Lääkäri Anni eli Anni Saukkola tunnetaan suositusta sometilistään. Kuvassa Anni Saukkola.
Anni Saukkola tunnetaan somelääkärinä.
Julkkikset

Somelääkäri Anni Saukkola on feministi, joka ei käske potilaitaan laihduttamaan: ”Kehotus laihtua ei ole hyvää hoitoa”

Lääkäri Anni Saukkola on kehopositiivisuuden puolestapuhuja, joka edistää kehorauhaa sekä vastaanotollaan että somessa. – Mielestäni on ihmisten yhdenvertaisuuden edistämistä, kun me lääkärit mietimme, millä sanoilla puhumme potilaille. Kehopositiivisuus on ihmisoikeusliike, joka edistää kaikkien kehojen samanarvoisuutta.
Teksti: Roosa Roivainen Kuvat: Jani Mertala

”Inhimillinen uuden ajan omalääkärisi.” Näin lääkäri Anni eli Anni Saukkola kuvailee itseään Instagram-tilillään. Hänet tunnetaan sometyöstään, jonka avulla hän pyrkii jakamaan lähemmäksi 37 tuhannelle seuraajalleen luotettavaa, tieteeseen pohjautuvaa terveystietoa.

Yksi tärkeä teema Annille on kehopositiivisuus, jonka puolesta hän haluaa lääkärinä puhua. Omassa työssään hän pyrkiikin edistämään kehorauhaa, eikä koskaan käske potilaitaan laihduttamaan. Syynä periaatteeseen ovat muun muassa omakohtaiset kokemukset potilastyöstä sekä psykologien ja ravitsemusterapeuttien kanssa käydyt keskustelut siitä, millaista on hyvä elintapaohjaus.

– Kehotus laihduttamiseen ei ole hyvää hoitoa kenellekään. Sen sijaan, että laihduttaminen johtaisi terveyshyötyyn, se voi valitettavasti lisätä muun muassa painonvaihtelua, ahmimista sekä vääristynyttä suhdetta ruokaan ja liikkumiseen, Anni kertoo.

Ylipainon terveysriskien jankkaaminen on myös potilaan aliarvioimista, Anni huomauttaa. Lääkärinä hän kertoo tiedostavansa velvollisuutensa kertoa potilaille sairauksien riskeistä, mutta katsoo, ettei lääkärin tule asemoitua potilaan yläpuolelle ja käskyttää painonpudotukseen.

Mitä kehopositiivisuus tarkoittaa?

  • Kehopositiivisuus (body positivity) puhuu kaikkien kehojen oikeudesta olla hyväksyttyjä yhteiskunnassamme. Liikkeen tavoitteena on myös kyseenalaistaa vallitsevia kauneuskäsityksiä.
  • Kehopositiivisuuden juuret ovat Kaliforniassa 1960–1970-luvun vaihteessa perustetussa liikkeessä, jonka julkaisemassa manifestissa vaadittiin lihaville ihmisille tasa-arvoa kaikille elämän osa-alueilla.
  • Kehopositiivisuus on tasa-arvo- ja ihmisoikeuskysymys. Sen tarkoituksena ei ole kannustaa lihavuuteen tai kieltää ylipainon terveysriskejä.

Lähteet: BBC, Syömishäiriöliitto

Lue myös: Kehopositiivisuuden puolesta puhuva juontaja Saara Sarvas: ”Metsästäessäni miesten ihailua saatoin jopa menettää lisääntymiskykyni”

Feminismi ja kehopositiivisuus edistävät potilaiden tasa-arvoa

Lääkäri Anni on sitä mieltä, että kehopositiivisuus ja feminismi ovat tervetulleita näkökulmia painokeskusteluun, koska ne edistävät tasa-arvoa sekä potilaiden kesken että ammattilaisten ja potilaiden välillä.

– Mielestäni on ihmisten yhdenvertaisuuden edistämistä, kun me lääkärit mietimme, millä sanoilla puhumme potilaille. Kehopositiivisuus on ihmisoikeusliike, joka edistää kaikkien kehojen samanarvoisuutta. Jo lääkärinvala velvoittaa meitä hoitamaan jokaisen potilaan mahdollisimman hyvin – riippumatta siitä, minkä näköinen, kokoinen tai värinen potilas on tai miten iso palkkapussi hänellä on.

Annin mukaan lääkärin yksi perustehtävistä on luoda vastaanottotilasta turvallinen tila, jossa potilaalla on oikeus tulla kohdatuksi tasavertaisesti. Hän itse pyrkii edistämään kehorauhaa omalla sometyöllään sekä pitämällä huolen siitä, että kaikilla kehoilla on oikeus tulla nähdyksi.

– Kaikkea ei voi kuitenkaan tehdä yksin. Meillä jokaisella ammattilaisella on vastuumme.

”Mielestäni on ihmisten yhdenvertaisuuden edistämistä, kun me lääkärit mietimme, millä sanoilla puhumme potilaille.”

Lääkäri Anni keskittyy mieluummin potilaan hyvinvointiin kuin vaa’an lukemaan

Kehopositiivisuuteen tutustumisen kautta Anni on pohtinut paljon sitä, miten painosta puhutaan hänen vastaanotollansa. Koska potilaan luottamus on tärkeää, lääkärinä hän pyrkii ensisijaisesti siihen, ettei keskustelua aloitettaisi paino edellä.

– Koen rikkovani potilaan luottamuksen, jos aloitan painosta. Mutta voi olla, että potilas tuo sen itse esiin, vaikka itse puhun muista asioista. Siinä tapauksessa saatamme keskustella siitä, millainen potilaan suhde on omaan painoonsa tai onko paino hänen mielestään hyvä terveyden mittari.

Annin mukaan potilastyössä olisi tärkeämpää keskittyä vaa’an lukeman sijasta siihen, miten potilas voi sekä lähestyä ihmistä ylipäätään psykofyysisenä kokonaisuutena.

– Sen sijaan, että keskittyisin painoon, joka on lopputuote elintapakeskustelussa, lähden liikkeelle siitä, millaiset ovat ihmisen voimavarat tällä hetkellä: Millainen on hänen suhteensa syömiseen? Mikä on hänen suhteensa liikkumiseen? Kuinka hän nukkuu? Minkälaisia päihteitä hän käyttää? Millainen on hänen työtilanteensa?  Nämä kaikki ovat syitä, jotka ovat saattaneet johtaa painon kertymiseen.

Lääkäri Anni katsoo, että lääkärin rooli muistuttaa valmentajaa. Kuvassa Anni Saukkola.

Lääkäri Anni eli Anni Saukkola on sitä mieltä, että lääkärin tehtävänä on motivoida ja tukea potilasta kohti elämäntapamuutosta.

Lääkäri antaa työkalut muutokseen

Annin mukaan paras motivaattori elämäntapamuutokseen on potilaan oma halu, ei ammattilaisen kehotus. Kun lääkäri auttaa potilasta kohti elintapamuutosta, lääkäri on kuin valmentaja, joka motivoi ja tukee matkan varrella.

– Lääkärillä on työkalut siihen, millaista apua potilas tarvitsee. Muutoksen seuraaminen on erittäin tärkeää, eikä ketään saa jättää oman onnensa nojaan. Lääkärin tulisi seurata, onko muutosta tapahtunut, ja jos ei ole, selvittää, mikä on ollut esteenä.

Potilaat hyötyvät Annin mukaan etenkin moniammatillisesta avusta.

– Lääkärit ovat fiksuja, mutta emme mekään osaa kaikkea. Lääkäreillä on lääke- ja tautitieteellinen osaaminen, mutta esimerkiksi ravitsemusterapeutit ovat kaikkein asiantuntevin ryhmä puhuttaessa syömiskäyttäytymisestä ja syömisen hallintakeinoista. Fysioterapeutit taas osaavat motivoida liikkumiseen ja sen kehittämiseen. Psykologit ja psykoterapeutit pystyvät auttamaan mielen pulmissa, joita usein piileksii pinnan alla.

Lääkäri Anni muistuttaa, että terveydenhuollon ammattilaisetkin tarvitsevat koulutusta ylipainopuheeseen

Anni kertoo törmäävänsä ajoittain somessa palautteeseen, jossa ihmiset kertovat puhuneensa lääkärin kanssa painosta, mutta keskustelusta on jäänyt huono fiilis. Tällaisissa tilanteissa Anni kannustaa ihmisiä rohkeasti antamaan palautetta siihen yksikköön, jossa hoito on tapahtunut – potilaan omat voimavarat huomioon ottaen.

– Palautteen kautta voimme ammattilaisina parantaa palveluita, Anni muistuttaa.

Lääkärinä hän toivoisi myös, että ammattikunnan koulutus antaisi vielä enemmän työkaluja siihen, miten käydä potilasta motivoivaa keskustelua.

– Lääkärien koulutuksessa tulisi olla enemmän terapeuttista tai valmennuksellista otetta. Nuorille lääkäreille ei saisi jäädä sellaista kuvaa, että ylipainon puheeksi ottaminen on vaikuttavaa hoitoa, koska sitä se ei ole.

X