Julkkikset

Lapsi tuntemattoman kanssa -ohjelmasta tuttu Hanna on nyt vauva-arjesta nauttiva itsellinen äiti: ”Vauva muutti kaiken, mutta sitä olen halunnutkin”

Lapsi tuntemattoman kanssa -ohjelmassa seurattiin Hannan, 41, tutustumista kumppanuusvanhemmuuteen ja päätymistä lopulta toisenlaiseen ratkaisuun. Nyt Hanna on itsellinen äiti, joka nauttii äitiyslomasta viisiviikkoinen tytär rinnallaan.
Teksti: Hilppa Alanko Kuvat: Nelonen Media

Kuopiolainen Hanna oli jo tehnyt päätöksen siitä, että hänestä tulee itsellinen äiti, kun hän näki, että Lapsi tuntemattoman kanssa -ohjelmaan etsittiin hakijoita. Ohjelman ideana on, että kumppanuusvanhemmuudesta kiinnostuneet ihmiset tapaavat toisiaan ja ottavat selvää, voisivatko he kenties hankkia lapsen toisen samassa tilanteessa olevan kanssa.

Niitä osallistujia, jotka päättävät tutustua toisiinsa lisää tai ryhtyä kumppanuusvanhemmiksi keskenään, seurataan aina synnytykseen asti.

Hanna ei tiennyt kumppanuusvanhemmuudesta entuudestaan mitään, mutta päätti hakea ohjelmaan. Kumppanuusvanhemmuushan voisi olla mahdollinen vaihtoehto itselliselle äitiydelle. Siinä vanhemmuutta saisi jakaa toisen kanssa ilman romanttista sidettä.

Kumppanuusvanhemman sijaan Hannasta tuli itsellinen äiti

Hanna tutustui ohjelman aikana sekä kumppanuusvanhemmuuteen että  kumppanuusvanhemmuudesta kiinnostuneeseen Marcoon. Hanna ja Marco kuitenkin päätyivät siihen, että heistä ei tule yhdessä kumppanuusvanhempia.

– Jos olisin ollut kymmenen vuotta nuorempi, olisin voinut vielä jatkaa kumppanuusvanhemman etsimistä, mutta ikäni rajoitti asiaa, Hanna sanoo.

Lapsi tuntemattoman kanssa -ohjelman Marco ja Hanna

Marco ja Hanna tutustuivat Lapsi tuntemattoman kanssa -ohjelman kuvauksissa. Lopulta Hannasta tuli kuitenkin itsellinen äiti.

Hanna päätti jatkaa matkaansa itselliseksi äidiksi eli hankkia lapsen yksin luovutetuilla sukusoluilla, ja katsojat pääsivät tv-kameroiden välityksellä mukaan hänen matkalleen.

– Ohjelmaan osallistuminen oli hieno kokemus ja hieno parin vuoden matka. Olen äärimmäisen ylpeä meistä päähenkilöistä ja rohkeudestamme jakaa arkoja asioitamme.

Suomessa ensimmäistä kertaa toteutettava ohjelmaformaatti jakoi mielipiteet vahvasti jo ennen ohjelman esittämistä. Hanna ei ohjelmaan mukaan lähtiessään pohtinut lainkaan ohjelmasta tulevaa julkisuutta.

– Jossain vaiheessa mietin, että kääk, tämähän tulee ulos televisiosta ja sosiaalisessa mediassa voi olla aika ilkeääkin kirjoittelua. Tein päätöksen, että en lue mitään kommentointia. Enkä ole lukenut. Mieleni on pysynyt positiivisena koko ajan.

Hanna on saanut valtavasti tsemppaavia viestejä tutuilta ja tuntemattomilta.

– Kun lähdin ohjelmaan, ajattelin, että jos yksikin saa jotain minun tarinastani, mukanaoloni ohjelmassa on ollut arvokas. Silloin mukanaolollani on ollut merkitystä, huutelijoista ja tuomitsijoista viis. Saamieni viestien perusteella on ihmisiä, jotka ovat aidosti iloinneet onnistumisestani tai saaneet voimaa esimerkistäni: äidiksi voi tulla muullakin tavoin kuin perinteistä polkua.

Siskon sanat olivat käänteentekevät

Ohjelmassa nähdään Hannan IVF-hoidot, joiden ensimmäinen kierros ei tuottanut tulosta ja oli henkisesti hyvin raskas.

– Lääkäri sanoi, että voin vielä yrittää, jos haluan, mutta tuloksia ei voida taata ja lähtökohtaisesti tilanteeni ei näytä hyvältä. Kerroin, etten jaksa enää ja minun on saatava muuta mietittävää. Tähän lääkäri sanoi, että minulla on vielä pari vuotta aikaa miettiä.

Hanna itki klinikan vessassa vähän aikaa vastaanoton päättymisen jälkeen. Sitten hän lähti klinikalta ja kaivoi kännykän laukustaan.

– Soitin siskolleni ja sanoin, että minusta ei tule äitiä.

Hanna kertoi siskolleen, mitä hänelle oli klinikalla kerrottu. Hän pohti, että voisi palata hoitoihin vaikka parin vuoden päästä.

– Siskoni otti suorastaan ärhäkän linjan. Hän sanoi, että ei käy. Hän kehotti kulkemaan tuulta päin ja käymään tämän tien läpi. Hän kertoi, että hänellä on sellainen olo, että kyllä tästä vielä hyvä tulee. Että älä luovuta nyt, olet jo lähellä. Siskon sanat olivat käänteentekevät. Ja tottahan ne sitten olivatkin.

Hanna päätti yrittää vielä yhden, viimeisen kerran. Tällä yrityskerralla hän raskautui.

– Olin varautunut siihen, että hoito ei onnistu. Sitä tunnetta, mikä positiivisen raskaustestin tekemisestä seurasi, ei voi sanoin kuvailla.

Lapsi tuntemattoman kanssa -Hanna

Tie äidiksi oli Hannalle paikoin hyvin raskas.

Pelko lapsen menettämisestä väistyi pikkuhiljaa

Raskaustestin tekemisen jälkeen Hanna oli pitkään samaan aikaan äärimmäisen onnellinen ja äärimmäisen pelokas.

– Näin, että minulle on annettu jotain, mutta mietin, saanko pitää hänet. Pelko siitä, etten ehkä saisi pitää lastani, varjosti alkuraskautta.  Vasta sitten, kun vauvan liikkeet alkoivat tuntua, aloin uskoa, että minulla on elämää sisälläni. Siellä on lapseni.

Vauvan sukupuolen kuuleminen oli suuri asia Hannalle.

– Kun minulle sanottiin, että vauva on tyttö, minulle konkretisoitui, että saan oman lapsen, oman tyttären.

Loppuraskaudesta Hanna koki erittäin vahvoja onnen tunteita, joita pelot eivät enää varjostaneet.

– Rakastin iltoja, joina tulin töistä kotiin, istuin sohvalla sekä otin vähän teetä ja voikkuleipää vauvan potkiessa mahassa. Oli valtavassa onnellisuudentunteessa ja jutustelin hytkyvälle mahalleni.

Suositus pysyä koronan takia kotioloissa alkoi Hannan ensimmäisenä äitiyslomapäivänä.

– Olin ollut todella hyvävointinen koko raskausajan, ja ajattelin, että äitiyslomallani oikein nautin ja menen kahviloihin ja elokuviin ennen kuin vauva syntyy. Korona muutti suunnitelmani täysin. Alkuun minusta tuntui, että voi ei, mitä nyt teen. Mutta pian aloin nauttia myös siitä, että minulla oli aikaa tehdä kotona pieniä kotihommia ja valmistella vauvan tuloa.

Onnellinen itsellinen äiti

Hannan vauva syntyi suunnitellulla sektiolla huhtikuussa. Sektioon päädyttiin, sillä viimeisellä äitiyspoliklinikkakäynnillä tehtävässä synnytystapa-arviossa selvisi, että Hannan synnytyskanava on liian ahdas alatiesynnytykseen. Sektio oli Hannalle erittäin positiivinen kokemus ja meni hyvin.

– Lapsen näkeminen ensimmäistä kertaa on elämän pysäyttävä hetki. Että tässä on minun lapseni ja hänestä minä olen nyt vastuussa ja hänen äitinsä olen. Hän on jotakin suurta ja ihmeellistä.

Lapsi tuntemattoman kanssa -Hanna

Hanna on nyt onnellinen itsellinen äiti.

Koronan takia Hannan tukihenkilö, ystävä Riikka, ei päässyt mukaan sektioon.

– Minusta oli kuitenkin ihanaa, että Riikka sai tulla heräämöön ja oli ensimmäinen, joka sai vauvani iholleen. Siinä hetkessä heidän välilleen muodostui tärkeä suhde.

Ja tärkeitä, lämpimiä ja läheisiä ihmissuhteita Hanna haluaa tyttärelleen tulevaisuudessa äitisuhteen lisäksikin tarjota.

– Kaipaan ihmisiä ja tukea, ja tyttärenikin ansaitsee niitä. On tärkeää, että lapsella on paljon välittäviä aikuisia ympärillään. Biologia ei ole määrittelevä tekijä. Tärkeää on se, että ympärillä on ihmisiä, joiden seurassa tuntee olevansa rakastettu ja arvostettu. Ihmisen tärkein perusta elämälle lienee se, että on tärkeä ja rakas.

Äitiys on ollut juuri sitä, mistä Hanna haaveili – ja enemmänkin

Ensimmäinen kuukausi vauvan kanssa on hujahtanut hetkessä. Hanna on tutustunut tyttäreensä ja siihen, millaista on olla itsellinen äiti.

– Tällä hetkellä minulle kuuluu seesteistä vauva-arkea. Minulla on aika rauhallinen vauva, joka nukkuu pitkiä päiväunia. Myös yöt vauva nukkuu hyvin, heräilee syömään noin neljän tunnin välein. Olen saanut itsekin tosi hyvin levättyä yöllä. Päivällä olen saanut tehtyä rästikotihommia, kun hän nukkuu, Hanna kertoo pikkuperheensä viimeisimmät kuulumiset.

Harmi kyllä, korona on rajoittanut vauvan luona vierailemisia. Hannan tyttärestä on kuoriutunut siitä huolimatta melkoinen seuraneiti.

– Hän on ollut alusta asti melko seurallinen, päivälläkin valvoo aina muutaman tunnin ja nauttii silloin seurasta. Hän ei paljoa itkeskele, oikeastaan ainoastaan silloin karjaisee, kun on nälkä. Tiedän toki, että asiat voivat muuttua minä hetkenä hyvänsä, mutta päivä kerrallaanhan tässä elellään.

Itsellinen äiti Hanna ja vauva.

Vauva on mullistanut Hannan elämän.

Vaikka vauva sitoo Hannaa nyt täysin, hän on onnellinen.

– Kun on elänyt neljäkymmentä vuotta aika itsenäistä elämää, niin kyllähän vauva muutti kaiken ja muuttaa kaiken, mutta sitähän minä olen halunnutkin. Tämä on juuri sitä, mistä haaveilin ja mitä halusin – ja enemmänkin. Minulla on nyt koti ja sydän täynnä. Minulla on lapsi ja perhe, mitä olen halunnut aina.

Itsellinen äiti on ottanut äitiyslomasta kaiken irti. Tänäkin aamuna, kun vauva nukahti, hän leipoi sämpylöitä ja joi parvekkeella kahvit kauniissa kevätsäässä.

– Ihan piti Instagramiin laittaa, että elämä on aika hyvää juuri nyt. Olen hirveän onnellinen. Äitiyslomalla on niin ihanaa, kun on vain aikaa olla tässä hetkessä.

Hannalla on äitiyslomaa jäljellä vielä 11 kuukautta. Hänen toiveenaan on, että tuona aikana korona väistyisi. Tuttujen tapaamisen lisäksi myös muut aktiviteetit kiinnostavat Hannaa.

– Olen kuitenkin aika aktiivinen ihminen, niin haluaisin mennä vanhempainpiiriin ja vauvamuskariin. Itselleni musiikki on hyvin tärkeää ja haluaisin harrastaa vauvani kanssa.

Lapsi tuntemattoman kanssa -Hanna on itselllinen äiti ja toivoo, että pääsisi harrastamaan lapsensa kanssa, kun korona väistyy.

Itsellinen äiti Hanna toivoo koronan väistymistä, jotta he pääsevät vauvan kanssa erilaisiin aktiviteetteihin.

”Meidän perhe on täydellinen juuri tällaisenaan”

Hanna kokee, että itsellinen äitiys oli hänelle oikea tie.

– Kun nyt olen itse meidän perheemme ainoa huoltaja, saan itse tehdä päätökset ja asioiden jakamisesta ei tule painolastia.

Hanna luottaa siihen, että he pärjäävät tyttärensä ja tukijoukkojensa kanssa hyvin, mitä tulevaisuus tuokaan.

– En aio surkutella tyttärelleni sitä, että hänellä ei ole isää. Tämä on meidän perhe ja se on täydellinen juuri tällaisenaan.

Lapsi tuntemattoman kanssa -Hanna on itsellinen äiti.

Itsellinen äiti Hanna ei aio surkutella tyttärelleen sitä, että tällä ei ole isää.

Hanna toivoo, että hänen tyttärestään tulee rohkea, elämää pelkäämätön nainen, joka uskaltaa toteuttaa omia unelmiaan.

– Lisäksi toivon hänelle lämmintä ja välittävää sydäntä.

Hannan toiveena on, että tytär kokee hänet tulevaisuudessa elämänsä suurimpana tukena ja turvana.

– Haluan olla välittävä ja rakastava äiti. Haluan, että tyttäreni voi tulla luokseni vaikka polvet auki ja nenä veressä. Hän on aina tervetullut kotiin.

– Toivon myös, että tyttäreni näkee minut vahvana naisena. Naisena, joka hieman uhmasi normia niin kuin parhaaksi näki. Välttämättä valtavirtaelämä ei ole kaikille se paras. Meillä jokaisella on oma tie, jota kuljemme.

Lue myös:

Lapsi tuntemattoman kanssa -ohjelma haastaa pohtimaan, kenelle kumppanuusvanhemmuus sopii – kysyimme asiantuntijalta

Etä-äiti: Kumppanuusvanhemmaksi televisio-ohjelman kautta – onko järkee vai ei?

Kaksi lasta Etelä-Afrikasta adoptoinut Annu Ohlsson: ”Adoptio toi elämääni uutta merkityksellisyyttä”

X