Lars Kepler eli kirjailijapariskunta Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril kirjoittavat kirjan vuodessa.
Julkkikset

Lars Kepler -dekkareiden kirjoittajapariskunta: ”Toivoimme lapsistamme lääkäreitä ja lakimiehiä”

Lars Kepler, eli ruotsalainen dekkaristipariskunta Alexandra Coelho Ahndoril, 51, ja Alexander Ahndoril, 50, ratkoo kotonaan tavallisia lapsiperheen pulmia.
Teksti: Iina Alanko Kuvat: Pekka Nieminen/Otavamedia

Jos olisi tavallinen perjantai Alexandra Coelho Ahndorilin ja Alexander Ahndorilin elämässä, he alkaisivat kohta pakata laukkuja täysin valkeaksi sisustetussa tukholmalaiskodissaan ja odottaisivat, että perheen kolme tytärtä palaisivat koulusta kotiin.

– Sitten ottaisimme suunnan kohti saaristossa sijaitsevaa toista kotiamme. Sinne ei aja tuntiakaan, Alexandra ja Alexander rupattelevat istuutuessaan helsinkiläisravintola Teatterin pehmeään pikkusohvaan.

Tänään ohjelma poikkeaa normaalista. Alexandra ja Alexander ovat heränneet kello 4.30 ja hurauttaneet lentokentälle. Helsinkiin heidät toi yhteisen kirjailijapersoonan Lars Keplerin kuudes Joona Linna -dekkari Kaniininmetsästäjä. Siinä suomalaissyntyinen sankari, edellisen kirjan päätteeksi vankilaan joutunut Joona Linna vapautetaan, jotta hän pysäyttäisi sarjamurhaajan etenemisen.

– Kirjan yksi teema on naisiin kohdistuva väkivalta, mutta toisesta, suuremmasta teemasta emme oikein voi puhua, ettemme pilaisi ihmisten lukukokemusta. Se selviää vasta kirjan lopussa, Alexandra kertoo.

Uusi keskushenkilö Joona Linnan rinnalle

Voidaan kuitenkin paljastaa se, että Kaniininmetsästäjässä Joona Linnan rinnalle nousee toinen sankari, jo Paganini ja paholainen -dekkarissa vilahtanut Saga Bauer. Sagaa kuvaillaan viehätysvoimastaan tietämättömäksi ylimaalliseksi kaunottareksi, jonka kauneus saa ihmiset huomaamattaan hymyilemään.

Pitääkö naisen rikosromaanin poliisinakin olla häkellyttävän kaunis? Miksi Ahndorilit tekivät hänestä sellaisen? Vastaus on yllättävä: Sagan esikuva on ruotsalaisessa taiteessa ja sen satukuvastossa.

– Kuuluisa ruotsalainen taidemaalari John Bauer (1882–1918) maalasi keijukaisprinsessoja. Pidämme Bauerin töistä hyvin paljon, ja ajattelimme, että olisi hauskaa napata yksi hänen keijukaisistaan ja laittaa hänet toimintaa täynnä olevaan, väkivaltaiseen poliisiympäristöön, Alexandra kertoo.

– Tämä on meidän pieni leikkimme: kirjan Saga on John Bauerin sukulainen, ehkä lapsenlapsi tai veljen lapsenlapsi, moderni keijukainen. Saga on paitsi kaunis myös villi, fiksu ja monin tavoin kyvykäs vahvan temperamentin ihminen. Hän on moderni Bauer-prinsessa. Pidämme hänestä kovasti, ihan niin kuin Joona Linnastakin, Alexander täydentää ja uskoo, että Sagasta kuullaan jatkossakin.

Rauhallisia koti-iltoja lasten kanssa

Kaniininmetsästäjä ilmestyi Ruotsissa lokakuun lopussa, mutta Ahndorilit ovat jo kirjoittamassa uutta kirjaa.

– Pidimme yhden vapaapäivän. Meillä oli niin hyvä idea, että meidän oli pakko jatkaa töitä heti Kaniininmetsästäjän lähdettyä painoon, Alexander kertoo.

Kirjan teko vie noin vuoden. Ennen varsinaisen kirjoitustyön aloittamista Alexander ja Alexandra saattavat pohtia kuukausien ajan kirjan teemaa ja henkilöhahmojen kehitystä. Tuolloin työhuoneen valkoiset seinät täyttyvät keltaisista post-it-lapuista, joiden avulla palapeli alkaa hahmottua. Varsinainen kirjoittaminen tapahtuu kasvotusten valkoisen työpöydän molemmin puolin.

– Kun keksimme Lars Keplerin, yhteiskirjoittamisen ongelmat katosivat. Lars Keplerillä on oma ääni ja tyyli, josta on helppo keskustella. Ai kuinka monta versiota kirjoista kirjoitamme? Varmaan miljoona, Alexandra nauraa.

Ahkeran työnteon vastapainoksi Ahndorilit viettävät perin normaalilta kuulostavaa lapsiperhe-elämää.

Saga täyttää kesällä 17, Julia on 15, Nora täyttää pian 12. Toistaiseksi meillä ei ole ollut mitään suuria teini-iän ongelmia, paitsi että tyttöjä ei meinaa saada viikonloppuisin ylös ollenkaan, he vain nukkuisivat. He myös viettävät yhä enemmän aikaa huoneissaan, ovet suljettuina.

Tärkeää yhteistä aikaa ovat ruoanlaittohetket ja usein pitkiksi venyvät illalliset keskusteluineen.

– On hyvä merkki, että lapset jäävät pöytään syömisen jälkeenkin. He pitävät yhä siitä, että juttelemme yhdessä kaikesta mahdollisesta.

Tytöt ovat vanhempiensa mukaan samannäköisiä mutta persoonallisuuksiltaan täysin erilaisia.

– Taiteellisuus kuitenkin yhdistää heitä kaikkia: he näyttelevät, soittavat, laulavat ja kirjoittavat. Me toivoimme saavamme lääkäreitä ja lakimiehiä, mutta niitä ei taida olla tulossa, Alexandra sanoo ja nauraa iloisesti.

Lue myös:

Lars Kepler -dekkarien kirjoittajapariskunta Alexandra ja Alexander Ahndoril: ”Pelkäämme, että joku tekee lapsillemme pahaa”

Hylkäämistä pelkäävä Yrsa Stenius, 72: ”Yksinäisyys on ollut turvallinen valinta”

Introvertti kirjailija Joel Haahtela: ”Ilman vaimoni tukea en selviytyisi”

X