Maria Drockilan uusi ura terapeuttina: ”On asioita, joita en ole omassa elämässäni ratkaissut, mutta pystyn silti auttamaan muita”
Yritysjohtajan työssä Maria Drockilaa, 44, vaivasi jatkuva riittämättömyyden tunne. Uusi ura terapeuttina on tuonut elämään rauhaa ja merkityksellisyyttä.
Maria Drockilan luona käy asiakkaita yksilö- ja pariterapiassa sekä työnohjauksessa.
Yritysjohtajan työssä Maria Drockilaa, 44, vaivasi jatkuva riittämättömyyden tunne. Uusi ura terapeuttina on tuonut elämään rauhaa ja merkityksellisyyttä.
Enää on jäljellä kaksi pataa, juuri muuta ei Maria Drockilan Kynttiläpajasta jäänyt jäljelle. Maria säilyttää patoja varastossa, kunnes keksii niille sopivan loppusijoituspaikan.
– Padat liittyvät minun matkaani. Niiden paikka ei ole kaatopaikalla, koska siten en halua sitä tarinaa päättää. Ehkä ne päätyvät jonnekin taideterapiakäyttöön tai vaikkapa luostariin kynttiläntekoa varten.
Maria lopetti yrityksensä vuonna 2020.
– Vedin Kynttiläpajaa parikymmentä vuotta, yhden uran verran. Vähitellen nousi tarve tehdä elämässä vielä jotain muuta.
Päätökseen vaikutti sekin, että työ oli hyvin kuluttavaa. Marialla oli myös jatkuva riittämättömyyden tunne.
– Voimavarat eivät ole enää samat kuin nuorempana. Uudelta uralta toivoin merkityksellisyyttä ja mahdollisuutta olla läsnä ihmiselle.
Hän päätti olla myymättä Kynttiläpajaa kellekään.
– Sain tarjouksen, ihan hyvänkin, ja tein tietoisen valinnan olla myymättä nimeäni ja liiketoimintaa. En halunnut jännittää, miten työntekijöitä kohdataan minun nimeni alla. En olisi voinut vaikuttaa siihen jatkossa mitenkään.
Lue myös: Näitä aloja keski-ikäiset opiskelevat nyt
Maria Drockila: ”Enää en elä stressitilassa”
Kun Kynttiläpajan toiminta loppui, Marian matka terapeutiksi oli jo pitkällä. Matkan lähtöpiste on jossain vuosien takana, jolloin Maria itse kävi terapiassa Tommy Hellstenin nyt jo edesmenneen vaimon Carita Hellstenin luona. Vuonna 2012 Maria jatkoi Tommy Hellstenin luotsaamassa Ihminen tavattavissa -koulutusohjelmassa, jossa ensimmäiset kaksi vuotta keskityttiin omaan terapiaprosessiin ja vasta sitten ammatilliseen osaamiseen. Maria on opiskellut myös taideterapeutiksi ja käynyt seksuaaliohjaajan täydennyskoulutuksen sekä TRE-ohjaajan koulutuksen.
Hän opiskelee edelleen. Kesäkuussa hän valmistunee psykodraamaohjaajaksi, lopputyö on jo tehty.
– Olen opiskellut alaa nyt yhtäjaksoisesti yhdeksän vuotta. Seuraavaksi opettelen lopettamaan opiskelun. Haluan jatkossa keskittyä työhön. Opettelen siis luottamaan siihen, että tämä riittää.
Nykyinen työ on vaihtelevaa. Maria toimii kouluttajana ja ottaa asiakkaita vastaan. Välillä hän ohjaa ryhmiä yritysasiakkaiden luona. Työ tuntuu merkitykselliseltä. Toki yritysjohtajankin työ oli sitä omalla tavallaan.
– Sain rekrytoida paljon ihmisiä ja siten osallistua hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen verojen kautta. Toivottavasti myös edes pikkuisen haastoin käsitystä siitä, ettei suomalaisella käsityöllä voisi elää ja työllistää.
Stressaavaa johtajana kuitenkin oli, kun olisi pitänyt samaan aikaan olla monessa paikassa.
– Enää en elä stressitilassa. Pystyn tekemään suht vähän töitä ja varomaan kuormittumista, koska yrittäjävuosista ei jäänyt suurta taloudellista taakkaa kannettavaksi eikä minulla ole haaveita, jotka edellyttäisivät suuria taloudellisia investointeja.
”Minulla on nyt aivan erilainen kyky tehdä valintoja”
Marialla on ollut tapana innostua herkästi kaikesta uudesta. Hän on opetellut vaalimaan voimavarojaan vetämällä tiukasti rajoja itselleen: se, että hän on innostunut jostain, ei ole enää riittävä peruste lähteä tekemään jotain.
– On tärkeää olla spontaani muttei impulsiivinen. Siten elämä alkaa muuttua mahdollisuuksiksi ja pieniksi ihmeiksi.
Eräs hyvinkin pieni ihme kolistelee juuri Marian selän takana työhuoneessa, jossa Maria istuu videohaastattelussa. Kissanpentu on tullut taloon ihan äskettäin ja tutkii nyt paikkoja. Sen nimi vaihtelee, tällä hetkellä pikkuista kutsutaan Pipari Spider Catiksi. No, nyt se jo kiipeilee Marian olkapäillä.
Tällaiset keskeytykset eivät olisi pieniä ihmeitä, mikäli tässä hetkessä ei olisi hyvä olla. Jätettyään yritysjohtajan elämän taakseen Maria on saanut levollisuutta ja kiireettömyyttä arkeensa. Kaiken perustana on kaksi sanaa, joihin Maria palaa usein: läsnäolo ja merkityksellisyys.
– Kun on läsnäolon tilassa, elämä muuttuu merkitykselliseksi. Se ei tarkoita mitään suurta kaiken kattavaa merkitystä, vaan elämän yksittäisiä hetkiä. Jos mieli olisi jollain lailla tulevassa tai menneessä, eikä läsnä, tällainen ympärillä roikkuva kissa olisi häiriötekijä ja herättäisi ärtymystä, koska se vetäisi juuri tähän hetkeen.
– Ihminen haluaa mieluummin rypeä menneisyydessä tai unelmoida tulevaisuudesta, jos hän ei tällä hetkellä elä siten kuin hänen kuuluisi ollakseen sielulleen rehellinen.
Ja ollakseen rehellinen pitäisi pystyä tekemään omannäköisiä valintoja. Matka terapeutiksi on muuttanut Marian elämässä ennen kaikkea tämän.
– Minulla on nyt aivan erilainen kyky tehdä valintoja. Terapeuttisessa prosessissa omanarvontunto paranee, jolloin kykenee tekemään elämässään parempia valintoja. Pikkuhiljaa alkaa rakentua kyky olla tässä.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous