asuntomarkkinat -ohjelmassa. Tein sitä seitsemän vuotta. Samaan aikaan olin mukana muutamassa muussakin ohjelmassa, kunnes havahduin, että haluanko sittenkään olla ruutukasvo. Siitä koituva julkisuus alkoi vaivata minua. Mietin, mihin tunnettuus lopulta johtaisi, millaisen kuvan se loisi minusta ja miten se vaikuttaisi elämääni? Olinko valmis ihmiseksi, joka koska tahansa saattoi olla iltapäivälehtien otsikoissa? Lopulta päätin repäistä itseni irti ja lopetin tv-työt.

Saman tien häntä kuitenkin kysyttiin taas uuteen ohjelmaan.

– Sen idea ei ollut mielestäni kovin hyvä. Kun epäilin sitä, minulle sanottiin, että tee parempi. Menin kotiin miettimään, ja siitä syntyi T.i.l.a. Kun sitä ruvettiin tekemään, lupasin olla mukana tiimissä äänelläni, mutta ruudussa en halunnut näkyä.

Tuolloin elettiin 2000-luvun alkua. Yleisö piti uudesta ohjelmasta, ja Hanna oli tekijäryhmän kantavia voimia. Kun ohjelmaa jatkettiin kausi toisensa jälkeen, kammo julkisuutta kohtaan unohtui, ja hän taipui taas myös kameran eteen.

– Loppuvuodesta 2004 sairastuin suusyöpään. Leikkauksesta huolimatta jatkoin ohjelman tekoa tauotta, mutta perheemme perui jouluksi suunnitellun Thaimaan-matkan. Näin vältyimme tsunamilta.

Kun T.i.l.a kymmenen vuoden jälkeen lopetettiin, sitä oli tehty yli 300 jaksoa. Hanna oli ollut mukana niistä jokaisessa.

Mutta nyt kukaan ei ottanut häneen yhteyttä! Hanna oli yhtäkkiä ilman töitä. Häntä ei pyydetty enää edes juonto- tai luentokeikoille.

– En vieläkään ymmärrä, mistä se johtui. Olin lähes täysin vailla työtä pari vuotta. Säännölliset tuloni romahtivat.

Hanna yritti pysyä rauhallisena. Hän ulkoili, kulki metsässä, keräsi sieniä, hoiti kotia ja perhettä. Tytöt olivat tuolloin teini-iässä, ja Hannan tv- ja elokuvaajana työskentelevä aviomies matkusti työssään paljon.

– Vasta myöhemmin ymmärsin, että olin myös tarvinnut taukoa. Olin tehnyt 15 vuotta tauotta tv-työtä. Latasin akkujani.

– Kun rahasta oli tiukkaa, kehitin mantran. Kysyin itseltäni jatkuvasti, että onko meidän nälkä tai kylmä, onko kukaan sairas, onko perhe kasassa? Kun vastaus kaikkeen muuhun oli ei ja perhe edelleen yhdessä, ajattelin, että huonomminkin voisi olla. Sillä menin eteenpäin.

Henkeä pidätellen

Sitten puhelin taas soi.

– Muistan tuon puhelun ikuisesti. Halusin niin kiihkeästi töihin, että pidätin hengitystäni, kun tuottaja esitti asiansa.

Tulossa olevaan Suomen kaunein koti -ohjelmaan etsittiin tekijöitä. Hanna ihastui ideaan heti. Hänet haluttiin ainakin taustatiimiin, mutta juontajan paikkaa hänelle ei luvattu. Siihen etsittiin muitakin vaihtoehtoja. Hanna sisuuntui ja päätti tehdä kaikkensa, jotta pääsisi ohjelman juontajaksi.

– Minä todella myin itseni siihen hommaan. Puhuin ja selitin, miten kaikki minussa oli juuri sitä, mitä juontajalta nyt odotettiin. Osasin tv-työn ja tunsin sisustusalan, muotoilun ja arkkitehtuurin paremmin kuin kukaan muu juontajaksi ehdotettu ihminen. Sanoin, ettei Suomessa ole ketään toista, joka tekisi tämän homman paremmin kuin minä.

Hanna sai paikan.

Tunnollinen menestyjä

Edellisestä huolimatta Hanna Sumari kieltää olevansa määrätietoinen. Päinvastoin hän väittää, että tiukka päämäärä saa hänet hyytymään heti kalkkiviivalle.

– Olen ajautuja, jota kiinnostaa enemmän matka kuin päämäärä. Kaikki onnistumiseni ja saavutukseni ovat toteutuneet muuten kuin päämääriä asettamalla.

– Onnistun parhaiten esimerkiksi laihduttamaan, kun se tapahtuu kiinnostavan tekemisen ohella. Innostuin fustrasta, koska minun oli saatava tapaturmassa loukkaantunut polveni kuntoon. Laihduin samalla, kun huomasin fustran tekevän minulle kaikin puolin hyvää.

Menestyksensä salaisuudeksi Hanna määrittelee tunnollisuuden.

– Voin kiittää niitä ihmisiä, jotka ovat keksineet pyytää minua tekemään jotakin. En pysty sanomaan ei. Kun lupaan, lupaus pitää ja teen varmasti parhaani.

Välillä tunnollisuus rasittaa. Hanna ei päästä itseään helpolla.

– Käytän paljon aikaa esimerkiksi blogien kirjoittamiseen. Otan selvää asioista, haastattelen, testaan ja kokeilen ennen kuin julkaisen yhtään mitään. En halua välittää väärää tietoa.

Blogikirjoittamisen oppiminen kävi Hannalta kuitenkin yllättävän helposti. Ennen tv-uraansa hän toimi kolmen naisen Promode-viestintätoimiston toimitusjohtajana.

– Kirjoitin kaikki asiakkaittemme tiedotteet. Minulla on edelleen ihan järjettömästi tietoa monesta eri asiasta. Siitä on ollut blogistina hyötyä.

Julkisuuden henkilönä Hannasta on tullut myös vaikuttaja. Kun hän ärähtää vaikka huonoista käytöstavoista, viesti kertaantuu nopeasti jopa iltapäivälehtien otsikoissa. Hannan mielipiteitä seurataan ja niistä raportoidaan. Hannassa on särmikkyyttä, joka sallitaan hänelle.

– Ikä on vahvuuteni. 61-vuotiaana olen harvinaisuus blogimaailmassa. Myös kohderyhmäni on poikkeuksellisen laaja, sillä seuraajani ovat 25–60-vuotiaita.

– Joskus ajattelen, että vaikuttajan asemaa pitäisi osata käyttää johonkin todella hyvään. Minulla ei kuitenkaan ole mitään yhtä suurta intohimoa, jonka puolesta toimisin. Nyt tärkein sanomani on se, että olisimme toisillemme mukavia. Että ajattelisimme sydämellämme hyvän emmekä esimerkiksi vain rahan ja taloudellisen menestyksen kautta.

– Olen positiivinen ihminen. Välillä ihmettelen itsekin, miten olen näin onnellinen, vaikka olen hyvin tunteellinen ja herkkä myötäelämään, Hanna Sumari sanoo.
– Olen positiivinen ihminen. Välillä ihmettelen itsekin, miten olen näin onnellinen, vaikka olen hyvin tunteellinen ja herkkä myötäelämään, Hanna Sumari sanoo.

”Minulla on käynyt satumainen tuuri”

Hanna itse ei ole mikään mammonan kerääjä. Hän elää hyvin ja nauttii mahdollisuuksistaan. Kesällä hän osti itselleen punaisen avoauton. Hän käyttää palveluita, kuten kotiapua, ja pitää huolta itsestään erilaisin kauneus- ja hemmotteluhoidoin. Matkustamista hän rakastaa.

– En voi ikinä lopettaa työntekoa, sillä käytän kaikki rahani saman tien.

Ulkonäöstään Hanna on pitänyt aina huolen. Suhteesta vartaloonsa hän on puhunut julkisuudessa usein.

– En tule koskaan pääsemään siitä, että näen itseni lihavana. Se tulee lapsuudesta, jolloin äiti laihdutti minut monta kertaa johonkin mekkoon sopivaksi. Nykyisin huomaan, että kun katson itsestäni juuri otettua kuvaa, olen siinä mielestäni järkyttävän iso ja lihava. Kun näen saman kuvan vuoden kuluttua, näytänkin mielestäni ihan kivalta. Ongelma on korvieni välissä.

Vanhuuden merkeistä kasvoillaan Hanna sen sijaan ei piittaa. Hän suorastaan ärsyyntyy aiheesta.

– En halua valittaa vanhenemisesta, sillä siitä ei ole mitään hyötyä. Rakastan elämää liikaa, jotta edes ajattelisin sitä, vaikka rypyt naamalla välillä harmittavatkin.

– On muuten väärin, että ihmiset valittavat omasta ulkonäöstään puolisonsa kuullen. Minusta se on epäkohteliasta. Puolisohan rakastaa sinua ja on valinnut juuri sinut. Todennäköisesti hän näkee sinut viehättävänä. On loukkaavaa väittää muuta hänen kuultensa.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön Anna (@anna_lehti) jakama julkaisu

Kaikesta kuuluu, että omassa parisuhteessaan Hanna on hyvin onnellinen. Avioliitto Jari Mutikaisen kanssa on kestänyt 23 vuotta.

– Minulla on käynyt satumainen tuuri. Luotan kumppaniini sataprosenttisesti. Meillä on Jarin kanssa yhdessä hauskaa ja ihanaa.

Hanna on hyvä loihtimaan tunnelmia, mutta parilla riittää romantiikkaa ilman kynttiläillallisiakin.

– Otamme pakastimesta thai-cubet ja lämmitämme ne mikrossa, Hanna Sumari nauraa.

Juttu on julkaistu Annassa 45/2019.

X