Lääkäri pyysi Hanna Markkula-Kivisiltaa hiljentämään työtahtia – vauhti loppui vasta sairaalasängyssä: ”Sairastu­miseeni johti monen pienen, harmillisen asian yhteensattuma”

Pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta, 56, kuvitteli olevansa paremmassa kunnossa kuin koskaan. Kun lääkäri kehotti häntä hiljentämään tahtia, hän ei oikein keksinyt, miten sen tekisi. Sitten hänet pysäytettiin.

Syyskesällä Suomen Pelastakaa Lapset ry:n pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta kävi työterveyslääkärin vastaanotolla täytettyään 55 vuotta. Lääkäri totesi Hannan olevan ylivirittynyt ja neuvoi häntä hieman löysäämään tahtia.

– En tuntenut itseäni kauhean väsyneeksi tai stressaantuneeksi. Sellaisessa tilanteessa lääkärin neuvoa oli vaikea ottaa vakavasti ja lähteä noudattamaan sitä, Hanna sanoo.

Hän pyörittää työssään noin 45 miljoonan euron vuosibudjettia ja johtaa 270 hengen organisaatiota.

– Vastuullisessa työssä on hankala mennä sanomaan, että tehkää te, minä löysään nyt. Jatkoin samaan tapaan kuin ennenkin.

Viime lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina Hanna heräsi kotona Vantaalla kello 6 kovaan päänsärkyyn. Kipu oli oikealla puolella ohimoa.

– Katsoin kelloa, mutta en nähnyt kellotaulua. Kun menin vessaan, paksu sumu tuntui peittävän kaksi kolmannesta näkökentästä.

”En menettänyt puhe- tai liikuntakykyäni, ja muistini on pelannut koko ajan”

Hannan mies Ilkka herätti perheen lääkäriksi opiskelevan tyttären Katjan, 22, ja he tilasivat ambulanssin. Hanna vietiin neurologian päivystykseen Helsinkiin. Saman tien tehdyssä viipalekuvauksessa ei näkynyt mitään hälyttävää, mutta hänet otettiin sairaalaan odottamaan seuraavan päivän magneettikuvausta. Iltapäivällä Hannan jo hieman väistyneet näköhäiriöt palasivat, ja hänet lähetettiin heti magneettikuvaukseen. Aivoissa näkyi pieni tukos.

– Aivoinfarktin syytä on kai aina vaikea määritellä, mutta ehkä sairastumiseeni johti monen pienen, harmillisen asian yhteensattuma, Hanna miettii.

Hänellä on ollut verenpainelääkitys ensimmäisestä raskaudestaan lähtien.

– Verenpaineeni oli hieman koholla, samoin huonon kolesterolin arvo. Minulla oli myös vaihdevuosiin liittyvä hormonikor­vaushoito, jonka arvellaan hieman nostavan aivoinfarktin riskiä.

– Kaikki poikkeamat tavoitearvoista olivat kuitenkin niin pieniä, etteivät lääkärit uskoneet, että niillä yksinään olisi voinut olla merkitystä tukoksen syntyyn. Ehkä ne yhdessä kuitenkin saivat jotakin aikaan, Hanna pohtii.

Hanna keskittyy nyt miettimään kokemuksensa tarkoitusta ja sitä, miten onnekas hän oli.

– Selvisin todella vähällä. En menettänyt puhe- tai liikuntakykyäni, ja muistini on pelannut koko ajan. Minulla ei ollut tapahtuman jälkeen minkäänlaista kuntoutuksen tarvetta, mutta sain hetken aikaa itselleni, hän kertoo.

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Minna Juti. Jutussa Hanna Markkula-Kivisilta kertoo muun muassa siitä, miltä nuoresta kansanedustajasta tuntui, kun ministeripaikka jäi saamatta. Ja miksi politiikassa on nyt tilaa myös nuorille naisille. Lue koko juttu Annasta 9/2021 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!